Yhteistyössä Finnmatkat
Lupasin kertoa Thaimaasta ja matkustamisesta kiinnostuneille vielä sanasen Khao Lakista, jossa vierailin ensimmäisen – vaan ei varmastikaan viimeisen – kerran. En tiedä johtuiko se siitä, että olimme juuri viettäneet viikon huomattavasti hälyisemmissä maisemissa, vai siitä, että olin koko alkuvuoden haaveillut hiljaisesta hiekkarannasta jolla kävellä, mutta yhtäkaikki: paikka teki vaikutuksen.
1 ~ Loputtomat rannat
Khao Lak on ennen muuta kuuluisa kilometrien pituisista, palmujen reunustamista rannoistaan. Ne lymyilevät villin viidakon keskellä luonnontilassaan, ilman kauppiaita tai riviin ahdettuja rantatuoleja. Mitä pohjoisempi ranta, sen hiljaisempi – eteläisimmillä rannoilla on enemmän ravintoloita ja hotelleja. Jos haluaa lomailla rauhassa ja haaveilee skumpanhuuruisten yökerhokemujen sijaan riippumatosta, Khao Lakista löytyy liuta varteenotettavia vaihtoehtoja. Vietin omalla matkallani viikon JW Marriottissa, jonka oma ranta, Khuk Khak Beach, oli yksi alueen rauhallisimmista – minusta myös kauneimmista. En olisi millään malttanut lähteä.
2 ~ Snorklaus ja sukellus
Jos minun laillani meri kiinnostaa, Khao Lak on unelmakohde: läheiset Koh Similanin saaret on luokiteltu maailman kymmenen parhaan sukelluspaikan joukkoon ja myös snorklaaminen saarilla on aivan omaa luokkaansa. Similanin saarten kansallispuisto koostuu yhdeksästä lähes autiosta saaresta, joiden ympäröivistä vesistä löytyy huikea vedenalainen maailma kaloineen ja kilpikonnineen. Meriveden lämpötila Similanin saaristossa pyörii ympäri vuoden kolmenkymmenen asteen hujakoilla, joten vilukissakin viihtyy.
Sukelluskeskuksia ja kursseja löytyy aivan joka lähtöön, niitä myös räätälöidään pienryhmille tarpeiden ja toiveiden mukaan. Suosittelen lämpimästi Kontiki Thailandia, myös suomalaisesta Raya Diversista olen kuullut paljon hyvää.
3 ~ Sijainti trooppisten sademetsien keskellä
Khao Lakissa ja sen ympäristössä sijaitsevia kansallispuistoja pidetään Thaimaan kauneimpina. Sakeat metsät, sadeputoukset ja kaiken keskelle piiloutuneet järvet ovat täynnä ihmeteltävää – valtavankokoisista kukista värikkäisiin lintuihin, peuroihin ja apinoihin. Hyvällä tuurilla voi nähdä jopa norsuja, tai vilauksen leopardin täplistä.
Tunnin ajomatkan päässä Khao Lakista sijaitseva Khao Sok on Thaimaan suurin säilynyt sademetsäalue. Sinne järjestetään valmiita retkiä, ominkin avuin voi toki mennä seikkailemaan, sillä bussi vie perille. Kävele, melo, katsele äläkä unohda kameraa.
Viidakkotunnelmista haaveilevalle voi suositella myös Khao Lak Lamrunin kansallispuistoa: 120 neliökilometrin kokoinen alue koostuu sakeasta metsästä ja sadeputouksista. Puistoon voi patikoida kahta reittiä pitkin, toinen kuljettaa hiekkarannalle, toinen hengästyttävälle näköalapaikalle.
Khuraburin satamasta, 90 kilometriä Khao Lakista pohjoiseen, pääsee laivalla Ko Surinin meriluonnonpuistoon. Ko Surinia pidetään yhtenä koko Thaimaan parhaana snorklauspaikkana ja sinne järjestetään paljon retkiä.
Jos luonnonsuojelu kiinnostaa, Khao Lakin pohjoispäädystä eteenpäin löytyy saari nimeltä Ko Phra Thong, jossa voi ottaa osaa kilpikonnien suojelutyöhön.
4 ~ Kaukana, mutta lähellä
Khao Lak sijaitsee Thaimaan rannikolla Phuketin lomasaaren pohjoispuolella omassa ylhäisessä rauhassaan, mutta sieltä pääsee kyllä pois – jos haluaa. Valtatie 4 kulkee Khao Lakin vierestä ja siitä menee päivittäin busseja molempiin suuntiin.
70 kilometrin päässä siintävään Phuketiin on reilun tunnin matka, joka taittuu iisisti bussilla, jos haluaa käydä ostoksilla, metsästämässä laajempaa raflatarjontaa tai muuten vaan nuuhkimassa urbaania tuulia.
Phuketista löytyy myös lähin lentokenttä, joten matkaan lentokentältä kohteeseen ja takaisin ei tärväänny puolta päivää. Thaimaassa etäisyydet ovat monesti paljon pidempiä. Khao Lakiin pääsee toki muualtakin Thaimaasta, jos istumalihaksia löytyy. Esimerkiksi suora yöbussi Bangkokista maksaa noin tuhat bahtia (siis noin kympin) ja kestää kaksitoista tuntia. Sopii heille, joilla on aikaa ja kärsivällisyyttä. Mahtavaa thaimaalaisissa busseissa on, että niitä voi pyytää pysähtymään toivomallaan rannalla.
