Hyvän tuulen tuoksu

Kirjoitin tovi sitten löytäneeni huonetuoksun, jonka kohdalla en enää ihmetellyt miksi on olemassa keksintö nimeltä huonetuoksu. Olimme Mikon kanssa tavanomaisella lauantaisella sekoiluretkellämme eli kaupungilla koirien kanssa, piipahdimme Uudenmaankadulla Sofinahiin emmekä lähteneet tyhjin käsin.

2015-09-16-stellaharasek-laboratorioolfattivo-1

Italialaisen tuoksutalon Laboratorio Olfattivon Agrumeto valloitti meidät molemmat ja ostettiin sen enempää miettimättä mukaan. Raikkaassa sitrustuoksussa on pääosassa greippi, jolla on välitön onnellistuttava vaikutus: tulen greipin tuoksusta jotenkin selittämättömän hyvälle tuulelle. Sillä täytyy olla jotain tekemistä vanhan ystävän kanssa, joka on tuoksunut pirskahtelevalta greipiltä niin kauan kuin olen tuntenut hänet – yli kaksitoista vuotta!

2015-09-16-stellaharasek-laboratorioolfattivo-2

(Miehet, käyttäkää enemmän sitrustuoksuja. Paitsi älkää sitä samaa kuin ystäväni, koska se aiheuttaa ongelmia liikennevaloissa, ruuhkaratikoissa ja kadulla, kun yhtäkkiä joku lupaa kysymättä tuoksuu ystävältäni ja alan etsiä häntä väkijoukosta.)

2015-09-16-stellaharasek-laboratorioolfattivo-3

Minimalistin silmä ja sielu lepäsi tässä eleettömässä pahvipakkauksessa. Kehtaisi antaa lahjaksikin, jos mitenkään raaskisi. Näen itseni ilmestymässä tupareihin tyhjin käsin, selittäen että hankin kyllä lahjan, mutta sitten… se vähän niinku unohtui kotiin. Ikkunalaudalle. Koska tuoksui liian hyvältä. Että tässä tämä punaviinipullo. Köh.

Seitsemän syytä matkustaa Khao Lakiin

Yhteistyössä Finnmatkat

Lupasin kertoa Thaimaasta ja matkustamisesta kiinnostuneille vielä sanasen Khao Lakista, jossa vierailin ensimmäisen – vaan ei varmastikaan viimeisen – kerran. En tiedä johtuiko se siitä, että olimme juuri viettäneet viikon huomattavasti hälyisemmissä maisemissa, vai siitä, että olin koko alkuvuoden haaveillut hiljaisesta hiekkarannasta jolla kävellä, mutta yhtäkaikki: paikka teki vaikutuksen.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-12015-09-15-stellaharasek-khaolak-2

1 ~ Loputtomat rannat

Khao Lak on ennen muuta kuuluisa kilometrien pituisista, palmujen reunustamista rannoistaan. Ne lymyilevät villin viidakon keskellä luonnontilassaan, ilman kauppiaita tai riviin ahdettuja rantatuoleja. Mitä pohjoisempi ranta, sen hiljaisempi – eteläisimmillä rannoilla on enemmän ravintoloita ja hotelleja. Jos haluaa lomailla rauhassa ja haaveilee skumpanhuuruisten yökerhokemujen sijaan riippumatosta, Khao Lakista löytyy liuta varteenotettavia vaihtoehtoja. Vietin omalla matkallani viikon JW Marriottissa, jonka oma ranta, Khuk Khak Beach, oli yksi alueen rauhallisimmista – minusta myös kauneimmista. En olisi millään malttanut lähteä.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-142015-09-15-stellaharasek-khaolak-17

2 ~ Snorklaus ja sukellus

Jos minun laillani meri kiinnostaa, Khao Lak on unelmakohde: läheiset Koh Similanin saaret on luokiteltu maailman kymmenen parhaan sukelluspaikan joukkoon ja myös snorklaaminen saarilla on aivan omaa luokkaansa. Similanin saarten kansallispuisto koostuu yhdeksästä lähes autiosta saaresta, joiden ympäröivistä vesistä löytyy huikea vedenalainen maailma kaloineen ja kilpikonnineen. Meriveden lämpötila Similanin saaristossa pyörii ympäri vuoden kolmenkymmenen asteen hujakoilla, joten vilukissakin viihtyy.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-82015-09-15-stellaharasek-khaolak-92015-09-15-stellaharasek-khaolak-10

Sukelluskeskuksia ja kursseja löytyy aivan joka lähtöön, niitä myös räätälöidään pienryhmille tarpeiden ja toiveiden mukaan. Suosittelen lämpimästi Kontiki Thailandia, myös suomalaisesta Raya Diversista olen kuullut paljon hyvää.

