Hyvää uutta vuotta ruudun sille puolelle! Toivottavasti se on alkanut hyvissä merkeissä. Mietin aamulla asioita, jotka haluan muistaa viime yönä päättyneestä vuodesta, ja keksin monta.
Tammikuisen aamun, kun meri höyrysi pakkasessa ennen kuin jäätyi – aloin vihdoin tajuta mistä talvessa on kysymys. Vastapäisen talon asuntonäytön, jonne menin selittämättömästä päähänpistosta, seisoin kuluneiden seinien keskellä ja tiesin jo, että täällä tulen asumaan. Sitä seuranneen – jo toisen! – muuton parhaan ystäväni kanssa. Sen, että rakensimme yhdessä tähänastisen elämämme kauneimman kodin ja selvisimme maalihöyryistä, hengenvaarallisista suihkuolosuhteista, kaadetuista seinistä ja koko raksakesästä vain yhdellä pienellä riidalla.
Sen, että aloin pitkästä aikaa kirjoittaa uudestaan, muutakin kuin Mellakkaa, matkajuttuja ja tätä blogia varten. Myös sen, että viihdyin tämän blogin parissa paremmin kuin pitkään aikaan. Kiitos, että luette – ilman teitä tätä osoitetta ei olisi.
Heinäkuun, kun havahduin viimein koko kevään kestäneestä kohmeesta ja ravistelin itseni takaisin elävien kirjoihin. Luukutin Led Zeppeliniä ja löysin uudelleen pienen hulluuden kipinän, jota tarvitsen ollakseni minä.
Eron, sillä siihen johtaneet ajatukset opettivat minulle asioita, jotka minun piti tietää, ja se raivasi meille molemmille tilaa vielä paljon paremmalle. Viimeisen yhteisen matkan, sen oudon onnen: olla siinä, yhdessä vielä hetken. Kun tulimme takaisin, meitä ei enää ollut. Haikeuden, joka hälveni. Sen, että jäljelle jäi ystävyys, ilo siitä mitä oli ollut, kiitollisuus kaikesta.
Kaikki muutkin viime vuoden matkat ja hiekan hiomat jalanpohjat. Minä ja Kanerva lemmenlomalla – meidät oli kirjattu saman sukunimen alle ja niin punapäästä tuli vaimoni. Minä ja Thaimaan rantojen erakkoravut. Istanbulin kissojen täyttämät kujat. Viequesin villihevoset ja niiden hörähtelyn tropiikin yössä, jonka pimeyttä ei voi käsittää ennen kuin sen läpi yrittää liikkua. Halvan rommin, Jeepit, minun ja tuottaja Taimiston taikaviitat.
Muut uudet ystävät, joista tuli lyhyessä ajassa tärkeitä. Vanhat ystävät, jotka antavat minun olla sellainen kuin olen ja silti tykkäävät minusta. Joulun, josta tuli yksi elämäni parhaista. Yllätyskuusen ja viestin, jonka löysin ripustettuna siihen. Sen, että sain ehkä veljeni takaisin.
Kauneimman syksyn, jonka muistan. Hevoset: sain ratsastaa enemmän kuin vuosiin, hengittää keuhkot täyteen tuttua tuoksua. Loppusyksyn kaikkialle levittäytyneen pimeän, sähkön kaiken hämärän keskellä. Ihastumisen. On sitä huonommistakin syistä huimannut. Sen, kun tuottaja Taimisto sanoi että unohda pelot ja anna mennä, mene huimausta kohti.
Kävimme eilen ystävien kesken kiivaan keskustelun alkavan vuoden teemasta: yksi kaipasi uudelta vuodelta muutosta, toinen tasapainoa, kolmas uusia haasteita. Sanoin, että haluan vaan olla onnellinen. Vastaukseni oli kuulemma aivan liian epämääräinen ja kliseinen. Siinä ne kuluvan vuoden sekunnit silti vähenivät kunnes loppuivat. Uusi vuosi alkoi sen enempää kyselemättä, kylmänä ja kimaltavana.
Tämän vuoden teema olkoon siis onni, ja se alkaa näin.
Kuvat Jarno Jussila
Eih miten ihana teksti, ihanat kuvat ja ihana sä! Osaat tallentaa hetket niin upeasti sanoiksi. Terveiset erakkorapujen Thaimaasta – siinä on jotain samalla surullista ja toiveikasta kuinka ne vain taapertavat hellittämättä eteenpäin, jättäen pienet jalanjälkensä hiekkaan.
Oi, terkkuja rapusille sinne takaisin! Ja kiitos, ihana kuulla että tykkäät. Onnea uuteen vuoteen xxx
XXX
xxx
Kiitos kaikille kommenteista! En ihan kaikille ennättänyt vielä vastata, mutta palaan paremmalla ajalla xxx
Ihanat kuvat, ihana teksti! Tästä tulee huimaavan hyvä vuosi, I just know it.
xxx
Kiitos kaunis, niin tulee! Kuvista kiitos taitavalle kuvaajalle x
Huimausta kohti. Loistava neuvo ja ihana lause alkavaan vuoteen. Mennyt vuosi tuntui raskaalta ja väsyttävältä, mutta minä itse kevenin koko ajan vain enemmän. Eikä vähiten siksi, että minäkin aloin taas kirjoittaa. Itselleni nyt, mutta se riittää tänään. Kirjoittaessani näen mitä ajattelen ja vanhat painolastit ovat jääneet matkan varrelle. Muistan kuka olen. Valoa ja onnea alkaneeseen vuoteen!
