Tyhjiä päiviä

Yhteistyössä Elovena

Olen alkanut vihdoin aavistaa miten viikonloput on tarkoitettu vietettäviksi – rentoutuen. Mikä mullistava ajatus! Aiemmin kasasin viikonlopuille kaiken sen mitä arkiviikon aikana en ollut ehtinyt, pyykinpesusta rästitöihin ja tulvivan sähköpostilaatikon purkamiseen. Täyteen ohjelmaa tuupatun viikonlopun jäljiltä oli katujyrän alle jäänyt olo ja yleensä kaupan päälle vielä huono omatunto, kun kaikkea todo-listalla ollutta ei sitten kuitenkaan ollut jaksanut ja kerennyt.

2016-04-12-stellaharasek-pispala-12016-04-12-stellaharasek-pispala-22016-04-12-stellaharasek-pispala-3

Viime aikoina olen jotenkin tullut tolkkuihini ja ruvennut raivaamaan viikonloppuja tyhjiksi turhista suunnitelmista. Kaikkein parasta on, kun kalenterissa ei lue lauantain ja sunnuntain kohdalla yhtään mitään. Senkun herää silloin kun on nukkunut kyllikseen, kurkkaa ulos ja miettii mitä haluaaa tehdä. Ja ennen vaativia päätöksiä voi aina keittää vielä kahvit. Ja toiset. Joskus kolmannet. Ja sitten jättää ne päätökset tekemättä ja jäädä koko päiväksi sisään vain siksi, että voi (tai siksi, että sataa).

2016-04-12-stellaharasek-pispala-52016-04-12-stellaharasek-pispala-62016-04-12-stellaharasek-pispala-4

Kuvat ovat viime sunnuntailta Pispalasta, ei satanut. Vietin päivän kuljeskellen ja löytöretkeillen, ottaen valokuvia, pysähdellen paikkoihin kun maisema seisautti sijoilleen tai tuntui sopivalta hetkeltä tauolle. Tykkään päivistä, kun olkalaukun saa jättää kotiin (tai tässä tapauksessa hotellihuoneeseen) eikä mukaan tarvita kuin hyvät kengät ja eväät. Poimin Pyynikintorin Ärrältä mukaan Elovenan Puurokupin, joka oli pätevä välipala monen tunnin kävelyn jälkeen. Kuuman veden voi kuljettaa mukana pienessä termoksessa, tai lorauttaa kuppiin kioskilla tai kulmakuppilassa. Laiskana turvauduin jälkimmäiseen (sitäpaitsi samalla saa ostettua mukaan kahvin). Kamera on oikeastaan ainoa asia, jota kiinnostaa kuljettaa jatkuvasti mukana. Viikonlopulta onkin hullu tukku kuvia, vilautan niitä varmasti vielä täälläkin.

2016-04-12-stellaharasek-pispala-72016-04-12-stellaharasek-pispala-82016-04-12-stellaharasek-pispala-9

Aurinkoa keskiviikkoonne! Viikonlopun huojentavimpia ominaisuuksia on, että se tulee aina uudestaan – enää kaksi päivää jäljellä.

Kuvat Jarno Jussila

36 thoughts on “Tyhjiä päiviä

  1. Taas pakko sanoo, että tuos mää asuin. Pispalan portaat-kyltin viäres :D
    Aattele. Miten mä raaskin ees lähtee siältä?
    Ja, pointti: älyttömän makeet kuvat!!

    • Eikä! Mikä paikka asua. Kiitos kaunis, kiva kuulla että tykkäät xx Pispala-kuvia on tulossa muuten vielä iso tukku lisää, kun vaan ehdin käydä niitä läpi.

  2. Oot ollut ihan kotikulmillani, hyvä päivä – sunnuntaina oli niin kaunista! Näkötornilta saa muuten parhaat munkit tasottamaan sitä rappujen kiipeilyä .

    • Niin oli, ihana päivä! Me käytiin kyllä tornilla, mutta ei sitten jaksettu jäädä munkeille kun oltiin just syöty aamupala. Ensi kerralla sitten!