3 ~ Sijainti trooppisten sademetsien keskellä

Khao Lakissa ja sen ympäristössä sijaitsevia kansallispuistoja pidetään Thaimaan kauneimpina. Sakeat metsät, sadeputoukset ja kaiken keskelle piiloutuneet järvet ovat täynnä ihmeteltävää – valtavankokoisista kukista värikkäisiin lintuihin, peuroihin ja apinoihin. Hyvällä tuurilla voi nähdä jopa norsuja, tai vilauksen leopardin täplistä.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-6

Tunnin ajomatkan päässä Khao Lakista sijaitseva Khao Sok on Thaimaan suurin säilynyt sademetsäalue. Sinne järjestetään valmiita retkiä, ominkin avuin voi toki mennä seikkailemaan, sillä bussi vie perille. Kävele, melo, katsele äläkä unohda kameraa.

Viidakkotunnelmista haaveilevalle voi suositella myös Khao Lak Lamrunin kansallispuistoa: 120 neliökilometrin kokoinen alue koostuu sakeasta metsästä ja sadeputouksista. Puistoon voi patikoida kahta reittiä pitkin, toinen kuljettaa hiekkarannalle, toinen hengästyttävälle näköalapaikalle.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-7

Khuraburin satamasta, 90 kilometriä Khao Lakista pohjoiseen, pääsee laivalla Ko Surinin meriluonnonpuistoon. Ko Surinia pidetään yhtenä koko Thaimaan parhaana snorklauspaikkana ja sinne järjestetään paljon retkiä.

Jos luonnonsuojelu kiinnostaa, Khao Lakin pohjoispäädystä eteenpäin löytyy saari nimeltä Ko Phra Thong, jossa voi ottaa osaa kilpikonnien suojelutyöhön.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-42015-09-15-stellaharasek-khaolak-5

4 ~ Kaukana, mutta lähellä

Khao Lak sijaitsee Thaimaan rannikolla Phuketin lomasaaren pohjoispuolella omassa ylhäisessä rauhassaan, mutta sieltä pääsee kyllä pois – jos haluaa. Valtatie 4 kulkee Khao Lakin vierestä ja siitä menee päivittäin busseja molempiin suuntiin.

70 kilometrin päässä siintävään Phuketiin on reilun tunnin matka, joka taittuu iisisti bussilla, jos haluaa käydä ostoksilla, metsästämässä laajempaa raflatarjontaa tai muuten vaan nuuhkimassa urbaania tuulia.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-18

Phuketista löytyy myös lähin lentokenttä, joten matkaan lentokentältä kohteeseen ja takaisin ei tärväänny puolta päivää. Thaimaassa etäisyydet ovat monesti paljon pidempiä. Khao Lakiin pääsee toki muualtakin Thaimaasta, jos istumalihaksia löytyy. Esimerkiksi suora yöbussi Bangkokista maksaa noin tuhat bahtia (siis noin kympin) ja kestää kaksitoista tuntia. Sopii heille, joilla on aikaa ja kärsivällisyyttä. Mahtavaa thaimaalaisissa busseissa on, että niitä voi pyytää pysähtymään toivomallaan rannalla.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-11

5 ~ Historia

Matkailijat ovat löytäneet tiensä takaisin kohteeseen, mutta historiaa ei suinkaan ole unohdettu. Tsunamin muisto on edelleen läsnä Khao Lakissa, jossa on reilu kymmenen vuotta sitten sattuneelle luonnonkatastrofille omistettu muistomerkki, syvälle sisämaahan huuhtoutunut poliisivene. Käytännössä koko Khao Lak on rakennettu tsunamin jälkeen uudestaan, ja tsunamista on otettu myös opiksi: tsunamivaroitusjärjestelmä tarkkailee merenpinnan nousua ja evakuointireitit rannoilta on merkitty selvästi. Muistomerkki ei välttämättä sovi perheen pienimmille, eikä muutenkaan herkille – itse jätin sen suosiolla väliin, sillä onnettomuus osui aikoinaan turhan lähelle eikä ole vaaraa, että unohtaisin tapahtumat.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-13

6 ~ Ruoka

Se nyt on kaikkialla Thaimaassa hyvää, mutta ei sitä voi tässäkään yhteydessä jättää mainitsematta. Minulla on ystävä, joka on matkustanut Aasian läpi moneen kertaan, mutta palaa kerran toisensa jälkeen Thaimaahan – koska ruoka. Ymmärrän täysin. Oma suosikkini on Thaimaan epävirallinen kansallisruoka, riisinuudeleista tehty pad thai, josta jokaisella ravintolalla on vähän oma versionsa. Tärkein vinkki onkin: mitä Thaimaassa syötkään, syö paikallista.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-16

