Joka talvi on yhtä vaikea uskoa, että jonain päivänä lumi vielä sulaa ja puihin puhkeaa taas vihreää. Kun kesä uskonpuutteesta huolimatta koittaa ja iltakymmeneltä tarkenee t-paidassa, tuntuu yhtä käsittämättömältä, että vielä muutama viikko sitten katselin jään murtuvan Telakkarannan satamalaiturilla. Palasiksi pirstoutuneessa jäässä on samanlaista kolkkoa kauneutta kuin haljenneessa maljakossa. Otin kuvia, kotimatkalla oli niin kamera kuin kädet kohmeessa.
Postcards from Helsinki just a few weeks ago.
☊ VERVE – LOVE IS NOISE
Oi että sinä tyttö osaat …tykkään niin kovasti tavastasi nähdä ja kirjoittaa asioita.
Kiitos kaunis!
Upeita kuvia! Kieltämättä vaikeaa uskoa todeksi kun katsahtaa nyt ulos ja aurinko paahtaa täydeltä terältä ja puut vihertää onnellisena.
Ja ihana, ihana, ihana tää sun blogi! Selkeästi ajatuksella ja rakkaudella tehty. Kiitos Stella.
Kiitos itsellesi ihanasta kommentista! Niin kiva kuulla, että olet tykännyt.
No nyt on!!
You like?
Upeita kuvia!
Kiitos kaunis!