Paras aika vuodesta

Yhteistyössä Stockmann

On ollut ehkä tavallista vaikeampaa heittää kesälle hyvästejä, enkä yritä edes väittää, että olisin onnistunut siinä vielä. Olen silti ottanut ilomielin syksyn ensimmäiset päivät vastaan, sillä se on kesän jälkeen ehdottomasti paras aika vuodesta. Joillekin vuodenvaihde on uuden alku, mahdollisuus nollata menneet ja luoda itsensä uudestaan. Minulle syyskuu ajaa saman asian. Syksyisin kaikki alkaa alusta, saa piirtää itselleen tyhjälle paperille ihan uudet ääriviivat, vähän terävämmät.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-1

Myös pukeutuminen alkaa syksyisin taas kiinnostaa. Kuljeskelen kaupungilla, unohdun hypistelemään neuleita, silitän villakangastakkien liepeitä. Mietin onko tämä se syksy, kun minusta tulee nainen, joka käyttää arkisin korkokenkiä tai huulipunaa. Sitten puen villakangastakin ja lenkkarit ja päätän, että tämä on se syksy, kun minä olen minä. Sukellan sateeseen ilman ripsiväriä tai varjoa, lenkkareissa on helppo juosta sateen läpi suojaan ja jos vähän kastuukin, ei siihen kuole.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-22015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-3

Tietyt asiat kiinnostavat joka syksy. No, ne raidat – ne eivät suinkaan ole varattu vain keväälle. Villakerrokset, ensin ohuet, sitten paksut. Viltinkokoiset huivit, joihin voi kietoa itsensä ja luvatta saapuneesta kylmästä närkästyneet koiransa. Hatut – niinä päivinä kun ei tuule. Ryhdikkäät nahkalaukut rennosti repsottavien kesäkassien jälkeen, sellaiset jotka pysyvät pystyssä kun ne laskee lattialle ja näyttävät siltä, että niillä on tärkeitä tehtäviä toimitettavanaan. Samujin musta Tori-kassi vastaa tänäkin syksynä siitä virasta, nyt kesällä ostin Filippa K:n pikkulaukun joka palvelee niinä päivinä, kun ei tarvitse kantaa mukanaan luuria, lompakkoa ja avaimia kummempaa. Olisipa sellaisia päiviä tänä syksynä paljon.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-4

Syksyn lehdet ja muotikuvat vievät järjen. Tekee mieli tuulettaa kodin kaikki huoneet, pedata sänkyyn puhtaat lakanat, sytyttää kynttilöitä, keittää teevettä ja olla oman elämänsä kiireetön skandinaavikaunotar, jolla on kaikki maailman aika hengailla puhtaalta pellavalta tuoksuvan sänkynsä laidalla ja odottaa, että tee hautuu, omenapiirakka paistuu uunissa ja sänkileukainen aviomies tulee kotiin punaviinipullo kainalossa… Hitto. Sänkileukaiset aviomieskandidaatit voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle (punaviinipullo pakollinen).

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-52015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-5b

Tykkään eniten alkusyksystä, se on niin ohikiitävän lyhyt että siitä on otettava kaikki irti niin kauan kun sitä kestää. Villapaitojen käärityt hihat ja paljaat ranteet. Tennareita ilman sukkia. Pitkien takkien ja villaneuleiden alle puetut kevyet kesämekot, yhdistettynä paljaisiin sääriin ja nilkkureihin. Kun viima alkaa nipistää varpaita, kaivan kaapista alpakkavillaiset sukat – ne ovat sirot ja ohuet, silti lohduttavan lämpimät.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-62015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-7

Yleensä kuljen syksyisin nahkarotsissa, kunnes pakkaset pakottavat siirtymään paksumpiin takkeihin, mutta tänä syksynä olen huomannut luovani merkitseviä katseita pitkiin takkeihin. Kevyihin, joissa voi kulkea juuri nyt kun on vielä leutoja, lämpimiä päiviä, mutta pitkät helmat suojaavat paljaita jalkoja tuulelta ja iltojen vilulta. Bongasin Stockalta yhden täydellisen, kerron heti minkä, kun saan haettua oman kappaleeni kotiin. Toinen suosikkini on Marimekon musta trenssi, joka vilahtaa näissä kuvissa. Iskin siihen silmäni merkin syysmalliston lookbookissa jo kuukausia sitten ja ihastus syveni, kun näin sen viime viikolla Stockan syysmuotinäytöksessä. Ehdottomasti niitä vaatteita, jotka näyttävät rekissä kivalta, mutta heräävät ihan eri tavalla eloon kun ne pukee päälle.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-11

