Sunnuntaipäivää ruudun sille puolen! Toivottavasti viikonloppu on sujunut siellä lokoisasti tai muuten vaan mukavissa merkeissä. Meillä oli ystäviä kylässä perjantaina ja illanvietto venähti huomaamatta pikkutuntien puolelle. Oli ihan mahtava ilta ja siltä myös näytti, kun seuraavana aamuna astuin keittiöön. En malttanut olla nappaamatta pari kuvaa: keittiön pöytä on minusta kauneimmillaan, kun se kimaltaa laseista, kipoista ja kuohuviinipullon korkeista. Eletty elämä hivelee silmää ja sielua, olkoonkin että se tietää tunnin raivausurakkaa. Mutta se on aina sen arvoista, kahvi tulelle vaan ja hyräillen hommiin.


Illan hysteerisin hetki koitti, kun pitkään palvellut tuoli yhtäkkiä romahti yhden vieraamme alta ja kaikki huutonauroivat vartin. Tiedän toki, että tekemäni voi-salviapasta on tuhti, mutta en sentään arvannut, että voisi käydä näin. No, tavarat on tarkoitettu käytettäväksi ja tuoleja onneksi taloudessa piisaa. Teen siis lempipastaani jatkossakin, vaikka se tarkoittaisi, että keittiön vanhat tuolit joutuvat koetukselle.

Niin se vaan yllättää joka kerta. Se ensimmäinen aamu pitkän pimeän kauden jälkeen, kun herää valoon, joka tulvii kotiin kirkkaina valonsäteinä kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Se valaisee nurkat, joihin ei ole katsonut kuukausiin, paljastaa ikkunoihin pinttyneen lian. Ajatukset kirkastuvat ja esineiden ääriviivat terävöityvät. Rinnassa läikähtää ensimmäinen aavistus levottomuudesta, joka iskee keväisin.


Tuttu näky viikonloppuisin: koirat ovat juuri ja juuri jaksaneet herätä ja siirtyä eteiseen haukottelemaan. Kun pakolliset venyttelyt on hoidettu, Jarno vie ne koirapuistoon, toppanutut niskaan ja Luna-koiraa varten tennispallo takintaskuun. Paluumatkalla Luna kantaa sen kotiin itse, tassuttelee ylpeänä Tehtaankatua pitkin pallo suussaan. Iloitsemme vallitsevasta pikkupakkasesta: lumisina päivinä kaikki ovat onnellisia, mutta loskasäällä sekä koirat että pallo joutuu puistoilun jälkeen pesulle.

Päivän kohokohta on koiran mielestä aamuruoka. Luna saa ison annoksen, koska riehuu joka päivä pallon perässä. Junolle laihdutusannos: sillä välin kun sisko rellestää, Juno-koira istuu koirapuiston penkillä ja odottaa, että pääsee takaisin kotisohvalle. Kuuden vuoden jälkeen ihmettelemme yhä viikottain miten erilaisia kaksi siskosta voivatkaan olla.
Tuohon viereiseen kuvaan ikuistui se lauantai-iltapäiväinen hetki, kun ovikello soi kesken kirjoittamisen ja sisään paineli ystävä viinipullo kainalossa. Työt väistyivät seuran ja pizzan tieltä, ehtii niitä sunnuntainakin. Toiset viikonloput on omistettu ystäville.



Vuoden ensimmäiset nokoset aurinkoläntin lämmössä.
Parasta viikonlopuissa ovat ne hitaat hetket, kun Jarno soittelee kitaraa, koirat torkkuvat ja minä saan lukea tai kirjoittaa. Tai kuten tänään: tuijottaa ikkunoita ja miettiä saisinko aikaiseksi pestä ne itse vai pistänkö Freskan asialle, jolloin se ainakin tapahtuisi eikä jäisi ikuisen suunnittelun asteelle, kuten häpeällisen monet kodinhoidolliset projektini.

Toimme lepakkotuolissa lepäävän perulaisen raitapeiton mukanamme Meksikosta, niin kaunis! Matkalaukkumme painavat yleensä paluumatkalla tuplasti sen minkä menomatkalla, mutta sellaista se on, kun pitää kantaa reissuiltaan kaikenlaista kiveä, keramiikkaa ja antiikkimattoa. Kohta pitää perustaa pieni putiikki, kun matkamuistot eivät enää mahdu omaan kotiin.



