Kaupallinen yhteistyö BoConceptin kanssa
Kylläpä uusi sohvamme herätti ihastusta! En ihmettele yhtään, vietinhän itsekin ensimmäisen viikkoni sen kanssa lähinnä huokaillen ja silitellen sen huumaavalta tuoksuvaa nahkaa. BoConceptilta tilattu Istra-sohva lunasti samantien paikkansa keskeltä olohuonetta, johon se oli kaavailtu katseenvangitsijaksi. Se on kauniille, konjakinruskealle sohvalle varsin vaivaton tehtävä, sillä huoneessa ei ole kovin montaa muuta kalustetta kilpailemassa tilasta. Huomiostakin kisaa korkeintaan vaaleanpunaiseksi kalkkimaalattu seinä, joka on tuonut tilaan pehmeän, utuisen tunnelman. Taitaa olla niin, että seinä ja sohva yhdessä tekevät huoneesta sen mikä se on nyt.
Pohdimme hetken olisiko pitänyt sijoittaa sohva vaaleanpunaisen seinän eteen, se olisi juuri ja juuri mahtunut siihen ilman että olisi joutunut maanittelemaan sahalla. Päädyimme kuitenkin siihen, että se on kauneimmillaan erkkeri-ikkunan edessä: sohva saa seistä kaikessa kauneudessaan keskellä huonetta, siitä on helppo huudella parvekkeella hengaileville ja valo tulvii ikkunasta sen takaa. Sohva ja parveke ovat keväästä syksyyn sosiaalisen elämämme keskus, varsinkin nyt kun sohvalle mahtuu melkein kaikki kaverit yhtäaikaa.
Vaaleanpunaisen seinän edessä oleva sivupöytä on koottu vanhasta teak-puisesta levystä ja sen alle sujautetuista 60-luvun jaloista, jotka ovat kuulemma pitäneet aikoinaan pystyssä HOK:in pääkonttorin kukkatelineitä. Kirppislöytömme oli itseasiassa Hietsun myyjän myyntipöytä – suostui myymään sen meille kaiken muun tavaran alta, koska olimme niin kivoja (terveiset hälle, jos päätyy tänne joskus). Sivupöydällä elää jatkuvasti vaihtuva näyttely, se on joka viikko vähän erinäköinen kun valokuvat, printit ja maalaukset liikkuvat huoneesta toiseen etsiskelemässä lopullisia sijoituspaikkojaan. Tai niinhän minä itselleni väitän, mutta voihan olla, että ne nyt vaan ovat levotonta sorttia.
Takkakin on sopivasti sohvaa vastapäätä, samoin halkopinon eteen sijoitettu televisio, jonka alla on ystävältä hankittu pianojakkara. Olohuoneen vuolukivitakkaa ei olekaan juuri aiemmin näkynyt kuvissa, koska se oli komeasta iästään huolimatta kaamea rumilus, jonka harmaa pinta oli täynnä vihreitä ja ruskeita läikkiä. Siinä se kyhjötti ovenpielessä ja hallitsi koko huonetta tummanpuhuvalla olemuksellaan. Tovi sitten tajusimme, että takkoja on mahdollista pinnoittaa ja luvan saatuamme maalasimmekin sen valkoiseksi. Ei se vieläkään varsinainen kaunotar ole, mutta sulautuu nyt sentään muuhun huoneeseen. Se on muuten täysin toimiva, mikä on tietysti sen kaikkein paras puoli, koska asunnossa tulee talvisin helposti kylmä ja suuresta takasta saa irti niin lämpöä kuin tunnelmaa.
Taisinkin jo raportoida, että kuoleman partaalla horjuneet oliivipuut on saatu elvytettyä takaisin elävien kirjoihin! Älkää vaan kuvitelko, että minulla olisi mitään tekemistä asian kanssa. Jarno on kastellut niitä tarkoin optimoidulla tahdilla, suihkutellut niitä välipäivinä vedellä, kanniskellut niitä parvekkeelle saamaan valokylpyjä ja varmaan laulanut niille tuutulauluja. Epäilen, että harva lemmikkieläinkään saa näin rakastavaa kohtelua, mutta hellä huomio on tuottanut tulosta. Molemmat puut puskevat uutta lehteä minkä ehtivät ja pääsevät ihan kohta kesälaitumelle – eli oliivitarhaksi miniparvekkeelle.