Meikän syysvärit ovat aina samat: harmaan sävyt ja musta, musta, musta. Pehmeä vaaleanharmaa kutkuttaa, samoin harmaan syvimmät sävyt – graffitinharmaa, hiilenmusta, ei haalistunut vaan terävä ja tumma ja tiheä. Valoa saavat tuoda taitetun valkoisen lisäksi sokeriset suosikkisävyni, puuteri ja viileäkin viileämpi vaaleanpunainen. Kesään ne olisivat viileydessäänkin liiankin imeliä, mutta syksyn tummassa väripaletissa ne ovat täydelliset.

Tänä syksynä myös viininpunainen on alkanut tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta: minulla oli lainassa Marimekon viininpunainen nahkalaukku, joka näytti hämmentävän hyvältä mustaharmaan vaatekaappini kaverina.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-102015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-8

Stockan syksy tosiaan avattiin viime viikolla syyskuun kestävän Brooklyn-teeman ja syysmuotinäytöksen merkeissä – ehkä muistatte, se jossa meikä teki unohtumattoman catwalk-debyyttinsä. (Älkää ymmärtäkö väärin, unohtumattoman siitä teki se että muistin mitä lavalla piti tehdä enkä esimerkiksi kompastunut ja tippunut lavalta. Kun on tumpelona  luonnonlahjakkuus, aivan kaikki on mahdollista.) On tullut projektin myötä tutustuttua syksyn muotitarjontaan, muutamat suosikkini vilahtavatkin näissä kuvissa. Ainakin pörröinen pipo on pakko hankkia sen jälkeen kun näin miten hyvältä se näytti syksyn skarppien villakangastakkien seurassa.

2015-09-07-stellaharasek-syysmuoti-12

Suurin osa lehtikuvista ovat peräisin Stockan Premiere-lehden syyskuun numerosta, saatavilla tavaratalosta ja kurkattavissa verkossakin.

Onko syyssuosikkeja, uusia tai vanhoja?  

Raitamuija

Jotkut asiat eivät vaan millään mene muodista, jos minulta kysytään. Uusi ihastukseni on ranskalainen Armor Lux, joka selvästi tietää miten minä pidän raidoistani: mutkattomina ja merellisinä. Enää puuttuu purjevene – ja joku, joka osaa purjehtia sillä.

2015-09-07-stellaharasek-stripes-12015-09-07-stellaharasek-stripes-2
ARMOR LUXIN KANGASKASSI & KANGASTOSSUT PETIT ST LOUISISTA

Kuvista kiitos Mikko Rasila

Syyskuu

Sinne se vilahti, kesä. Olen tässä yrittänyt muodostaa siitä mielipiteen, mutten tiedä mitä siitä ajattelisin. Mikään ei mennyt kuten kuvittelin. Oli loma, joka ei tuntunut lomalta. En käynyt Pihlajasaaressa, en Uunisaaressa, uin meressä vasta ulkomailla. Ei ollut pitkiä päiviä rantakallioilla, päähänpistosta järjestettyjä piknikejä tai mökkimatkoja.

2015-09-04-stellaharasek-summer-12015-09-04-stellaharasek-summer-2

Kreikassa vietetyt viikot olivat ihanat ja pelastivat koko kesän kolmenkymmenen asteen helteillään – mutta tulihan siitä kovin toisenlainen matka kuin olimme ajatelleet. Päätepiste yhdelle paljon pidemmälle matkalle, joka (kuten Kreikkakin) oli huippu niin kauan kuin sitä kesti. Heinäkuu on katkeransuloinen hetki päättää parisuhde, loppukesän pimenevät yöt vielä edessä eikä ketään jonka kanssa niihin kulkea.