Khao Lakissa kannattaa kokeilla erityisesti tuoreita kaloja ja äyriäisiä, joita löytyy lähes joka ravintolasta ja hotellista – ne on nimittäin nostettu samana päivänä merestä. Monissa paikoissa saa katsastaa päivän tarjonnan ja valita sormella osoittaen mitä haluaa. Suosikkini ovat simppelit, tykkään eniten valkosipulissa paistetuista ravuista ja kaloista, jotka on maustettu yksinkertaisesti suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Ei-kovin-salainen paheeni ovat friteeratut katkaravut millä tahansa tulisella kastikkeella.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-15

7 ~ Rauha (ja ravut)

Khao Lak vetää puoleensa sukeltajien ja snorklaajien lisäksi ihmisiä, jotka kaipaavat omaa rauhaa, enkä ihmettele yhtään. Rannoilla ei ole monista suosituista turistikohteista tuttuja kaupustelijoita, ravintolan saa valita kaikessa rauhassa kenenkään vetämättä puoliväkisin sisään. Shoppailumahdollisuuksia ei ole. Villiä yöelämää ei ole. On rannat, palmut ja hiljaisuus, jonka halkoo vain aaltojen kohinaa. Ja rannoilla vipeltävät ravut! Vietin kokonaisia päiviä katsellen, kun pikkuruiset ravut kaivelivat hiekkaan tunneleitaan ja viskoivat tunneleista hiekkaa. Hiekkakeot muodostivat rannalle minikokoisia asemakaavoja.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-12

Khao Lakissa on rauhaa ja rentoutumista kaipaavien iloksi myös monta ihanaa spata. Varasin hotellin omasta spasta kokovartalohieronnan, josta näen yhä päiväunia – Thaimaassa on pitkät hierontaperinteet, joten homma on harvinaisen hyvin hallussa. Seuraavalla kerralla kiinnostaisi kokeilla myös spata nimeltä Sarojin, jonka hoitoihin tullaan kuulemma kaukaa. Jos haluaa kuunnella musiikin sijaan mieluummin aaltojen kohinaa, Khao Lakin hiljaisemmiltakin rannalta löytyy yleensä yksi tai kaksi hierontapaikkaa, jossa saa perinteisen thaihieronnan muutaman euron hintaan. Allaolevan kuvan luksuspuitteet ehkä puuttuvat, mutta rentoutuminen on taattu eikä aikaa tarvitse varata etukäteen (ja hei, meri).

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-3

Mikä sitten on paras hetki matkustaa Khao Lakiin? Alueella vallitsee trooppinen ilmasto, joten palella ei tarvitse mihinkään aikaan vuodesta – päivisin on noin kolmekymmentä astetta ympäri vuoden, eikä lämpötila tipu öisinkään koskaan 20 asteen alapuolelle. Suosituimmat sesongit ovat viileä ja kuuma kausi, jotka kestävät marraskuulta toukokuun alkuun asti. Mitä lähempänä kesää matkustaa, sen kuumempaa, mutta merituulet pitävät huolen, että rannalla ei ole kuumallakaan kaudella liian lämmintä. Kuuman kauden jälkeen tulee sadekausi, joka kestää toukokuusta syyskuuhun. Sitäkään ei tarvitse säikähtää, sillä sateet ovat yleensä tiheitä ja tehokkaita kuuroja, jotka päättyvät yhtä pikaisesti kuin alkoivatkin. Juuri suosituimman sesongin kynnyksellä, loka-marraskuussa, Khao Lakissa saattaa tuulla voimakkaasti, mikä tekee uimisesta ja sukeltamisesta asteen haastavamman. Khao Lakin matalilla rannoilla vuorovesivaihtelu on myös voimakas, mikä kannattaa huomioida, jos matkustaa lasten kanssa. Oma matkani ajoittui maaliskuuhun, joka oli ihanteellinen: meri oli lämmin, aallot suuria mutta eivät mahdottomia ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta yhtä satunnaista sadekuuroa lukuunottamatta.

Kysymyksiä, ajatuksia, lisää vinkkejä?

Kuvapäiväkirja Berliinistä

Vietin viikonlopun yhdessä lempikaupungeistani, Berliinissä. Lupaan palata asiaan kun saan kuvat ja ajatukset järjestykseen, mutta sitä odotellessa seuraa muutama sattumanvarainen otos viime päiviltä. Alkusyksyisessä Berliinissä on kiitollista kuvata: varjot ovat syviä ja valo vielä kirkasta, tekstuurit ja rakenteet ja rosoiset pinnat piirtyvät valoa vasten esiin.

2015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-12015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-22015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-112015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-42015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-32015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-62015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-72015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-82015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-92015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-102015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-52015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-122015-09-14-stellaharasek-berlin-snapshots-13

PS. Mäyräkoiran nimi on Kosmos. Se notkui kahvilan edessä sen oloisena, että omasta mielestään omisti koko korttelin (mutta olisi luonnollisesti myynyt kaiken lihapullasta).

