Shake for me, girl

Vietin iltapäivän Lontoon itäisissä kortteleissa. Kapeat kadut olivat täynnä ihmisiä, tässä kaupungissa ei suljeta maailmaa sunnuntaiksi. Kaupat, torit ja kojut olivat auki ja jossain oli kukkamarkkinat, sillä vastaan käveli kokonaisia sylillisiä tulppaaneja, liljoja ja laventelinippuja. Kohtasin useamman pariskunnan, jotka väistelivät ohikulkijoita syleillen saaliitaan, valtavia viherkasveja jotka huojuivat kohti uusia kotejaan.

2016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-12016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-22016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-32016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-42016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-52016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-62016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-72016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-82016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-92016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-10

Olen menneillä Lontoon reissuilla löytänyt juuri tälläisinä laiskoina viikonloppupäivinä esineitä ja vaatteita, joista on tullut seuraavien vuosien suosikkeja. 70-luvun nahkatakkeja, vanhoja nahkavöitä, juuri oikealla tavalla kulahtaneita maihareita. Sex Pistolsin t-paidan, jossa nykyisin nukun ja näen pehmeitä unia, jollaisia voi taata vain tuhatseitsemänsataa kertaa pesty lempipaita. Kerran kannoin kotiin vuosikymmeniä vanhan nahkaisen matkalaukun, jonka hauraimmat osat Himmun mies varusti roudarinteipillä iskunkestäviksi lentomatkaani varten. Pääsi perille yhtenä kappaleena, eikä ihme. Jos jotain on elämä opettanut niin sen, että roudarinteipillä voi fiksata kaiken muun paitsi pohjaanpalaneen puuron ja rikotun sydämen.

2016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-122016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-112016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-132016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-142016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-152016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-162016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-172016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-182016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-192016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-202016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-212016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-22

Tällä kertaa en jaksanut penkoa vintageputiikeissa edes huvin vuoksi. Katselin muutamaa kirjaa, hypistelin ohimennessäni mekkoa, jonka asusteeksi olisi voinut hankkia leuhottelevan lierihatun ja talon Italiasta. En ostanut koko päivänä muuta kuin kahvin ja vietnamilaisesta halvan ja hyvän lounaan. Teki mieli vain ajelehtia virtausten mukana, sulautua osaksi kohinaa.

2016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-232016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-242016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-252016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-262016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-272016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-282016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-29

Tältä matkalta taidan viedä mukanani vain valokuvia ja niitä onkin monta. Olalla on kulkenut koko päivän väsymätön matkatoverini, järjestelmäkamera jonka 50-millisen linssin läpi saan olla sivustakatsoja. Tallentaa pieniä viipaleita todellisuudesta, tavalla jolla sen näen. Sen onnelliseksi tekevää vaikutusta on vaikea selittää, mutta onneksi niitä on, joille ei tarvitse.

2016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-302016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-312016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-322016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-332016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-342016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-352016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-362016-04-03-stellaharasek-londonphotodiary-37

Ajattelen kuvien tummia tiilitaloja ja tuntemattomia, tätä olohuoneen pöydän ympärille laskeutunutta yötä, lähenevää kotimatkaa. Erästä minulle rakasta, joka ei ole koskaan käynyt Lontoossa. Kenties hän pitää näistä kuvista ja lähtee seuraavalla kerralla mukaani.

LED ZEPPELIN – WHOLE LOTTA LOVE

50 thoughts on “Shake for me, girl

  1. The Black Cab Coffee! Parasta kahvia ikinä, harmittaa kun en viime Lontoon reissulla bongannut kyseistä miekkosta autoinensa.