2015-09-04-stellaharasek-summer-52015-09-04-stellaharasek-summer-4

Mikään ei silti mennyt pieleen. On rauhallinen olo, enimmäkseen vakaa luottamus siihen että asiat ovat menneet ja menevät kuten niiden on tarkoitus. Olen juuri siellä missä pitääkin, suloisesti sivuraiteilla, hakoteillä, utuisessa umpimähkässä. Nukun sikeästi, näen toistuvia unia asunnoista jotka jatkuvat ja jatkuvat, kävelen huoneiden läpi ja löydän jokaisen takaa niitä lisää. Herään aamuisin sateeseen ja tiheään odotuksen tunteeseen, joka roikkuu ilmassa kuin musta pilvi, joka ei malttaisi odottaa hetkeään puhjeta myrskyyn.

2015-09-04-stellaharasek-summer-7

On toisenlaisiakin hetkiä, niitä kun kesken iltapäivän iskee sokaiseva pelko, tekee mieli perua kaikki tehdyt päätökset ja takertua kahdesta tiestä tutumpaan. On apaattisia aamuja, kun en jaksa olla mieltä mistään eikä mikään kiinnosta, en halua rakentaa uutta enkä palata vanhaan. Silloin haen kahvin ja avaan autopilotilla sähköpostin, tuijotan painostavasti odottavia otsikoita klikkaamatta auki ainuttakaan. Olen vaan ja nojailen, katselen kun kahvi kuivuu kupin pohjalle, kunnes päivä kenenkään lupaa kysymättä yskähtää käyntiin ja tempaisee taas mukaansa arkiaskareisiin, ystävien puheluihin, työtapaamisiin ja kauppareissuihin, joista juuri yritin sanoa itseni irti.

2015-09-04-stellaharasek-summer-82015-09-04-stellaharasek-summer-62015-09-04-stellaharasek-summer-10

Maitopurkki kainalossa kotiin, kaulapannat koirille ja kadulle. Kävelen rannan kautta, on tyyni ilta eikä tuule. Valo taittuu kultaisesta violetin kautta siniseen, kunnes viimeinenkin kajo katoaa kattojen taakse. Katulamput syttyvät kohta, vielä hetken on hämärä. Shake for me girl, Robert Plant huutaa korvaani ja minä vähän veivaan, vatkaan siitä ilosta että voin, salaa myös siksi, että tanssiessa (ja Led Zeppelinin soidessa) on mahdotonta olla onneton.

2015-09-04-stellaharasek-summer-112015-09-04-stellaharasek-summer-12

Kesässä oli myös paljon hyvää, kaikenlaista mistä olla kiitollinen. Oli viinilasillisia, öitä kun kävelin kotiin juuri ennen kuin aurinko alkoi nousta, pysähdyin Korkeavuorenkadulla turistien kanssa katsomaan kun vaaleanpunaiset pilvet liekehtivät Kaartinkaupungin yllä. Sain ratsastaa, laukata metsässä, tuntea ensimmäisen kerran vuosiin tutun kohinan korvissa. Muistin treenata. Muistin laiskotella. Luin kirjoja, kävelin kaunissa kesäkengissäni. Sain lopulta lomaillakin, sillä välin Mikko piti kaiken pystyssä. Niin, olemme Mikon kanssa melkein selvinneet hullusta remonttihankkeestamme ajautumatta välirikkoon tai vararikkoon – ja kotimme on kaunein, jossa kumpikaan on koskaan asunut. Onhan näitä, syitä olla onnellinen, sillä kaikki on oikeastaan enemmän kuin hyvin. Kun katsoo ihmisten hätää maailmalla, kaikkia niitä jotka ovat joutuneet lähtemään kodistaan tietämättä milloin saavat palata ja onko mitään mihin tulla takaisin, tunne vahvistuu. Kunpa osaisin auttaa enemmän.

2015-09-04-stellaharasek-summer-132015-09-04-stellaharasek-summer-14

Olen kirjoittanut. Kirjoitan koko ajan, kaikkialla. Mihin tahansa minkä saan käsiini, kuittien ja avattujen kirjekuorten kääntöpuolille, lautasliinoille. Katoan kesken illan vessaan, lähetän itselleni tekstiviestejä, sähköposteja. Tästä tekstistä kirjoitin puolet puhelimeni muistilappuun, seisten pyyhe päässä kylpyhuoneessa. Jotten unohtaisi.

2015-09-04-stellaharasek-summer-152015-09-04-stellaharasek-summer-16

Olen opetellut luottamaan intuitiooni – kauan se kestikin. Se on aina kuiskaillut kaikenlaista. Jospa alkaisin vihdoin kuunnella? Olen kerran toisensa jälkeen päätynyt perusteellisen järkeilyn kautta loppupäätelmiin, jotka jokin minussa oli tiennyt alusta asti. Kuinka paljon helpompaa kaikki olisi, jos vaan uskoisi heti eikä huojuisi ja horjuisi.