  3. Liputan tyhjien päivien puolesta, ne tuo uskomattoman paljon energiaa. Voihan puuro, herättää mielipiteitä. :D Täytyy sanoa, että silloin kun tuo kamppis alkoi ja tosi monessa blogissa oli postauksia aiheesta, niin ehkä hitusen ärsytti koko puurokuppi. Hienot kuvat kuitenkin, puurokupistakin. ;)

    • Joo, ymmärrän hyvin että aihe voi alkaa hiertää, jos tulee samaan aikaan useissa blogeissa vastaan! Nämä ovat valitettavasti asioita, joihin yksittäisillä bloggaajilla on hyvin vähän (yleensä ei ollenkaan) valtaa. Bear with us!

  4. Allekirjoitan tuon viikonlopun ohjelmiston tarpeellisuuden täysin! Itsekin pidin viime sunnuntaina lepopäivän, joiden ainut tavoite oli mahdollisimman monet torkut, tuli tarpeeseen! Osaatko sanoa mahtaako tuota ihanaa Filippa K:n pikkulaukkua olla vielä myynnissä, olen ihaillut sitä jo vuosia mutta nyt kun aloin sitä metsästää, en äkkiseltään löytänytkään nettikaupoista, tahtoo!

    • Ooh, torkkupäivä! Just täydellistä. Mulla on valitettavasti sellainen mielikuva, että tuo pikkulaukku oli viime syksynä viimeistä kautta tuotannossa, eli sitä ei enää tule kauppoihin lisää. Aleksanterinkadun liikkeestä voi toki kysäistä olisiko siellä joku kappale vielä jäljellä? Stockallakin niitä oli vielä viime syksynä, nyt en ole käynyt sillä osastolla hetkeen niin en osaa nykytilanteesta sanoa.

  5. Cafe Pispalasta saa Tampereen parasta brunssia, suosittelen!
    Kannattaa vaan ensin tsekata facebookista, että sitä on tarjolla, jos sinne on suunnistamassa.

    • Hei kuulimme tämän saman vinkin muualtakin, ensi kerralla pitää kyllä testata! Nyt jäi kokeilematta, kun isompi nälkä yllätti vasta iltasella ja silloin oli brunssiaika jo kaukana takanapäin.

  6. Ihana kirjoitus! Ihan sama homma mulla noiden viikonloppujen kanssa, pitäis opetella rauhoittamaan ne levolle ja kivoille jutuille. Tulipa ikävä Tampereelle näiden kuvien myötä.

    • Kiva kuulla että tykkäsit! Joo, on ollut kyllä ihanaa pyhittää pari päivää viikossa ihan vaan olemiseen – suosittelen. Jaksaa kummasti arjessakin paremmin.

      • Hmm, pakkaustavaraa paljon? Tuleehan ne muutkin välipala- ja lounasvaihtoehdot jonkinlaisessa pakkauksessa. Pahvinen kuppi on minusta parempi vaihtoehto kuin vaikka muovi.

      • En ole päässyt maistamaan – täällä asti ei Eloveenaa myydä – mutta itsekin olen tässä kamppista seuratessani miettinyt tuon pakkaustavaran määrää, olkoonkin, että se ei ole muovia (luojalle kiitos pienistä ihmeistä; täällä mokoma pakkaus näet olisi muovia, ja vielä muovikääreeseen kääritty). Jos vertaa esimerkiksi siihen, miten monta puurolautasellista kokonaisesta puurohiutalepaketista saa, niin kyllähän tuosta syntyy aikamoinen määrä roskaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi itse suosin aina, kun mahdollista, välipaloinani itse tehtyjä leipiä, hedelmiä ja pähkinöitä (isoista pusseista kierrätettäviin purnukoihin ja mukaan) tms. Aina tosin ei ole mahdollista, päivän venähtäessä pitkäksi ja suunnitelmien kosahtaessa sitä tarttuu siihen parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, ja silloin mennään kyllä oma hyvä olo ja terveys edellä, pakkauksen jäädessä toisarvoiseksi.

        • Ympäristöystävällisintä tietysti on keittää puuro itse puurohiutalepaketista, mutta kuppi onkin vaihtoehto silloin kun se ei ole mahdollista. Pähkinät ja hedelmät ovat hyviä ja kulkevat mullakin usein mukana, mutta monesti sitä kaipaa kyllä jotain lämmintä ja vähän täyttävämpää.

