Parvekkeella majaillut miniviidakko on muuttanut sisään syysmyrskyiltä turvaan. Paikka olohuoneen ikkunalaudalla on väliaikainen, mutta olen alkanut tykätä näkymästä. Siinä ne hengaavat, ojentelevat lehtiään kohti valoa ja ovat hyväntuulisia aamuisinkin, kun ketään muuta ei naurata. Tarttuisipa ilo ihmisiinkin.
PHOTO BY STELLA HARASEK
Voi miten kaunis viidakko! Omalla ikkunalaudallani on pöpelikkö vai pitäisikö sanoa ryteikkö…
HAHA! Pöpelikkö on muuten aivan mahtava sana.
Onpa niin kivannäköinen kasvijengi! Mulla on haaveissa samantyyppinen kollaasi, jahka pian löytyisi isompi koti ja enemmän tilaa kaktuskavereille. Mulla on vasta yksi yksinäinen mehikasvi, mutta kyllä se vielä kamuja saa!
Ooh, se varmasti arvostaa seuraa! xx
IHANA!!
Eiks!
Jätä ne tuohon. Pysyvästi. Mahtava kontrasti valkoisen ikkunalaudan ja rosoisten tummien ruukkujen välillä. Itselläni on samanlainen “viidakko” harmaista lankuista tekemälläni tasolla (saatoin ehkä vähän varastaa idean pikkumehikasvi-viidakosta sulta *köh*…..) :)
HAHA! Oikein! Oispa kiva nähä kuva!
Laitoin sulle kuvan sähköpostiisi. :)
Selvennyksen vuoksi vielä; taso koostuu siis kahdesta paksusta lankusta, jotka lepäävät pystyyn asetettujen kevytsoraharkkojen päällä. En saanut otettua kuvaa paremmasta kulmasta sängyltä, koska pötkyläkoiran kauneusunet olivat juuri kesken, ja Hänen Korkeutensa närkästyksen määrä herätettäessä minkään muun kuin makkaratarjoilun takia olisi ollut mittaamaton.
YMMÄRRÄN!
Kiitos kaunis! x
Eipä kestä. :)