Sohva on koottu kahdesta kahden hengen moduulista, jotka on mahdollista tarvittaessa irroittaa toisistaan, jos joskus muutamme pienempään tai toisenlaiseen asuntoon.
Emme ole löytäneet olohuoneeseen oikeanlaista tarpeeksi suurta mattoa, joten kaksi pientä toimittavat nyt yhteistyössä sellaisen tehtävää. Vuosikymmeniä vanhat pikkumatot päätyivät lattialle sattumalta samaan aikaan ja näyttivät siinä aika kivalta, joten saivat ainakin toistaiseksi jäädä. Seinillä riippuu ystävän maalauksien lisäksi tyhjiä kehyksiä, jotka löytyivät jätelavalta pari viikkoa sitten. Niitä on makuuhuoneessa vielä lisää, katsotaan mihin ne päätyvät.
Haluaisin sanoa, että takan reunus on ollut samanlainen vaihtuva näyttelypaikka kuin sivupöytä, mutta ehkä se on ollut enemmänkin roinavarasto – siinä on seilannut epälukuinen määrä kahvikuppeja, kirjapinoja, kuitteja ja kynttilänjalkoja. Nyt kun takkaa voi vihdoin katsoa ilman että päätä alkaa särkeä, kokosimme talouden kivet sen reunukselle. Meillä on tämä yhteinen kivihulluus ja olemmekin haalineet vuorikristallikiteitä ja ruusukvartsia sieltä sun täältä matkojen varrelta. Kirppikseltä löydetty suolakivituikku sopii niiden sekaan.
Etsimme pitkään sopivaa sohvapöytää maailman kauneimman sohvamme kaveriksi, mutta sellaista ei osunut vastaan. Sitten huomasimme, että vallan passeli sohvapöytä syntyy suuresta tarjottimesta ja vanhasta marokkolaisesta nahkarahista, jotka ovat sattumalta samankokoiset. Tarjotin pyörii välillä myös sohvan rahin päällä, tilanteen ja tarpeen mukaan. Kätevää, ei tarvinnutkaan hankkia mitään uutta.
Mitään varsinaista sisustuslinjaa olohuoneessa ei ole ollut, sinne on koottu kalusteita ja tavaroita ihan fiiliksellä ja katsottu mitä syntyy. Vaaleanpunainen seinä ja konjakinruskea sohva määrittelevät pitkälti tunnelman ja onnistuvat minusta sitomaan kaikki erilaiset ainekset yhteen. Sohvaa lukuunottamatta melkein kaikki olohuoneen kalusteet ovat nimittäin vanhoja: kirppissaaliita, ystäviltä perittyjä esineitä, vanhan tavaran kaupoista tehtyjä hankintoja ja kolhiintuneita matkamuistoja. On jätelavalöytöjäkin, kuten tuo nurkassa nököttävä 60-luvun nojatuoli. Sen istuintyynyssä on valtava monttu, joka tekee siitä ihmisten mielestä erittäin ikävän istuttavan, mutta mäyräkoiran mielestä aivan parhaan mahdollisen pesän. Emme ole siis viitsineet korjata sitä, se saa olla Junon valtaistuin.
Palataanpa vielä hetkeksi sohvaan. Joku kysyi onko siinä mukava löhötä – no on! Nahka oli aluksi napakka, mutta pehmenee päivä päivältä. Ryhdikäs se on toki silti ja hyvä niin: en oikein tykkää liian syvistä ja pehmeistä sohvista, joihin uppoaa niin, että niistä on mahdotonta päästä ylös. Eipä sillä, etteikö tästäkin olisi välillä vaikea nousta – tyynyistä ja vilteistä saa koottua itselleen ihanan pienen pesän, joka vetää puoleensa myös poikaystäviä ja koiria. On myös ihanaa, kun sohvassa riittää tilaa: ei siinä kukaan koskaan istu, kaikki heittäytyvät heti selälleen tai kyljelleen. Se on hyvä merkki.
Koirankynsien jättämistä jäljistä kysyttiin myös. Puolen vuoden kokemuksen perusteella kovin helposti tuohon nahkaan ei jää jälkiä, ihan kunnolla pitää kyllä raapaista. Silloinkin jäljet huomaa vain, jos alkaa vartavasten etsiä niitä nahasta. Isommatkaan jäljet eivät oikeastaan häiritsisi – nahkasohvan koko pointti oli se, ettei sitä tarvitse olla koko ajan varomassa tai yrittää säilyttää sitä ikuisesti uudenveroisena. Kulumat ovat sohvaan tervetulleita, sillä sehän on nahkasohvassa just parasta, että se vain paranee vanhetessaan ja patinoituessaan. Jos kuitenkin haluaa pitää nahkasohvan mahdollisimman siistissä kuosissa, sitä varten on olemassa nahanhoitoaineita.