    • Joo, tää olis ollut kiva postaus ilman tuota väkinäistä yhteistyölinkkiä. Ei kuulosta kauheen rennolta ja huolettomalta löytöretkeltä, jos samalla on pitänyt kuvata ja toteuttaa blogin yhteistyökumppanille mainosjulkaisu (joka välittäisi tätä rentoa ja huoletonta meininkiä mahdollisimman autenttisesti). “Kappas, otanpa tästä Ärrältä mukaan tämän kätevän puurokupin ja jatkan vapaan vkonloppuni viettoa, rentoutuen” (Elovenalle mainosjulkaisua tehden eli töissä).

      • Ymmärrän sun pointin, mutta muutaman yhteistyöhön liittyvän kuvan ottaminen kesken koko päivän kestäneen kuljeskelun ei sentään koko sitä päivää vienyt :) Valokuvaaminen on erottamaton osa meidän löytöretkeilyjä, joten kamera kulkee jokatapauksessa aina mukana – ja jotain evästäkin pitää jokatapauksessa syödä. Tämä koko yhteistyö oli suunniteltu niin, että jutut sijoittuvat osaksi mun oikeaa elämää, tilanteisiin joissa oikeasti on tarvetta nopealle välipalalle. En lähtenyt kävelylle ottaakseni nämä kuvat, vaan otin kuvat samalla kun olin oikeasti kävelyllä.

        Siitä voi ja toki saakin olla montaa mieltä miten kampanja onnistui. Otan tosi mielelläni kaikki kehitysehdotukset ja palautteet vastaan, sillä tarkoitus tietysti on, että te viihdytte ja tykkäätte. Kaupallisia yhteistöitä tulee jatkossakin olemaan, sillä tämä on mun työ ja maksan tällä laskuni. Mutta siihen, millaisia ne ovat, miten ne toteutetaan ja keitä ne kumppanit ovat, otan kyllä ideoita ja mielipiteitä vastaan.

        • Luulen, että kamppiksissa kantsii huomioida se, että on ok, jos sama tuote parissa postauksessa, jos tulee kahta enempi, tulee siitä tuputtamisen fiilis, oli tuote mikä hyvänsä. Paitsi jos on tuote, johon kohderyhmä “rakastuu”, esim pikapuuro ei sellainen voi olla, liian “arkinen”=tylsä.

          • Kiitos, tämä huomioitu ja laitettu korvan taakse tulevaa ajatellen!

  7. Ai myydäänkö noita r-kiskoilla? Siistiä, luulin että vaan ruokakaupoissa. Ihanat kuvat ootta taas ottaneet.

    • Joo myydään! Lusikka tulee mukaan ja sieltä saa halutessaan sen kuuman vedenkin. Kiitos kuvaajalle, hän on loistava xx

  8. Taas tuo ihana nahkatakki <3 Nyt on kyllä pakko ettii joku täydellinen rotsi kevätkeleihin.

      • Nahkarotsi & tennarit-kombo, kaivettu nyt NELJÄNNEN kerran tänä vuonna naftaliinista! Ja tästä eteenpäin muuten pidän niitä lokakuuhun saakka vaikka tulisi marsuja taivaalta perkele…..!!

        Onko muuten noi aurinkolasit ne ROW’n? Oon yrittänyt etsiä saman tyyppisiä, nimenomaan PYÖREITÄ aurinkolaseja mutta oikein mistään ei tunnu löytyvän (paitsi ehkä jostain halpavaateketjun myymälästä mutta haluaisin mieluummin vähän laadukkaammat).

        • MARSUSADE! Mikä mielikuva. Tulispa marsusade. Ja joo-o, takaisin ei sitä takkia enää laiteta, kyllä nyt vedellään nahkarotsissa vaikka hampaat irveessä.

          Nuo kuvissa näkyvät lasit ovat Thierry Lasryn, ranskalaisen merkin jota myydään Bulevardilla Trend Opticissa. Ihania ovat, käsintehtyjä laseja kaikki. Suosittelen. The Row’n laseja myy Suomessa ainakin Beam Erottajalla, http://www.beamstore.fi.

          • Tykkäisin myös, marsut on ihania karvapalloja. ♡

            Ok, pitääkin katsastaa myös tuon Trend Opticin valikoima. Ja kiitti Beam-vinkistä, zekkailen sieltä myös! x ♡

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.