Marenkimaanantai

Pikkukoirat rakastavat ystävämme Annikan vierailuja, koska Vihreän talon viisas emäntä tuo aina herkkuja mukanaan. Me toki rakastamme Annikan vierailuja aivan samasta syystä. Viimeksi hän nosti kassistaan marenkia, kirsikoita ja kermaa ja kasasi niistä yhden parhaimmista herkuista, joita olen hetkeen syönyt (ja minähän olen nainen, joka ei koskaan kieltäydy jälkiruoasta). Cherry Eton Mess on, kuten kaikki parhaat asiat, nerokas kovin yksinkertaisella tavalla.

2015-09-14-stellaharasek-monday-1

Sitten kun ihmiset ovat tyhjentäneet lasinsa, on pikkukoirien vuoro hoitaa tiskit. Annika tosin kutsuu niitä pitkiksi koiriksi, koska – varsinkin verrattuna hänen omiinsa – sitähän ne ovat.

2015-09-14-stellaharasek-monday-22015-09-14-stellaharasek-monday-32015-09-14-stellaharasek-monday-42015-09-14-stellaharasek-monday-52015-09-14-stellaharasek-monday-6

Onneksi pitkillä koirilla on pitkät kuonot, joilla pääsee ihan lasin pohjaan saakka nuolemaan viimeiset kermatipat.

Helppo viikko

Aamutakkimuija, sanoi Mikko ilahtuneena kun näki viime viikolla uuden lempiasuni. Kuljin vähän vahingossa samoissa vaatteissa monta päivää, koska totesin, että rento kimaltava mekko ja uusi villainen takki toimivat melkein kaikissa viikon varrelle osuneissa tilanteissa. On myös mahdollista, että olin vaan niin ihastunut yhdistelmän vaivattomuuteen, että päätin, että näillä mennään nyt, oli tilanne mikä tahansa. Mutta sehän toimii: jos viihtyy omissa vaatteissaan, näyttää hyvältä eikä kukaan kyseenalaista.

2015-09-13-stellaharasek-streetstyle-12015-09-13-stellaharasek-streetstyle-22015-09-13-stellaharasek-streetstyle-32015-09-13-stellaharasek-streetstyle-4

TAKKI TIGER OF SWEDEN
KIMALTAVA MEKKO SAATU MINIMUMILTA
AURINKOLASIT THE ROW
SANDAALIT BIRKENSTOCK

 

Minirapujuhlat

Syyskuiset safkavinkit jatkuvat. Olen esittänyt erinnäisiä reklamaatioita siitä, ettei alkusyksy tuonut tullessaan kutsua rapujuhlaan – kunnes toi! Aina kannattaa valittaa! Oli perjantai, juuri se iltapäivän pysähtynyt hetki kun kello ei liiku eivätkä työt etene. Naputin kärttyisenä tietokonetta saamatta mitään varsinaisesti aikaan, kun Kanerva soitti. Miten ois minirapujuhlat, hän kysyi viattomasti, vaikka oli aivan varmasti varannut jo pöydän.

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-12015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-22015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-3

Kaupungin parhaista pikkubaareista (ja hillittömän hyvistä cocktaileistaan) tunnettu Son Of A Punch on taas kerran keksinyt uutta: We Got Crabs tarjoilee syyskuun ajan rapuja. Paikka on pieni ja vähän piilossa, vaikka sijaitsee keskellä Kamppia. Kävin siellä ensimmäisen kerran kun se oli salakapakka nimeltä Books & Antiques eikä kukaan olisi ohikulkiessaan arvannut, että täyteen kirjoja kasatun ikkunan takana tarjoillaan kaupungin parhaita cocktaileja. Sitten kirjojen tilalle tuli harmaat kaihtimet ja haalistunut tarra, jossa luki Kyrönmaan matkailunedistämiskeskus – senkin ikkunan takana oli tarjolla jotain ihan muuta. Kesällä se on ollut viskivetoinen Bob Barley. Juuri nyt se on pop up nimeltä We Got Crabs ja hyllyt notkuvat akvaviitista. Lokakuussa tapahtuu taas jotain muuta. Kuka tietää, paitsi tietysti cocktail bastards itse – jos hekään. Pakko arvostaa tätä tekemisen hyväntuulista huolettomuutta – ja tinkimättömyyttä! Kaikki on aina ihan timanttista. 

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-5

Yksi neroista, Luca, oli mukanamme ja opasti seurueemme toisen suomenruotsalaisen kanssa miten ravut avataan oikeaoppisesti. Tekniikalla ei toki sinänsä ole mitään merkitystä, kunhan saa ne syötyä. Minä en ole tunnettu kärsivällisyydestäni, joten niksit on hyvä ottaa haltuun, ettei koko ilta kulu ratkoessa rapusia väärästä päästä auki (akvaviitti kyllä auttaa).