5 ~ Historia
Matkailijat ovat löytäneet tiensä takaisin kohteeseen, mutta historiaa ei suinkaan ole unohdettu. Tsunamin muisto on edelleen läsnä Khao Lakissa, jossa on reilu kymmenen vuotta sitten sattuneelle luonnonkatastrofille omistettu muistomerkki, syvälle sisämaahan huuhtoutunut poliisivene. Käytännössä koko Khao Lak on rakennettu tsunamin jälkeen uudestaan, ja tsunamista on otettu myös opiksi: tsunamivaroitusjärjestelmä tarkkailee merenpinnan nousua ja evakuointireitit rannoilta on merkitty selvästi. Muistomerkki ei välttämättä sovi perheen pienimmille, eikä muutenkaan herkille – itse jätin sen suosiolla väliin, sillä onnettomuus osui aikoinaan turhan lähelle eikä ole vaaraa, että unohtaisin tapahtumat.
6 ~ Ruoka
Se nyt on kaikkialla Thaimaassa hyvää, mutta ei sitä voi tässäkään yhteydessä jättää mainitsematta. Minulla on ystävä, joka on matkustanut Aasian läpi moneen kertaan, mutta palaa kerran toisensa jälkeen Thaimaahan – koska ruoka. Ymmärrän täysin. Oma suosikkini on Thaimaan epävirallinen kansallisruoka, riisinuudeleista tehty pad thai, josta jokaisella ravintolalla on vähän oma versionsa. Tärkein vinkki onkin: mitä Thaimaassa syötkään, syö paikallista.
Khao Lakissa kannattaa kokeilla erityisesti tuoreita kaloja ja äyriäisiä, joita löytyy lähes joka ravintolasta ja hotellista – ne on nimittäin nostettu samana päivänä merestä. Monissa paikoissa saa katsastaa päivän tarjonnan ja valita sormella osoittaen mitä haluaa. Suosikkini ovat simppelit, tykkään eniten valkosipulissa paistetuista ravuista ja kaloista, jotka on maustettu yksinkertaisesti suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Ei-kovin-salainen paheeni ovat friteeratut katkaravut millä tahansa tulisella kastikkeella.
7 ~ Rauha (ja ravut)
Khao Lak vetää puoleensa sukeltajien ja snorklaajien lisäksi ihmisiä, jotka kaipaavat omaa rauhaa, enkä ihmettele yhtään. Rannoilla ei ole monista suosituista turistikohteista tuttuja kaupustelijoita, ravintolan saa valita kaikessa rauhassa kenenkään vetämättä puoliväkisin sisään. Shoppailumahdollisuuksia ei ole. Villiä yöelämää ei ole. On rannat, palmut ja hiljaisuus, jonka halkoo vain aaltojen kohinaa. Ja rannoilla vipeltävät ravut! Vietin kokonaisia päiviä katsellen, kun pikkuruiset ravut kaivelivat hiekkaan tunneleitaan ja viskoivat tunneleista hiekkaa. Hiekkakeot muodostivat rannalle minikokoisia asemakaavoja.
Khao Lakissa on rauhaa ja rentoutumista kaipaavien iloksi myös monta ihanaa spata. Varasin hotellin omasta spasta kokovartalohieronnan, josta näen yhä päiväunia – Thaimaassa on pitkät hierontaperinteet, joten homma on harvinaisen hyvin hallussa. Seuraavalla kerralla kiinnostaisi kokeilla myös spata nimeltä Sarojin, jonka hoitoihin tullaan kuulemma kaukaa. Jos haluaa kuunnella musiikin sijaan mieluummin aaltojen kohinaa, Khao Lakin hiljaisemmiltakin rannalta löytyy yleensä yksi tai kaksi hierontapaikkaa, jossa saa perinteisen thaihieronnan muutaman euron hintaan. Allaolevan kuvan luksuspuitteet ehkä puuttuvat, mutta rentoutuminen on taattu eikä aikaa tarvitse varata etukäteen (ja hei, meri).
Mikä sitten on paras hetki matkustaa Khao Lakiin? Alueella vallitsee trooppinen ilmasto, joten palella ei tarvitse mihinkään aikaan vuodesta – päivisin on noin kolmekymmentä astetta ympäri vuoden, eikä lämpötila tipu öisinkään koskaan 20 asteen alapuolelle. Suosituimmat sesongit ovat viileä ja kuuma kausi, jotka kestävät marraskuulta toukokuun alkuun asti. Mitä lähempänä kesää matkustaa, sen kuumempaa, mutta merituulet pitävät huolen, että rannalla ei ole kuumallakaan kaudella liian lämmintä. Kuuman kauden jälkeen tulee sadekausi, joka kestää toukokuusta syyskuuhun. Sitäkään ei tarvitse säikähtää, sillä sateet ovat yleensä tiheitä ja tehokkaita kuuroja, jotka päättyvät yhtä pikaisesti kuin alkoivatkin. Juuri suosituimman sesongin kynnyksellä, loka-marraskuussa, Khao Lakissa saattaa tuulla voimakkaasti, mikä tekee uimisesta ja sukeltamisesta asteen haastavamman. Khao Lakin matalilla rannoilla vuorovesivaihtelu on myös voimakas, mikä kannattaa huomioida, jos matkustaa lasten kanssa. Oma matkani ajoittui maaliskuuhun, joka oli ihanteellinen: meri oli lämmin, aallot suuria mutta eivät mahdottomia ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta yhtä satunnaista sadekuuroa lukuunottamatta.
Kysymyksiä, ajatuksia, lisää vinkkejä?