Meillä asuu mehikasveja! Keittiön ikkunalaudalla pesii kokonainen mehitähtitarha, mutta makuuhuoneeseenkin on eksynyt yksi. Sillä on niin mahtipontisen ruma ruukku, että haluan esitellä sen erikseen. Mikko pyöritteli silmiään, mutta poikaystävä onneksi ymmärsi välittömästi sen hienouden. Sehän näyttää aivan jugendilaiselta käsikranaatilta. Kranaatti tai ei, se majailee yöpöydän virkaa toimittavien matkalaukkujen päällä ja sen sisällä pönöttää muina mehikasveina tuommonen astetta rauhallisempi asukas.
Neilikat mahtuvat samalle tasolle ihan sulassa sovussa. Keittiöön hankittu kimppu oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta säästin muutaman vielä virkeän kukkasen ja kannoin ne makuuhuoneeseen. Kuvissa vilahtaneista yksinkertaisista maljakoista on muuten kyselty. Iloksenne voin kertoa, että niitä voi ostaa melkein mistä tahansa kaupasta eikä maksa maltaita, sillä ne ovat tyhjäksi kumottuja ja puhtaaksi pestyjä smoothiepulloja.
From now on my philosophy for home decorating will be “add a succulent”.
Upeahan tuo on, sekä ruukku että kasvi, varastan välittömästi vinkkiä savitöihin.
Oooh, varasta ihmeessä!
Onko mehikasvi useinkasteltavaa lajia?
Siis mitäh, ei todellakaan susiruma vaan sikakaunis ruukku!
Kuinka usein mehikasveja pitää kastella? Jos kasteluväli on noin kaksi kertaa vuodessa, niin saattaisivat selvitä hengissä meilläkin :D
Mehikasvit ovat tyytyväisiä, kun niitä ei kastele liian usein. Yleensä parin viikon kasteluväli on hyvä, mutta tilannetta voi tarkkailla puristamalla hiukan kasvin lehtiä. Kuivuessaan ne pehmenevät ja menettävät kimmoisuuttaan ja tällöin kasvi on hyvä kastella. Vettä saa antaa kerralla reilusti.
Kiitos vinkeistä!
On kyllä susiruma ruukku ja varmaan just siksi hellyyttävä.
Se on IHANA.
APUA! Niin hieno :D
Sanos muuta!
Tavallaan ymmärrän Mikkoa (kröhöm…), mutta kyllähän ne ovat kuin luodut toisilleen. Mehikasvi ja käsikranaatti.
NIINPÄ!