Muutama kuva Kapteeninkadulta, kotikuvia kun on toivottu. Postimerkin kokoinen keittiömme on ison asunnon sydän, jonne kaikki kokoontuvat, riippumatta siitä onko asunnossa kolme vai kolmekymmentä ihmistä, ja siitä, että missä tahansa muussa huoneessa olisi paljon enemmän tilaa. Kai se on se jääkaappi. Onneksi jääkaappi on iso ja sisältää usein muutakin kuin alkoholia. Kehitystä on selvästi tapahtunut sitten opiskeluvuosien.
Kun asuin yksin Kurvissa, olin usein aamuisin liian laiska tekemään aamupalaa. Jos ollaan tarkkoja, olin usein liian laiska edes menemään keittiöön. Mutta Kapteeninkadun kimppakämpässä kaikki on toisin. Residenssin molemmat asukkaat laahustavat aamuisin keittiöön samanlaisissa harmaissa verkkareissa ja virttyneissä villapaidoissa, ja keittävät ensimmäiseksi pannullisen kahvia. Silloin kun minä (harvoin) ehdin ensin, pannussa on usein nykyään kahvin sijaan teetä, sillä lähipiiri on vihjaillut, että pienempikin määrä kofeiinia riittäisi tarpeisiini ja empiiriset tutkimukseni (lue: tärinän ja manian määrä) ovat viitanneet samaan.
Isoäidin vanha pannu, se joka vilahti ensimmäisessä kuvassa, on nyysitty mukaan pohjoisesta. Se on palvellut minua melkein kymmenen vuotta, äitiäni ja isoäitiäni sitä ennen luultavasti kymmenen kertaa kauemmin. Tykkään käyttöesineistä, jotka ovat vanhempia kuin minä: jos ne ovat kestäneet niin kauan, tuskin ne minunkaan käytössäni hajoavat. Toistaiseksi logiikka on pitänyt.
Kodissa on jatkuvasti vaihtuva kukkanäyttely. Sen siitä saa, kun alakerrassa sijaitsee kukkakauppa, jossa tykätään koirista. Vähän vaan käyn katsomassa samalla kun vien koirat kävelylle. Useimmiten kukat jakautuvat kaikkiin eri huoneisiin, mutta toimivat ne näinkin, oksaruusut, hortensiat ja neilikat yhtenä villinä viidakkona. Armas asuintoverini rakastaa erityisesti lakastuneita kukkia. Aiemmin tuijotin avoimen vihamielisesti nuupahtavia varsia joita ei saanut heittää pois, nykyisin kannan ne suosiolla hänen makuuhuoneeseensa.
Mustan metallisen astiakaapin päällä on talouden Twin Peaks -alttari: silmittömän suuret hirvensarvet, vanha perhoskokoelma 60-luvulta ja pahantuulinen pöllö, joka vahtii, ettei keittiössä vietetä huonoa elämää. Se on myös säästölipas, johon tyhjennetään taskunpohjalla kilisevät pikkukolikot. Kun pöllö on täynnä, tyhjennämme sen ja ostamme koko rahalla Aperolia. Sarvet ja perhoskokoelma on hankittu yhdestä lempikaupastani, omituisen antiikin putiikista nimeltä Götan maailma. Pöllö päätyi luokseni sattumalta, se löytyi kirpparilta hankitun vanhan lipaston laatikosta monta vuotta sitten ja on paheksunut tekemisiäni siitä saakka.
Vanhoista lankuista tehty pöytä on Custom Woodin. Hienopuuseppä Pensola asuu ihan kulmilla, tätä voidaan kai kutsua lähituotannoksi? Kuvassa alla kämppäkaveri ja aamupala, ehkä päivän toinen tai kolmas. Kaikissa itseäänkunnioittavissa kodeissa syödään monta aamupalaa.
Tuoleille lasketut lampaantaljat lämmittävät aamuisin viluista, yleensä pöydän alla on vielä kolmas, isompi, pikkukoirien päiväunia ja vahtivuoroja varten (jokainen keittiön ja koiran omistava tietää mitä tarkoitan vahtivuorolla). Lampaantaljojen lisäksi keittiössä vaeltaa epälukuinen määrä vilttejä. Valkoiseksi maalattu lautalattia on kaunis, mutta lämmin se ei kyllä ole – villasukilla ja vilteillä on jokapäiväistä käyttöä. Ei haittaa, olen mukavuudenhaluinen vilukissa ja käyttäisin niitä kuitenkin.