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-42015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-6

Minirapujuhlan konsepti (kuten varmasti moni muukin huippuidea) sai alkunsa Flow’n sunnuntain herkistyneissä tunnelmissa, kun Son Of A Punchin Simolle tuli mieleen, että ravut maistuisivat. Onneksi tuli. Pidän ajatuksesta, että kaikkea ei tarvitse aina tehdä pitkän kaavan kautta – vähemmänkin riittää. We Got Crabsiin voi varata pöydän jos haluaa, mutta sisään voi kävellä myös spontaanisti. Kulhollinen rapuja, akvaviitti ja viinilasillinen irtoaa parillakympillä, paahtoleipä kuuluu tietysti kattaukseen. Settejä saa tilata pöytään niin monta kuin tahtoo – pikkunälkään riittää yksi, jaettavaksi kannattaa tilata monta. Jos ravuista tulee kina tai jää nälkä, tilataan lisää.

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-72015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-8

Poikien paikoissa parasta on tiheä tunnelma – Liberty Or Death on ollut yksi suosikkibaareistani pitkään, Senaatorintorin ja Kauppatorin välisiin kortteleihin piiloutunut Trillby & Chadwick on toinen. Kampin popup-baari on kaikista pienin, joten oma rauha on taattu. Voi esimerkiksi leikkiä rapusotaa, eikä kukaan paheksu. Soittolistalla on tietysti ruotsinkielisiä juomalauluja, joita voi vetää niin korkealta, kovaa ja nuotin vierestä kuin keuhkoista lähtee, eikä ketään haittaa.

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-92015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-10

Mitä sitten, jos haluaakin rapuja pöytään nimenomaan pitkän kaavan kautta? Kysyin. Onnistuu kuulemma sekin, kunhan varaa rapufiestansa etukäteen. Aloin juuri harkita.

Ihanasta illasta kiitos pojille – ja tietty Kanervalle!
xxx

We Got Crabs – rapuja syyskuun loppuun
Isommat varaukset: thomas@sonofapunch.com
Malminrinne 1, Kamppi
Helsinki

2 x alkusyksyn suosikkitakki

Seuraa viikonlopun informaatio-osuus heille, jotka etsivät alkusyksyyn sopivaa takkia, koska minulla on niitä peräti kaksi ja suosittelen lämpimästi molempia. Kyseessä on oikeastaan lähes sama takki, vain materiaali ja käyttötarkoitus vaihtelee. Olen tykännyt tosi paljon molemmista. Huomaan, että monen nahkarotsissa kuljetun syksyn jälkeen myös toisenlaiset siluetit ovat alkaneet viehättää – kapeat ja pitkät linjat, liehuvat helmat, tietynlainen tyylipuhtaus, takit jotka tekevät kaikesta vähän tyylikkäämmän.

2015-09-11-stellaharasek-syystakit-1

Tiger Of Swedenin takki vilahtikin jo Stockan Instagramissa, jota olen päivittänyt tällä viikolla. Takki on tehty 100% huovutetusta villasta ja ihastuin siihen välittömästi, koska se muistuttaa ja myös tuntuu aamutakilta. KELATKAA! En juuri nyt keksi mitään mahtavampaa kuin se, että voi ulos lähtiessään kietoutua takkiin, jossa on yhtä lämmin ja lohdullinen olo kuin omassa kasmirvillaisessa aamutakissaan. Niin, oman tulkintani mukaan tämä on vuorettomuudestaan huolimatta nimenomaan ulkotakki, mutta toki sitä voi halutessaan käyttää sisälläkin villatakin virassa. Vyöllä sen saa sitaistua kiinni, mutta napitusta ei ole, joten takki on ehdottomasti juuri tämän vuodenajan juttu, nyt kun vielä tarkenee kulkea kaduilla takki auki kohti tulevaa. Omani ostin Stockalta ja olen käyttänyt siitä lähtien joka päivä.

2015-09-11-stellaharasek-syystakit-2

Toisen takin sain Styleinilta. Ruotsalaismerkin pysyvään klassikkosarjaan kuuluva Bianca Kappa -takki on oikeastaan salonkikelpoinen versio edellisestä: samalla tavalla simppeli ja vuoreton, mutta sirompi, ohuempi ja elegantimpi. Takki toimii erityisen hyvin kaikenlaissa iltatilaisuuksissa ja tietysti töissä, silloin kun haluaa näyttää rennosti aikuiselta tavalla jossa ei ole yhtään yrittämistä. Ohut takki ei vähänkään viileämmissä keleissä lämmitä, joten käytän sitä nyt niin paljon kuin suinkin ehdin – ja sitten taas ensi keväänä ja kesänä. Olen miettinyt toimisiko se sisätakkinakin, vähän kuin jakun asemasta, vyö solmittuna ja vaikka kapeiden housujen ja korkojen kaverina. Siitä tulisi tyylikkäällä tavalla superseksikäs, jos pukisi paidan sijaan alle vain kauniit rintaliivit – tätä täytyy ehkä kokeilla. Juuri nyt olen käyttänyt sitä huolettomasti auki, tavalliseen t-paitaan ja farkkuihin yhdistettynä – tykkään siitä miten siisti takki tuo mihin tahansa arkiasuun pikkasen potkua.

