Lontoon kaduilla alkaa aina soida päässä Genen ensimmäinen levy. Muistaako joku tuon brittipopyhtyeen, joka tuntui aina jäävän The Smithsin jalkoihin? Gene ei ollut yhtä röyhkeä tai nokkela tai karismaattinen, ei kirjoittanut yhtä liiman lailla tarttuvia kappaleita ja – ollaanpa nyt rehellisiä – Martin Rossiter ei koskaan ollut mikään Morrissey.
Mikään tästä ei estänyt minua rakastamasta yhtyeen esikoista, vuonna 1995 julkaistua albumia Olympian, jonka kuulin ensimmäisen kerran muutamia vuosia myöhemmin ystävän makuuhuoneessa. Kaksion puolikkaan postimerkin kokoisessa keittiössä kärysivät pannulle unohtuneet kananmunat, kämppäkaveri pelasi seinän takana äänekästä konsolipeliä ja laskin katon halkeamia selälläni sängyssä, kun levyn nimikappale – tarkalleen kohdassa 2:50 – räjähti kunnolla käyntiin. Hämeenpuiston mukulakivikadut ikkunan alla toivat mieleen Lontoon, kun kävelin pää pophuuruissa portaat alas ja korttelin matkan kotiin ja tunnustelin taas ajatusta nimeltä elämä jossain toisaalla.
Musiikki kuljettelee mukanaan vähän sinne sun tänne. Tampereella ajattelin Lontoota, viisitoista vuotta myöhemmin huomaan Lontoossa ajattelevani Hämeenpuiston valoja, aivan toisen kaupungin mukulakiviä jalkojeni alla. Kuvat ovat viikon parin takaa Itä-Lontoosta, nippu värikuvia edellisen mustavalkoisen sarjan jatkoksi.
London, Can You Wait on toinen levyn hienoista hetkistä, mutta se pitäisi kuulla livenä, studioversio on puistattavan tylsä. Mennään siis nyt sillä Olympianin nimikappaleella, joka rokkaa levytettynäkin.
☊ GENE – LONDON CAN YOU WAIT
Hei hyvä musiikkisuositus, kiitos! Siltä varalta ettet ole vielä kuullut, voisin suositella takaisin bristolilaisen The Blue Aeroplanesin levyä Swagger vuodelta 1990. Sopii kevääseen.
Oi kiitos, otan kuunteluun!
Todella upeita kuvia!!! Olet oppinut (kaikkien näiden vuosien aikana joina olen sinua seurannut :)) kuvaamisesta valtavan paljon. Hienoa, hienoa!!
Hei ihana kuulla – kiitos tuhannesti! xxx
Voi, onko tuo viimeisen kuvan koira tulossa heti tervehtimään kun olet mennyt kyykkyyn? <3
KYLLÄ! Se lähti kipittämään kohti heti kun tajusi saavansa huomiota.
Sydän särkyy, kun sulta ovat Tampereen kadunnimet jo unohtuneet. Hämeenpuisto on kosken länsipuolella, eikä siellä ole mukulakiveystä kadussa. Puhut ilmeisesti Hämeenkadusta kosken itäpuolella, varmaankin siellä Stockan ja Dorkan kulmilla, missä meitsikin nuorena vipelsi.
Hmm! Voisin kyllä vannoa, että Hämeenpuiston molemmin puolin kulkevilla kaduilla on mukulakivet.
Vau! Ei oikeastaan tartte muuta sanoa :D Olen hullu Berliini-fani, jotenki alko tuntua siltä, että voisin diggailla Lontoonki menosta. :)
Aivan varmasti! Suuntaat sinne itäisiin kaupunginosiin, niin löydät varmasti kotoisia kulmia x
Itä-Lontoo on kyllä parasta Lontoota! Ripaus Manchesteria, Berliiniä, yllättävää värikylläisyyttä ja toisaalta monokromaattista punatiiliseinää. Nämä kuvat saivat kaipaamaan entistä enemmän tuota kaupunkia, onneksi joulukuussa pääsee taas ♥
–
http://www.trickles.fi
rosvot.fi/alice-june
Oikeassa oot! Huippua, että seuraava reissu on jo tiedossa xxx
Otsikko vei ajatukset heti Vanhalle Genen konserttiin jossa Martin esiintyi hajonneissa housuissa…
Oi, oliko hyvä keikka?
Nyt on pakko puuttua, koska nämä ovat Tärkeitä Asioita – Gene ei “jäänyt The Smithsien jalkoihin”, sen kummemmin kuin joka kitarabändi nyt ikinä muutenkin tavallaan jää ;-) yksinkertaisesti siitä syystä, että The Smiths vaikutti peräti vuosikymmentä aikaisemmin.
Gene sen sijaan kyllä jäi lukuisten ai-ka-lais-ten-sa jalkoihin, 90-luvulla kun nyt tosiaan vaan oli tarjolla erinomainen setti kitaravetoista brittibändiä.
No nehän ovat Tärkeitä! Jooo, Genehän perustettiin useita vuosia The Smithsin hajoamisen jälkeen. Tarkoitin, että Gene ei saanut mun mielestä ikinä edes mahdollisuutta seistä omilla jaloillaan, koska yhtyettä verrattiin joka käänteessä The Smithsiin, Genen tappioksi.
Oon ihan unohtanut tämän bändin. Alkoi soimaan heti mielessä kun luin tämän jutun ja näin kuvat. :) Kuvat toimii sekä mustavalkoisina että värillisinä.
Se on just parasta kun löytää jonkun vanhan bändin tai biisin uudestaan. Kiitos, kiva kuulla!
Mitä oot Stella mieltä nuista vauva.fi keskusteluista susta ja Jarskista? :D
En seuraa, enkä tiedä kuinka paljon mieltä anonyymistä nettikirjoittelusta nyt kannattaa muutenkaan olla.
Ihana tää juttu! Ois kiva kuulla sun Tampereen vuosista enemmänkin.
Haha, täytyy ottaa työn alle. Noita tuoreita Tampere-kuvia on sen verran paljon, että ehkä niiden kylkeen voisi kirjoitella jotain.
Joo kannatan! Määki haluun kuulla sun Tampere-vuosista :)
Noniin, kaksi ääntä jo puolesta!
Kiitos! Tykkään näistä vielä enemmän kuin niistä mustavalkoisista.
Hei kiva kuulla!
Sama juttu! Jotenkin nää herätti :) ja ihania väripilkkuja kuvissa.
Kiitos Chilli – ihana kuulla, että tykkäät.
Sama täällä. Nämä ovat upeita. Joten on enemmän elämää näissä kuvissa kuin mustavalkoisissa. Tyylikkäitä toki nekin. Lontooseen on kyllä taas päästävä.
Joo, sinne on päästävä aina uudestaan. Kiitos! Minusta mustavalkokuvissa elämä on erilaista kuin värikuvissa. Tykkään molemmista, onneksi ei tarvitse valita vain jompaakumpaa.
Nämä kuvat <3
Kiitos kaunis! xxx