Mustavalkoisesta viltistä on muuten kysytty, sen ostin BoConceptilta kun olin tekemässä suuria sohvapäätöksiä.
Mitäs tuumaatte huoneesta ja sen uudesta keskipisteestä? Itse tykkään rennosta lopputuloksesta, se on viihtyisä, kutsuvakin. Istuimme aiemmin harvoin olohuoneessa, se tuntui vähän kolkolta ja keittiö oli kodin itsestäänselvä keskus. Nyt tilanne on tasaantunut ja niin asukkaat kuin ystävät vaeltavat tasapuolisesti keittiön ja olohuoneen välillä. Suurin kiitos siitä kuuluu kyllä uudelle sohvalle, joka vetää ihmisiä puoleensa samalla vastustamattomalla vetovoimalla kuin sipsikulho.
Muiden huoneiden lailla tämäkään ei ole varmasti niinsanotusti valmis setti, aina nämä vähän elävät kun tavaroita kulkeutuu huoneesta toiseen. Sen kummempia jatkosuunnitelmia ei olohuoneen varalle tällä hetkellä ole, ellei sitten kesän kunniaksi sittenkin innostuta vielä venkslaamaan sitä huonejärjestystä.
Lunastan mallipalkkioni lohimuodossa, kiitos.
***
Sisustushankintoja suunnitteleville vielä muistutukseksi, että BoConceptilla, Vepsäläisellä, Hästens Storessa ja Republic of Fritz Hansen -myymälöissä saa tällä hetkellä Nousukausi-kampanjan kunniaksi 100 euron alennuksen yli 500 euron ostoksesta!
Myymälässä saat alennuksen, kun näytät Nousukausiseteliä ostosta tehdessäsi. Etu koskee normaalihintaisia tuotteita, eikä sitä voi yhdistää muihin etuihin tai aiemmin tehtyihin kauppoihin. 1 seteli/ostokerta.
Verkkokaupassa lisää koodi NOUSUKAUSI ostoskorin alennuskoodikenttään ja kun ostoskorin normaalihintaisten tuotteiden summa ylittää 500 euroa, loppusummasta vähennetään 100 euroa.
Seteli/koodi on voimassa 28. toukokuuta eli tämän viikon sunnuntaihin saakka.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Pingback: Uusi olkkarin sisustus - White Trash Disease
Ihana toi roosahuurre seinä!
Saako udella kenen maali ja miten tuo on toteutettu?
Niin ihana olohuone että en kestä!
Teidän koti on niin inspiroiva että mä halkeen. Saanko kopsata kaiken?
Nahkasohva. Mikä eläin ja kuinka monta tapettu yhtä sohvaa varten?
Ehkä nautoja? Olisi hienoa, jos bloggaaja voisi olla valmistajaan yhteydessä ja selvittää materiaalien vastuullisuutta tarkemmin. Katsoin heidän sivujaan, mutten löytänyt suoraa tietoa nahan alkuperästä. En ole vegaani tai periaatteesta eläinmateriaalien käyttöä vastaan, mutta nahan (ja lihan) tuotannolla on järkyttävät vaikutukset ympäristölle.
http://www.greenpeace.org/international/en/publications/reports/slaughtering-the-amazon/
https://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=6811
Lisäksi nahkatuotteita värjätään ja käsitellään kemiallisesti, jätteet tästä päätyvät vesistöihin esim. Bangladeshissa.
Ymmärrän, että tämä ei ole mikään ekoblogi, enkä halua turhaan syyllistää kirjoittajaa. Yhden sohvan hankinta ei maailmaa kaada, mutta olisi tärkeää keskustella hankintojen ympäristövaikutuksista. Toisaalta jos nahkasohva kestää kauemmin kuin vastaava tekstiistä valmistettu (Ikean kangassohva pari vuotta, nahkasohva vuosikymmeniä?) sen ilmastovaikutukset voivat jäädä vegaanivaihtoehtoa pienemmäksi? Ja käsitin, että tästä sohvasta on tarkoitettu pitkäikäistä hankintaa.