Just you and me, baby

2015-09-11-stellaharasek-robertmapplethorpe-1

Kuuma vinkki viikonloppuun: Robert Mapplethorpen (1946-1989) retrospektiivinen valokuvanäyttely on auki Kiasmassa viimeistä viikonloppua. Menkää kun vielä ehditte. Omat suosikkini ovat Robertin filmit, Patti Smithistä otetut valokuvat sekä varhaiset polaroid-kuvat, jotka elävät ja hengittävät vuosikymmenien jälkeenkin.

Robert Mapplethorpe 13.9.2015 asti
Nykytaiteen museo Kiasma
Mannerheiminaukio 2
Helsinki

Meksiko keskellä Kalliota

Tiedän, että lukijoiden joukosta löytyy samanlaisia aina nälkäisiä meksikolaisen ruoan ystäviä kuin minäkin, joten seuraava kuvakimara on omistettu teille. Hernesaarenrannassa kesän mittaan tutuksi tullut Chalupa avasi juuri ensimmäisen ravintolansa Kallioon. Oli kemut, ruoka oli hyvää, söimme kaiken.

2015-09-09-stellaharasek-chalupa-12015-09-09-stellaharasek-chalupa-22015-09-09-stellaharasek-chalupa-32015-09-09-stellaharasek-chalupa-42015-09-09-stellaharasek-chalupa-52015-09-09-stellaharasek-chalupa-72015-09-09-stellaharasek-chalupa-82015-09-09-stellaharasek-chalupa-92015-09-09-stellaharasek-chalupa-102015-09-09-stellaharasek-chalupa-112015-09-09-stellaharasek-chalupa-122015-09-09-stellaharasek-chalupa-142015-09-09-stellaharasek-chalupa-152015-09-09-stellaharasek-chalupa-162015-09-09-stellaharasek-chalupa-172015-09-09-stellaharasek-chalupa-182015-09-09-stellaharasek-chalupa-192015-09-09-stellaharasek-chalupa-20

Helsinkiläisiä hemmotellaan nyt, sillä seuraava ravintola aukeaa Hietsun halliin parin viikon päästä ja vuoden loppuun mennessä kaupungissa tulee tiettävästi olemaan yhteensä neljä Chalupaa. HYVÄKSYN!

Chalupa
Porthaninkatu 3
Kallio, Helsinki

Raksapäiväkirja, osa 2

Loppusuora häämöttää, joten on hyvä hetki palata elämämme päivänpolttavaan teemaan, remonttiin. Saimme ennen muuttoamme tehtyä pintaremontin kaikkiin huoneisiin, joihin oli tarkoituskin: makuuhuoneet, työhuone ja olohuone olivat muuttohetkellä valmiit. Seinien, lattioiden ja katon maalaamisessa oli kohtalaisen kova homma, kun neliöpinta-alaa oli paljon, mutta se oli lopulta pieni urakka verrattuna siihen mitä suuruudenhulluina humanisteina lähdimme tekemään keittiöön.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-4

Keittiö oli aikoinaan jaettu kahdeksi huoneeksi: sen kainaloon oli rakennettu palvelijanhuone ja palvelijanhuoneen päälle oli kyhätty vielä parvi. Kulku keittiöön oli kummallinen, oli pujoteltava parven alta ja tehtävä jyrkkä käännös oikealle. Katto oli molemmista huoneista laskettu muuta asuntoa alemmas pahvia muistuttavilla paneeleilla. Vanhan lautalattian päällä oli vuosikymmenten varrella ladottua korkkilevyä, kellastunutta muovimattoa, lastulevyä ja halvannäköistä laminaattia, joka kilahteli ontosti askeleiden alla. Vähemmän yllättävästi nämä ratkaisut eivät tuoneet esiin arvokkaan vanhan asunnon parhaita puolia. Päätimme siis kahden minuutin huolellisen harkinnan päätteeksi laittaa koko keittiö uusiksi pitkän kaavan kautta. Keittiöremontti – ratkaisu vapaa-ajan ongelmiin! Tätä päätöstä olemme toki jälkeenpäin muistelleet, istuneet keskellä keittiötä tuhat kiloa purkujätettä ympärillämme ja miettineet, että kumman kuolematon idea se oikeastaan oli.