  2. Ihana postaus ja upeita kuvia. :) Oletko sattumoisin katsonut itäiseen Lontooseen ja 50-luvulle sijoittuvaa, tositarinan pohjalle tehtyä TV-sarjaa Call the Midwife? Tuolla tapahtunut muutos näiden viimeisten vuosikymmenten aikana saa paljon ajatuksia lentämään. Ainakin itselläni. :)

      • Itse tykkäsin kyseisestä sarjasta todella paljon. Etenkin kun kertojana sarjassa on oikeasti se vanha nainen, kenen päiväkirjoihin sarja perustuu. Suosittelen!

  3. Mielettömiä kuvia, kuten aina. Kiitos niistä, lempparikaupunki on aina mukava kohdata, vaikka sitten vain kuvien kautta.

    Pitää kuitenkin ihan uteliaisuudesta kysyä, miten otat kuvia tuntemattomista ja millaisia vinkkejä antaisit kokemustesi perusteella? Olen kovasti yrittänyt harjoitella rohkeutta ihmisten kuvaamiseen, mutta aina kameraa nostaessa tulee syyllinen olo. Ja ‘entä jos se huomaa?’ :D

    • Kiitos, superkiva kuulla että tykkäät!

      Hmm, tuo katukuvaus onkin vähän laajempi aihe, joka näyttää kiinnostavan muitakin. Voisin ottaa sen käsittelyyn ihan omassa kirjoituksessaan.

  4. Aivan huiman matkakuumeen sait aikaseks, Lontoo on huippu, minäkin tunnustan että ilmaista matkahuvia on tuo kurkkiminen avoimista ikkunoista toisten ihmisten elämään…Käytyäni pari kertaa Lontoossa, luulen että olen edellisessä elämässä ollut maan kansalainen, se tuntuu niin kiinnostavalta ja hassusti paikalta jonka tuntee omakseen eikähalua lähteäpois , sinne on pakko mennä uudestaan.

    • Ilmaiset huvit on aina parhaita!
      Ja paljon mahdollista. Sinne täytyy mennä minne veri vetää.

  5. Ihania kuvia! Osaat vangita tunnelmat upeasti. Kuvistasi tulee hyvä mieli ja matkakuume.

  6. Voi vitsi kun tuli ikävä sunnuntai-Lontoota. Columbia Road Flower marketin antia voi vilkaista vaikka instagramista #columbiaroadflowermarket. Ihana tunnelma.

  7. Hah, hassua. Olen todella pitkäaikainen lukija, ikinä en ole tainnut kommentoida. Nykyisin asun Lontoossa ja pyörin sunnuntaina samoilla seuduilla, alkoi naurattaa kun bongasin kuvista täysin samoja paikkoja ja jopa ihmisiä joita itsekin eilen vilkuilin. Pieni maailma :)

      • joo, kyllä se niin on, ettei mustavalkokuvaa tarvitse oikeastaan edes ottaa koska sehän hyppää muistikortille ihan itsestään… helppoa, totta XD!

  8. Mesta on sunnuntaisin toimiva Columbia Flower Market, aivan mieletön katu täynnä kukkien myyjiä, antiikkiliikkeitä ja kahvioita.
    Nää upeat kuvat toimii juuri mustavalkoisina loistavasti!

    • Aah, selvisi sitten sekin! Kiitos. Ehkä hyvä ettemme sattuneet sinne, olisi tullut hirvittävä kiusaus kuljettaa Helsinkiin joku kolmemetrinen palmuvehka.

    • Stellalla on ollutkin pari omaa näyttelyä joskus, eikö totta? Hienoja kuvia kyllä! Lisää näitä!

      • Haha, no on juu, ihan kakarana alta kaksikymppisenä siellä pohjoisessa ja sitten Tampereella. Eivät olleet suurta valokuvauksen juhlaa ne työt.

  9. Jestas miten upeita hetkiä Lontoon kaduilta. Keväisin iskee aina kaipuu tuohon entiseen kotikaupunkiini, eikä nämä kuvat todellakaan auttaneet asiaa. Silti toivon, että Lontoosta tulee vielä lisää kuvia. Kiitos ihanasta viikonaloituksesta.

Leave a Reply

Your email address will not be published.