Jokatalvisia ilmiöitä. Lämpömittarin asteet pysyvät miinuksen puolella päivisinkin, lattialaudat ovat aamuisin kylmät eikä ketään näy, kun seisoo eteisessä remmit kädessä. Nääpät nostetaan peiton alta ja niille puetaan pannat kaulaan ennen kuin ne ehtivät edes tajuta mitä tapahtuu. Hississä ne heräävät ja hännät alkavat vispata. Puistossa on monta puuta nuuhkittavaksi, keppiä kannettavaksi ja lintua metsästettäväksi. Kunnes kolme minuuttia myöhemmin on jo vilu ja vinkumalla ilmaistu ikävä takaisin peiton alle.
Coat Filippa K, hat & cashmere scarf COS, trainers Nike.
A three-step guide to walking a dachshund during winter:
(1) Dig until you find the dachshund hidden somewhere in bed.
(2) Put the collar on before it wakes up.
(3) Drag it around the park for three minutes before it starts missing the bed again.
Photos by Dorit Salutskij
Mä taas en yksinkertasesti voi ymmärtää noita teidän neitejä! Mäyräkoiria jotka ei halua ulos? Mäyräkoiria jotka vinkuvat takaisin sisälle? Kolme minuuttia?! Uskomatonta :-D
Kyllä. Tervetuloa Kapteeninkadulle seuraamaan tätä joka-aamuista spektaakkelia.
Kumpi nääppä on tuo hivenen pulskempi, kumpi ohuempi? Taitavat olla hankalat erottaa toisistaan. (Söööttejä kyllä molemmat)
Mäkin olen katellut koiria sillä silmällä, että mahtaisko niistä löytyä jokin erottava tekijä. Olen ollut huomaavinani, että toisella on tummempi naamavärkki…? Ja siis toisella vastaavasti selkeämmin tuota ruskeaa kuonossa…? En sitten tiedä… :)
Oikeassa olet Terhi, Juno on musta murjaaniprinsessa ja Lunalla on selkeät ruskeat merkit poskissaan. Silmistäkin saattaa erottaa, Junon silmät ovat pyöreät ja Lunan manteliset. Ja niin, KÖH, edellisessä kommentissa mainittu koko.
HAHAHAHAH!
Ensinnäkin, Juno ei ole PULSKA, ainoastaan vähän… merimakkaraisempi kuin hoikka sisarensa. Luna haluaa malliksi, hän siis pysyttelee tuossa nollakoossa.
Tuo nääppä kuvaa kyllä mäyräkoiraa osuvasti. Täällä myös yksi nääppä mulkoilee paheksuvasti kun hihna otetaan edes näkyville. Palvelusväki herätetään kyllä aamulla varhain tökkimällä ylös, mutta kun vaatteet on ulkovaatteita myöten päällä niin nääppä kuorsaa tyytyväisenä siinä kohtaa sänkyä jossa minä juuri nukuin. Ovela tapa saada sängystä se lämpimin kohtaon teeskennellä pissahätää. Ja tuohon jujuun Palvelusväki menee joka kerta.
AHAHAHAHAH. En kestä. Meillä ei olla turvauduttu noin halpamaiseen keinoon, vielä. Sitä päivää odotellessa.
Haha oman minimäykkyherrani kanssa on about sama, etsi sängystä ja kaappaa kainaloon ennenkuin ymmärtää mitään tapahtuvan ympärillä – paitsi että meillähän prinssinakki tulee vielä kantaa sinne ulos asti ja takapihalle minuutin pikatarpeille, sillä lenkillehän me ei lähdetä aamuisin. Ikinä. Vaikka kuinka emäntä yrittäisi raahata.
Ymmärrän. Ei aamuisin pidä hötkyillä kotipihaa kauemmas.
Niin nättejä kuvia!
Doritille kiitos!
Minä kans haaveilen koirasta joka olisi vähän fiinimpi. Meidän koira tuntuu viihtyvän pihalla mitä kylmempää ja surkeampaa siellä on, erityisen pitkään se tuntuu siellä viihtyvän jos näkee että emäntää vituttaa :)
Osanottoni. Suosittelen kyllä mäyräkoiria kaltaisilleni mukavuudenhaluisille vilukissoille.
Huvittavia ovat :D Oma koirani ei välitä pätkääkään, vaikka ulkona olisi kylmää, märkää ja pimeää. Äsken juuri käytiin pellolla vaeltelemassa tuulessa ja tuiskussa, ja koiraherra tuntui suorastaan rakastavan joka hetkeä. Itsekin kyllä tykkäsin, mutta välillä (erityisesti aamuisin) haaveilen koirasta, joka olisi vähän mukavuudenhaluisempi… huoh…
Kuulostaa näin mäyräkoiriin tottuneen korviin todella utopistiselta skenaariolta, mutta uskotaan!