Kesän ratoksi – koska mitä muutakaan kukaan nyt kesällä haluaisi tehdä – olemme siis kaataneet huoneiden välisen seinän ja palvelijanhuoneen päälle rakennetun parven. Purimme myös kattopaneelit, ne olivat niin huonossa kunnossa ettei ollut vaihtoehtoa. Ruuvasimme vanhan keittiön pois, kaapit saivat uuden elämän jonkun mökillä. Lautalattian kaivaminen esiin oli omanlaisensa saaga. Muovimatto lähti repimällä, laminaatti naksuttamalla ja vanhat lastulevyt sorkkaraudalla – mutta vuosikymmeniä vanha korkki irtosi murusina. Kuutiosentin kokoisina palasina. Älkää vaan kysykö kauanko urakkaan meni – emme halua itsekään tietää. Vielä kerran kiitos jokaiselle ystävällemme, joka on ollut apunamme. Ilman teitä konttaisimme yhä lattialla kiroilemassa ja hakkaamassa sitä korkkia kappaleiksi.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-3

Kaivoimme myös seinänpurkuprojektissa paljastuneen tiiliseinän esiin. Kun parvi purettiin, seinästä irtosi samalla isoja lohkoja laastia, joiden alta pilkahti kauniisti kulunut tiilipinta. Piikkasimme sitten samalla vaivalla loputkin tiiliseinästä esiin ja opimme, että kun joku raksalla sanoo “samalla vaivalla”, se tarkoittaa juurikin päinvastaista.

Lopulta jäljellä oli kahden ahtaan huoneen sijaan yksi iso tyhjä tila riisuttuna kaikesta turhasta. Vanha lautalattia oli kulunut mutta kaunis, katto kaikessa karuudessaan muistutti maailmankarttaa, betonikerrostumineen, rappauksineen ja sinnetänne risteilevine hirsirakenteineen. Tarpeettomat seinät ja parvet eivät enää estäneet valon tulvimista kaikkiin nurkkiin. Vaikea kuvailla tunnetta, kun näkee vihdoin edessään sen tilan, jonka on koko ajan tiennyt sen kaiken alta löytyvän. Se oli vielä kauniimpi kuin olimme kuvitelleet, ja sillä oli täysin oma tunnelma, joka ei piitannut pätkääkään siitä millaisia suunnitelmia meillä sen varalle oli.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-5

Muuton jälkeisen elämän eli remontin toisen vaiheen avainsana on ollut etenemiseste. Keittiöremonttiin niitä on mahtunut monta. Yllättävän monta myös kylpyhuoneeseen, vaikka sinne vaihdoimme vain kalusteita. Jokainen pikkujuttu, jonka piti olla hetkessä hoidettu, muuttui monimutkaiseksi palapeliksi, jossa mikään ei loksahda runnomatta paikoilleen. Jokainen remontin tehnyt tietää mistä puhun: saadakseen asian x tehtyä on tehtävä ensin asiat z ja y, joita ei voi tehdä ennen asioita a ja b ja c, jotka pitää hyväksyttää huoltoyhtiöllä, jonka edustaja torkkuu paraikaa aurinkotuolissa Ranskan rannikolla vailla aikomustakaan vastata puhelimeen.

Jopa silloin, kun on vihdoin varma, että nyt on kaikki kunnossa, putkimies paikalla eikä mikään voi enää estää pesukoneen asennusta paitsi asteroidin törmääminen maapalloon, se tärähtää taas jostain eteen: ETENEMISESTE. Puuttuu palikka, josta emme ole ikinä kuulleet, joka ei tullut pesukoneen mukana eikä kuulunut asunnon varustukseen, jota putkimies ei puhelimessa maininnut eikä sitä saa korttelin päässä sijaitsevasta rautakaupasta, vaan se on haettava varastolta, joka sijaitsee Vantaan kaikkein kauimmaisessa nurkassa – ja meni muuten vartti sitten kiinni.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-2

Väsymyksen keskellä on välillä iskenyt toivottomuus vähän pienimpienkin haasteiden edessä. Puramme sähköjohtoja, niitä on vanhassa asunnossa kilometritolkulla, monet täysin tarpeettomia. Yksi sähköjohto on viritetty muita korkeammalle. EIH. Eihän tuonne ylety kukaan. Tähän tämä kaatuu. Pakko muuttaa.