*huoh* T. Seinähullu ♡♡♡
Voi miksi löysin tämän blogin vasta nyt! (Sattui silmään Nanson mainos.) Aivan ihana koti, ja ihania kuvia, ja ihanat tyylit teillä ja kotonanne. Katsotaan kuinkahan pitkälle mahdankaan lukea taaksepäin yhdeltä istumalta. :”) Terveisin uusi seuraaja!
Kaunista, kaunista, niin sohva kuin kaikki muukin.
Aivan ihania inspiraatiokuvia! Teillä on niin rennon ja boheemin näköinen koti että viherrän vähän kateudesta.
Miksi vain yksi koira nyt, ja joskus taas kaksi?
Minulla on paljonkin sanottavaa, mutta äh koska voin lainata elämäänne, se kiteyttänee kaiken sanottavani :)
Teidän takka on ihana! Siitä lisää kuvia, kiitos. :)
Harmoninen kokonaisuus! Pinkki ja konjakki sopivat häkellyttävän hyvin yksiin, en olisi paperilta luettuna ihan uskonut. Tarjotin-rahiyhdistelmäidean aion varastaa röyhkeästi. ;-)
Tarvitsisin vain sohvan pienemmässä koossa, tuo on kyllä täydellinen..
IHANA kivikokoelma! ♡ Tykkään itsekin kivistä, meillä on kokoelmassa mm. Etnalta tuotu rosoinen laavakivi, Thaimaasta täydellisen sileitä valkoisia rantakiviä, sekä ns. masuunikuonaa niinkin eksoottisesta paikasta kuin Ilomantsin Ruukki (kesämökkireissuilta).
Olohuoneenne(kin) on kaunis, rakastan juuri tällaista avaruutta, yksinkertaisuutta ja luonnonmateriaaleja. ♡
Ai niin, katsoin tuon torkkupeiton hinnan kun viimeksi sitä ihailin; ei se näyttänyt olevan kuin 38€, eli ei paha!
Niin mielettömän kaunis sohva! Onko noita siis useassa koossa?
Hirmu kaunis ja viihtyisän oloinen olohuone. Kaikki sopii tyylikkäästi yhteen, mutta ei näytä yhtään liian suunnitellulta.
Kaunis koti! Onko tuo musta taulu vaan musta taulu, vaan onko sinne piilotettu kasarihevibändin logo, tai Rorschachin musteläiskätesti? :D
Vautsi kui viihtysä! Teidän sisustuksen paras osa on noi kaktukset, en ikinä lakkaa ihastelemasta niiden ryhtiä, ajatella että luonto osaa kasvattaa tollasii designteoksia iha ite. Voisiks pian kertoa taas keittiöstä? :)
Ihana olkkari! Ja kivihulluus <3
On kyllä ihana, olisipa mullakin! Uuden sohvan hankintaa vois kyllä harkita, tekisi terää :D
Sohva ja rahi ja olohuone aivan upea kokonaisuus. Yllättävä yhdistelmä konjakinväristä ja vaaleanpunaisesta toimivat myös. Parasta tässä jutussa oli kuitenkin kuva numero 11, jossa koiran katse on niin…..en tiedä mitä sanoa, jotenkin meni roskakin silmään…
P.S. kävin eilen Helsingin matkalla ostamassa Naturellesta Tata Harperia juurikin sinun innoittamana, olipa ihana liike, ihanat myyjät, kuohuvaakin tarjottiin ja tuotteet…täyttä kultaa!
Ihana ihana ihana! En kestä millainen sisustus teillä on, just täydellisen boheemi taiteilijakoti. Ja sohva on kyllä just oikee keskipiste sille.
Mistä oot bongannut noi ihanat matot?
Näyttääpä houkuttelevalta olohuoneelta, juuri sellaiselta, minne ihmiset kerääntyvät ja missä he viihtyvät, kodikkaan rentoa :)
Lattiasta kysyisin: millä maalilla se on maalattu ja näkyykö siinä koirankynsien jäljet? Oma on maalattu 2,5 vuotta sitten ja on paikoitellen ihan kamalan näköinen, kiitos kahdeksan göötintassun.
Lähti vähän kesken.. olin lisäämässä että sohva sopii teille kuin olisi teille suunniteltu, tosi onnistunut valinta.
Oi miten KAUNIS huone! <3