Ooh! Malja kevenemiselle ja kirjoittamiselle – ja kaikkea muutakin ihanaa uuteen vuoteen xxx
“Ei se, miltä me näytämme,
eikä se, mitä me aikaan saamme,
merkitse sen rinnalla mitään,
mitä me olemme toinen toisillemme.”
– Marleena Ansio –
Toivon sinulle onnea ja rakkautta elämäsi jokaiseen päivään <3
-Hanna
Oi kiitos kaunis – sinne samaa xxx
Mää itken täällä.
Ja oon jotenkin hullun onnessani vähän kaikesta.
Se on hyvä! Niin minäkin! Ihanaa uutta vuotta kaunokainen xxx
Mites tää saksalainen, uusi ystävä / uusi poikaystävä?! Kiva postaus, tosi kiva x
HAHA, uusi ystävä, ei poikaystävä. Kivaa kun tykkäsit x
Miten ihanasti ja inspiroivasti kirjoitettu. Sulla on sana hallussa. Kirjoita jo se kirja!
Kirjoitan! Kiitos kaunis kun luet.
Kylmät väreet meni selkäpiitä myöten, kun tätä luki..ja joku saattoi leikata samalla sipulia :( ihanaa alkavaa uutta ja ihmeellistä vuotta!
Haha! Kiitos kun luit, ja sinne samaa xxx
Ihanin teksti ikinä! Huimausta päin, mars <3 !
SINNE! xxx
Oi mikä ihana takki sulla on?!
Acnen lammaskelsi, superlämmin.
Onpa kauniit kuvat, ja kaunis kirjoitus.
Kiitos kaunis kun luit!
Kuvista kiitos kuvaajalle.
Upeasti puit sanoiksi. Onnea ihastukseen <3
xxx
Onni. … ja kuinka se on jo meissä kiinni. Olen miettinyt tuota paljon viime vuoden aikana… ! Ja, tulin tulokseen että se ei siitä pohtimalla muutu. Liikkeessä sen tuntee ja antaa ottaa reunasta kiinni. Kävellessä, fillarilla, autolla, lentäen. Mutta vasta kun tunnet karvaisen, ihanan makean hevosen tuoksun ja saat tuntuman eläimen kautta omaan kokonaisuuteesi ja annat kaikelle luvan olla, tai olematta, saapua tai olla saapumatta, istut matkaten itsesi seurassa kunnes olet taas perillä enemmän, jossain jossa on uudet rajat jotka päätät rikkoa, tai antaa olla. Hevonen jalkoinasi tunnet painon mutta silti kevenet. Taakkasi painuu punaiseen multaan kuin aikoinaan intiaaniaikoina. Ystäväsi tunnistaa sinut jo ennenkuin olette edes kohdanneet.
Olette taas yksi.
Tässä on onni.
Kunnes, liikahdamme taas ♡
Niin – kaikki onnihan on jo meissä. Se pitää vaan päästää sieltä ulos xxx
Toivottavasti et ikinä lopeta blogiasi! Kauniit kuvat, viisaat ajatukset ja rentous, ihan parasta!
Kiitos – ihanasti sanottu! En ole ajatellut lopettamista, not to worry xxx
Ihana teksti.
Silmään meni roska.
Kiitos kun luit!
xxx
Mua alkoi ekaa kertaa itkettää sun kirjoitus. Osaat luoda tunteille sanat. Tai sitten tämä osui lähelle omia ajatuksia kun eilisiltana olin kotona yksin, pimeässä, skumppalasi kädessä. Oma rakas lapsi tuhisi untaan sängyssään ja oli vain minä ja pimeys. Vaeltelevat ajatukset tulevaisuudesta ja siitä, että tänä vuonna aion tehdä joistain unelmistani totta.
Munsta jotenkin myös tuntuu että olet kaunis niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Tykkään sun värisevästä aurasta…jos tiedät mitä tarkoitan.
Onnellista uutta vuotta 2016. Toivottavasti elämä naksauttelee tänä vuonna hyviä ja onnellisia asioita elämääsi!
Love <3
Värisevä aura! Ihanasti sanottu. Kiitos kaunis kun luet. Onnellista uutta vuotta ja hyviä uusia asioita sinnekin xxx
Voi, mä niin odotan sun kirjaa!
Oi! Ihanaa.
Hienosti kirjoitettu ja oivallettu. Mulla on kaksi toivetta tälle vuodelle, haluan rakastaa ja olla rakastettu. Paljon pyydetty. Vielä kun tuon saisi yksinkertaisena, puhtaana, ilman draamaa.
Oi, allekirjoitan tämän myös. Hyvin sanottu.
Allekirjoitetaan!
Upea kirjoitus x
Kiitos kaunis xxx
Tuottaja Taimisto :D Ihana postaus Stella. Ehkä ihanin.
Kiitos kun luit.
xxx