Jos se minusta olisi kiinni, en menisi minnekään iltayhdeksän jälkeen, paitsi tietysti omaan sänkyyni. Rakastan nukkumista. Parkkonen taas on ihminen, joka laittaa kellon soimaan neljältä aamulla, koska aamut ovat niin kauniita, ja joka jaksaa palvoa jokaista auringonlaskua kuin se olisi hänen ensimmäisensä. Vain joskus harvoin tempaudun untuvatäkkini alta mukaan hänen innokkuutensa, kuten sinä kesäkuun iltana, kun käsittämätön helle oli kietonut niemennokkamme samettivaippaansa ja koko luomakunta yöperhosia myöten oli sekaisin valosta ja kuumuudesta.

Yli neljännesvuosisadan yhdessäolon jälkeen Parkkonen tietää, että varmimmin minut saa liikkeelle houkuttelemalla hyvällä ruoalla. Olimme hankkineet alkukesästä uuden lelun, kaasulla toimivan retkikeittimen naurettavassa pienessä, mustassa salkussa. Testasimme sitä ensin pihalla, totesimme vempeleen käsittämättömän tehokkaaksi jopa Hangon tuulissa, ja lähdimme lopulta kiikuttamaan keitintä ja eväitä salaiseen pyöreiden kivien poukamaan, yhdelle lempirannoistamme.

Retkikeitinhankinta oli kirvoittanut jo monia ruokahaaveiluja ennen ensimmäistäkään liekin leimahdusta. Mitä kaikkea me sillä keittelisimmekään! Sinisimpukoita valkoviinissä seitsemännen rannan hiekanvärisiä raitoja aaltoilevilla kallioilla, sienirisottoa tietysti, ehkä lampaankaretta rosmariinilla. Unelmointivaiheessa kaikki on vielä mahdollista, mutta vasta sitten kun todenteolla tekee lähtöä retkelle, ymmärtää ettei mukaan voi ottaa puolta valtakuntaa ruokatarvikkeita. Kaikkihan on kannettava! Pidettävä kylmänä! Mausteet ja öljyt ja työvälineet sullottava edestakaisin kantamuksiin!

Lopulta päädyimme kampasimpukoihin ja jättiravunpyrstöihin. Pienillä esivalmisteluilla tämä oli erittäin toimiva ja helppo iltapala, juuri täydellinen auringonlaskun kajossa nautittavaksi, rantakivien päällä kyyhöttäen.

✖ KAMPASIMPUKOITA JA RAVUNPYRSTÖJÄ RETKIKEITTIMELLÄ ✖

Kampasimpukoita
Ravunpyrstöjä
Chilihiutaleita
Tuoretta rosmariinia
Oliiviöljyä
Ruohosipulia
Mustapippuria
Suolaa
Voita

Muista ottaa retkikeittimen ja ruoan lisäksi mukaan pieni veitsi, puukapusta, talouspaperia ja roskapusseja.

Meillä oli tällä kertaa pakastettuja kampasimpukoita ja ravunpyrstöjä. Sulattelimme niitä tovin, mutta pidimme huolen, että aavistuksen vielä kohmeisina ne hoitivat itse oman kylmäketjunsa ja tekeytyivät rannalla alkumaljojen ja kesäkeittiön kokoamisen aikana täyteen valmiuteensa.

Kierittele merenelävät jo kotona öljyssä, suolassa, mustapippurissa ja chilihiutaleissa.

Pakkaa mukaan pieni rasiallinen voita, yksi sitruuna ja pari oksaa tuoretta rosmariinia.

Poimi matkalta kallionkoloista ruohosipulia kukkineen.

Virittele keitin, kuumenna pannu. Meidän keittimemme mukana ei tullut pannua tai kattilaa, vaan siihen käy periaatteessa mikä vain kaasuhellallakin käytettävä astia.

Ruskista voi, sihisytä rosmariinista maut irti kuumassa voissa. Me ruskistimme ensin kampasimpukat ja söimme ne, ja sitten uudessa erässä ravunpyrstöt.

Purista sitruunamehua päälle, riivi ruohosipulia koristeeksi ja käytä myös kukat. Rapeakuorinen leipä sopisi kylkeen mainiosti. Juomana meillä oli San Pellegrinon limonadia ja helmeilevän kylmää pinot grigiota.

Ilta oli täydellinen, saatan jopa lähteä toistekin.

Kokeile myös rapusia za’atar -mausteella, ohjeen löydät täältä!

PHOTOS BY ANNA PIIROINEN, HELMI PARKKONEN & TOMI PARKKONEN