Käytössä kuluneita mutteripannuja on taloudessa monta, niitä kaikkia tarvitaan silloin kun keittiöön saapastelee useampikin vieras. Menun mustavalkoiset suola- ja pippurimyllyt on saatu aikoinaan Finnish Design Shopista: kätevä kaksikko on käden ulottuvilla kaasulieden vieressä. Vanha lahjaksi saatu leikkuulauta on tarpeeksi jykevä tumpelonkin käyttöön.
Huomatkaa kuuluisa mäyräkoiratuijotus. Tältä näyttää yleinen paheksunta, kun Heidän Korkeutensa torkkuhetkeä häiritään kameran kanssa heilumisella.
Kuvien astioista suurin osa on saatu vuosien varrella yhteistyön merkeissä Finnish Design Shopista, kuten Marimekon Hyvässä Seurassa -sarjan mustavalkoiset kulhot, Iittalan Kartio-lasit (vaaleanpunaiset ovat Mikon ja niin kauniit, että kyynisen kyynkin sydän sulaa) ja 24 h -sarjan lautaset. Valkoista, valkoista ja seassa vähän väriä.
Kaiken valon, valkoisten taljojen ja vaaleanpunaisen lasin vastapainoksi keittiössä on mustaa metallia, rosterisia kaappeja, teräksisiä pöydänjalkoja, ruostetta ja rosoa. Ja tietysti kauhtuneissa villapaidoissaan maleksiva muotikuvaaja, joka sirottelee Voguen tuoreita numeroita kaikkialle.
Just a few photos from our kitchen. Table handmade from reclaimed wood by Custom Wood, old handmade office chairs, black metal cabinet and white sheep hides from Peroba, black cross blanket by Pia Wállen. Vintage jars from Riihimäen Lasi, old factory lamp from Home Bazaar. The elk antlers and vintage framed butterfly collection are finds from Götan maailma, an eccentric antique store around the corner.
The bad-tempered owl found me by accident years ago: I bought an old desk from a flea market and found the owl from the top drawer once I got home. It’s been disapproving of me ever since.
Pingback: The Key To Chic DIY Furniture Is A Set Of Hairpin Legs - furniturebudget.com
Pingback: The Key To Chic DIY Furniture Is A Set Of Hairpin Legs – Mamici Magice
Pingback: table for two, please. – Alice George's Blog
Pingback: table for two, please. | Emerald Acres Town Homes Blog
Pingback: The Key To Chic DIY Furniture Is A Set Of Hairpin Legs « Club Oferteproprietari.ro
Pingback: Inspiration | Hairpin tafelpoten
Pingback: une peau de mouton dans la déco : 26 idées pour réchauffer la maison | Une hirondelle dans les tiroirs
Pingback: Rönnin keittiössä | ANU JA TALO
Your blog is just wonderful! Thank you.
I have just discovered your blog and I love the pics of your home. Your table with pin-hair legs makes me jealous. Thank you for sharing all this.
Pingback: Rooms we heart: Dining rooms - We Heart Home
Aivan ihanaa! Valoisaa. Kylmää, mutta samalla lämmintä. :)
Ainoa yksityiskohta, mikä hyppää kuvasta negatiivisena asiana esiin, on tuo pannunalunen. Sain siitä traumat yhdessä aikaisemmassa työpaikassani, kun tulin kiireessä ja asiaa sen kummemmin ajattelematta tarttuneeksi siihen silloin, kun se oli vielä kuuma (oli kuule oikein ollut kuumalla liedellä puurokattilan alla). Kivat palovammaristikot sain kämmeneeni ja sormieni sisäpinnalle. Yök, tyhmä pannunalunen!!! Sen vika! ;)
Pilkunn—ja täältä kertoo, että se ei oikeastaan ole pannun alunen vaan haudutusalusta. Sen saattoi ennen vanhaan laittaa puuhellalla kattilan ja hellan väliin, niin ruoka ei palanut pohjaan. Mutta ajaa todellakin asian tänä päivänä pannun alusena hyvin…
Lovely!
Jonain kauniina päivänä keittiön pöytänne alta saattaa löytyä myös yksi nainen kääriytyneenä lampaantaljaan. Varoitan siis etukäteen!
Haha! Tervetuloa! Aina tänne yksi lampaantaljaan kääriytynyt nainen mahtuu. Et olisi edes ensimmäinen.
Keskityn olennaiseen mutta kuka helkkari syö mandariineja tolleen lusikalla??? NE PITÄÄ SYÖDÄ KÄSIN. Eikö pöllö ole huomauttanut tästä.
NIIN TOTTA! Mutta puolustettakoon kämppistäni sen verran, että mandariinien alla oli turkkilaista jugurttia, jonka kanssa viipaleet pisteltiin poskeen.