Kitarat ja muut musakamat ovat vallanneet huoneen, joka vuorotteli aiemmin vierashuoneena ja varastona. Ainakin se on nyt päivittäisessä käytössä! Olen jollain selittämättömällä tavalla oppinut pitämään rujoista mustista kaapeista, siellä sun täällä lojuvista kitarankielistä ja plektroista. Musiikkimaailmassa vietetyt vuodet ovat selvästi aivopesseet minut. Ehkä pitää mennä vielä pariksi vuodeksi levy-yhtiöön tai ohjelmatoimistoon töihin, niin oppisin edes sietämään myös pitkin lattiaa kiemurtelevia sähköjohtoja.


Kun sisko nukkuu, on passeli hetki puhdistaa sen korvat. Olen niin iloinen, että noista kahdesta tuli parhaat ystävät, ja siitä, että ne saavat viettää paljon aikaa yhdessä, vaikka eivät enää asu virallisesti samassa osoitteessa.
Nautitaan sunnuntaista, siellä ja täällä! Ajattelin lähteä koirien kanssa kävelylle imemään itseeni tuota jumalaista valoa, illalla menen ystävän kanssa katsomaan sen paljon odotetun elokuvan.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Postaus, jossa on paljon mäykkyasiaa, on aina hyvä postaus. Myös taannoinen mäykkypitoinen insta story ilahdutti. Miten joillakin vain on niin paljon Luonnetta ja Sielua? Ja ei, nyt ei puhuta sinusta tai Jarnosta :D.
HAHAHA! Arvasin SEN kyllä.
Eiiiii, kuolen suloisuuden yliannostukseen. Haluan meillekin tuollaisen aurinkoläikän! Ihanaa viikkoa sinne kaikille!
HAHA! Aurinkolänttiin saattaa ilmaantua eläimiä!
kiva postaus! nauratti vaan miten toisilla on nättiä bileitten jälkeenkin, jos tänne eksyy kekkerit puolityhjistä kaljatölkeistä ei oikein hehku kuvissa sama fiilis… :D
Haha, ymmärrän! Itsekin inhoan niitä puolityhjiä ja tahmeita kaljatölkkejä, olisi ehkä jäänyt tämä kuva ottamatta jos pöytä olisi ollut täynnä niitä.
Elokuva on täydellinen, jää ajatuksiin pitkäksi aikaa. Ja musiikki perfetto!
Kotinne on kaunis
Kyllä, samaa mieltä! Ja kiitos, meistäkin xx
Anteeksi hölmö kysymys, mutta käsitteletkö jotenkin tavarat joita tuot maailmalta? Esim tuo peitto? Pakastatko tms?
Vähän fiiliksen mukaan. Osa kamoista on niin siistejä ja hyvinpidettyjä, ettei se tunnu tarpeelliselta.
Ilmoita heti kun avaat matkamuistoputiikin! Tulen salamana paikalle :) Rakastan myös matkamuistoja eikä haittaa, vaikka ne eivät olisi edes aina omia. Varsinkin värikkäät Meksikon matkamuistot kiinnostaa.
Ihana postaus, toivottavasti viikko on alkanut yhtä mukavasti.
Haha ihanaa! Minusta olisi siis ihan oikeasti ihanaa avata putiikki ja kerätä sinne aarteita sieltä sun täältä maailmalta, miksei Suomestakin, täältäkin niitä löytyy. Enää puuttuu paikka, aika ja rahoitus ;)
Kaunis postaus kaikin puolin.
Kiitos kaunis xxx
Todella ihana fiilis tässä jutussa, antoi ainakin hetkeksi paremman olon kaiken takapakin keskellä. Kiitos. ♡
Ihana kuulla Santtu ♡ Valoa ja voimia sinne!
Kiitos. ♡
Ihana hyvänmielen postaus.
Kuten niin monet Stellan postaukset ovat :)
♡
Mahtava kuulla, että tykkäsit xxx
Ihanat matot nuo kaikki, mistä?!
Oi, monista eri paikoista! Kaikki hankittu käytettynä, suurin osa ovat vintagea.