Remonttirytäkässä oppii, että mikään ei ole itsestäänselvää. Enpä ennen esimerkiksi tiennyt paljonko voi iloita siitä, että kylpyhuoneessa on valo! Peseydimme nimittäin kahden viikon ajan pilkkopimeässä, koska sähkömiehellä kesti ja koko asunnosta piti suihkun ajaksi kääntää sähköt pois. Nykyisin kylpyhuoneestamme löytyy lukuisia luksusominaisuuksia, kuten suihkutanko, suihkuverho, peilikaappi ja valo, joka ei aiheuta välitöntä kuolemanvaaraa.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-1

Myös kolme kuukautta ilman keittiötä on opettanut monenlaista, niin hyvässä kuin huonossa. Mikko metsästi talouteen keittolevyn ja perustimme retkikeittiön. Ruoanvalmistusmahdollisuudet olivat silti vähissä, puhumattakaan motivaatiosta alkaa raksapäivän jälkeen kokkauspuuhiin. Tehtaankadun kahvilat ja lähikaupan tuoretiski ovat pitäneet meidät elossa kuluneen kesän. Jossain vaiheessa tosin luovutimme oikeiden astioiden suhteen. Emme enää jaksaneet tiskata kylpyhuoneen lattialla ja käydä suihkussa likomaan jätettyjen kattiloiden keskellä. Siirryimme kertakäyttöastioihin, joita löytyi pölyinen kasa muuttolaatikon pohjalta. Arvelimme, että ympäristön kannalta ei ollut mitään väliä heitämmekö ne pois käyttämättöminä vai käytettyinä. Viini pahvimukista – silti viiniä.

2015-09-09-stellaharasek-raksapaivakirja-6

Keittiömme on ollut koko kesän muusta kodista eristetty työmaa, jonne ei ole kannattanut mennä ilman kypärää. Pitkään tuntui kaukaiselta konseptilta, että huoneessa olisi jonain päivänä pölyisen kraaterin sijaan toimiva keittiö. Konkreettiseksi kuva muuttui vasta, kun aloimme suunnitella uutta keittiötä, mittailla tilaa ja miettiä millaisen kaapiston halusimme. Otimme yhteyttä Kitzeniin, pieneen kotimaiseen keittiövalmistajaan, jonka kalusteet tehdään Salon seudulla. Laadun ja kotimaisuuden ohella syy valintaan oli esteettinen: Kitzenin mallistosta löytyi juuri se mattamusta keittiö, josta olimme haaveilleet. Suunnittelun edetessä selvisi, että alan ammattilaisilla oli muutakin annettavaa kuin täydellinen tummanharmaa kivitaso ja kauniit kaapit. Päädyimme yhteistyöhön – ehdottomasti paras päätöksemme koko remontin aikana. Seuraavaksi luvassa lisää keittiöstä ja siitä millainen siitä tulee. Voin koko sydämestäni sanoa, etten malta odottaa.

Sandaalikauden loppu

Villatakkikelien viimeisiä päiviä viedään – sandaaleista puhumattakaan. Tiedän, tiedän. Auringossa voi vielä hyvällä mielikuvituksella huijata itseään, mutta varjossa tai illan viiletessä vilu alkaa nipistellä. Lähden tosin lähipäivinä Berliiniin, siellä on loppukesä kuulemma kuumimmillaan ja sandaalikausi vielä täyttä häkää päällä. Matkan jälkeen lupaan pakata kesäkengät kaappiin odottamaan ensi kesää. Mutta sukkiin en vielä suostu.

2015-09-09-stellaharasek-ranta


SECOND FEMALEN VILLATAKKI SAATU DOTSISTA
PELLAVAPAITA ACNE
IRON FARKUT GAUDETESTA
NAHKALAUKKU COS
ATP ATELIERIN SANDAALIT URBAN A:STA
NAHKAVYÖ KIRPPIS

Radioaalloilla

2015-09-09-stellaharasek-dream-radiohelsinki

Hups – tarkoitus oli vinkata tästä vähän aiemmin, mutta hoppu mikä hoppu. D.R.E.A.M. kutsui meikän tänään Radio Helsingin taajuuksille juttelemaan muodista, musiikista, New Yorkista ja siitä miten MC Solaar on niin kova. Stockan syysmuotinäytöksessä nappaamassani kuvassa lymyilevät ihanat D.R.E.A.M. -muijat Taika Mannila ja Lina Schiffer, jotka olivat näytöksessä soittamassa levyjä. Tykkään ohjelman kuvauksesta: Infinite love 4 dem dreamy tunes, bad ass beats & take-no-prisoners lyrics. Radioaalloilla tänään puoli seiskan aikoihin – kuullaan!

PS. Pienet koirat tulevat mukaan studiokoiriksi. Jos kuuluu surkeaa vinkumista, se ei johdu siitä, että niitä rääkätään, vaan siitä, että kukaan ei ole saanut niiden raideria, jossa mainitaan Roslundin nyhtöpossu. Sijaitseehan radion toimitus sentään Teurastamolla, kaikkien aikojen possuapajilla.