Ja siis pöllö on keskittynyt enimmäkseen paheksumaan mahdollista alkoholinkäyttöä.
Niin ihanan näköinen koti!
Kiitos, niin meistäkin!
Vika kuva, sooo good. Puss!
Haha! Voi kyllä.
Mun mies tekee ihan samaa! Pahinta on se kun perustelee pukeutumisiaan Voguen kautta. Tekeekö Mikko samaa?
HAHAHAHA! Luulenpa, että maailman muotituulet tihkuvat Mikon habitukseen niin lehdistä kuin netistä. Kuulin kyllä juuri, että poikaystäväni on vahingossa supertrendikäs, sillä uusimmasta Voguesta (en muista minkä maan) löytyi kuva miehestä yllään viininpunainen nahkatakki – siis lähes samanlainen kuin poikaystävällä.
prada syksy 13 kamppis!
Kiitos täsmennyksestä!
Kaunis keittiö! Kiitos kuvista, meillä köökkiä pitäisi vähän päivittää ja näistä sain muutamia ideoita työstettäväksi! P. S: Pöllöt kunniaan! Meillekin pitäisi saada joku tuomitsevasti tuijottava pöllö, niin ehkä tiskit tulisi pestyä ajallaan…. T. Tiskikoneeton Tinttu
“Tuomitsevasti tuijottava pöllö”, saanhan nyysiä tuon käyttöön?! Pöllöstä on kyllä apua, suosittelen, me elämme paljon kunniallisempaa elämää kun meitä on joku vahtimassa ja paheksumassa.
Oi, kiitos kurkistuksesta! Onpas siellä kaikki vallan kaunista ja seesteistä. Luonnollisesti villasukat kuuluvat tuohon kuvioon. Totta kai.
Luonnollisesti. Mutta pakko nyt täsmentää, että ei siellä aina noin seesteistä ole. Välillä on melkoinen sekamelska. Sitten Mikko tulee kotiin ja mulle tulee kiire siivota :D
Voi miten tuttua, mulle näin käy kun poikaystävä on reissussa, kaikki pitkin poikin, ja paniikkisiivous just ennen kun se tulee takas kotiin.
Jee! Kotikuvia! Kauniilta ja kotoisalta näyttää. Tahdon kans luurankojulisteen/taulun. Ihana!
Se on ihana! Vanha opetustaulu, jonka Mikko on hankkinut jostain, peräisin oletettavasti jostain koulusta.
Luurankojulisteen inspiroimana on kyllä ihan pakko vinkata tästä nettiputiikista: http://www.roomage.fi/tuote-osasto/muut-tuotteet/ Itsekin olen kuolannut mm. noita vanhoja opetustauluja, mutta silti ehkä eniten himoitsen makuuhuoneeseeni tuota jumppapukkia!
!!! OIKOSULKU!
Mä tulin kehumaan ihanan näköistä keittiötä mutta siis tämä kauppa! Taidan tuhlata seuraavan palkan tuonne…
No älä.
Niinpä. Vakavissani harkitsen sohvan vaihtamista teatteripenkkeihin. Valaisimia en edes tohdi tuolta vilkuilla.
Mietin jo mahtuisivatko teatteripenkit makuuhuoneeseeni, mutta epäilen, että ei. Goddamit Ulrika, nyt meni yöunet.
Kaupan showroom on vielä n. kahden minuutin kävelymatkan päässä kotoani… Vielä en ole uskaltautunut sinne, ehkä sitten kun kaikki ihanat valaisimet on myyty loppuun.
Apua! Älä mene! Eiku mene! Älä! Mene!
Sulle teatteripenkit ja mulle jumppapukki! Hyvin mahtuu, yes?
Oi tuo pöytä… Ja tuolit… Ja koirat!
No ne!
onpa kaunista ja jotenkin…no, seesteistä, nuo kiiltävät lautalattiat on kyllä hienot, ja vaaleanpunaiset Kartiot < 3
Valkoiset lautalattiat ovat kyllä mahdottoman nätit!
Nätit ovat kyllä, mutta kertokaa, että miten hitossa ne saa (kahden koiran taloudessa) pidettyä puhtaana…ja valkoisina??! Tässä syksyn kurakelien myötä olen havainnut kyseisen yhtälön mahdottomaksi.
Pesemällä joka päivä ;)
Vaaleanpunaiset Kartiot aiheuttivat heti sydämentykytyksiä ja voi sitä epäonnea kun tajusin että niitä ei enää myydä. Nyyh! Täytyy tehdä salapoliisitöitä oman kartiokokoelman kartuttamiseksi.
Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogista Stella!
Näyttää aivan ihanalta! :D
Haha, kiitos! Niin meistäkin!