2015-09-04-stellaharasek-summer-172015-09-04-stellaharasek-summer-182015-09-04-stellaharasek-summer-19

Olen tavannut tukun uusia ihmisiä. Jotkut heistä ohimennen, en olisi viittä minuuttia myöhemmin muistanut heidän nimiään. Toiset tekivät itsestään heti unohtumattoman. Olen menettänyt uskoni sattumiin ja alkanut ajatella että jokainen ihminen astelee eteemme juuri silloin kuin on tarkoitettu. Ei sitä tiedä – ehkä minäkin olen jollekulle joku, joka oli tarkoitus tavata juuri nyt.

2015-09-04-stellaharasek-summer-202015-09-04-stellaharasek-summer-21

En halua ajatella, että elokuun ja syyskuun taite on jonkin loppu – mieluummin jonkin uuden alku. Se kaikki on jo alkanut: yhtenä iltana, ei kovin kauan sitten, oli hetki, kun yhtäkkiä tajusin kirkkaasti, että kaikki tulee muuttumaan. Istuin ravintolan pöydässä, itketti ja nauratti yhtäaikaa, vähän huimasi kun tiesin, että jokin oli tapahtumaisillaan enkä minä mahtaisi millekään mitään. Syksyn tullen tunteesta tulee kovin konkreettinen. Lehdet tuivertavat kadulla, kaikki on yhtäaikaa liikkeessä ja se tekee – taas kerran – kaikesta mahdollista.

Someone real


MIGUEL – SIMPLETHINGS

Brooklyn Baby

Kiitos kaikille, jotka olitte katsomassa Stockan syysmuotinäytöstä tänään, kun tein ihan muina malleina ensiesiintymiseni catwalkilla! Jännitti ihan hulluna, mutta en a) kompastunut jalkoihini b) törmännyt muihin malleihin c) pyörtynyt lavalle tai d) eksynyt lavalle, joten pidän suoritustani onnistuneena. Viikko on ollut pitkä, mutta yöuneni sitäkin lyhyemmät, joten kaadun nyt vällyjen väliin ja palaan langoille aamulla upouutena ihmisenä.

2015-09-03-stockmann-stella-1

NAHKATAKKI IRO
TWO ARMS INC. -T-PAITA SAATU STOCKMANNILTA
MIESTENFARKUT ZARA
KOROT COS

 

LANA DEL REY – BROOKLYN BABY

Sata kilsaa tunnissa

Yksi asioista, joista pidän arjessani kaikkein vähiten, on tunne siitä että juoksen jatkuvasti oman elämäni perässä saamatta sitä kiinni. Kun vastaan yhteen sähköpostiin, sillä välillä on saapunut kolme lisää, ja kun vastaan niihin, on tullut jo kymmenen. Työtapaamiset venyvät, putkimies vaihtaa kolme kertaa saapumisajankohtaansa, kalenterin täyttämisestä tulee yksi iso Tetris ja kaaos kumuloituu tunti tunnilta.

2015-09-02-stellaharasek-helsinki-12015-09-02-stellaharasek-helsinki-22015-09-02-stellaharasek-helsinki-3

Yhtäkkiä kello on kuusi, puolet päivän töistä on vielä tekemättä ja illan treenit on skipattava, vaikka liikkuminen on juuri se lääke, joka pitää minut järjissäni kaiken keskellä. Olen hädin tuskin ehtinyt tajuta, että kesä alkaa olla ohi, kun muu maailma tuntuu jo kaahaavan rystyset valkoisina ja kaasu pohjassa kohti joulua. Tekee mieli tarttua ihmisiä harteista ja kiljua, että HIDASTAKAA! On vasta syyskuun toinen eikä meikä ole ehtinyt edes kyytiin!

2015-09-02-stellaharasek-helsinki-42015-09-02-stellaharasek-everydaylife

Meille muutti höyrytin. Se säästää kuulemma sekä aikaa että hermoja, mutta – ah tätä ironiaa – en ole ehtinyt vielä tutustua siihen ja sen toimintaan. Toistaiseksi sillä on höyrytetty tietääkseni lähinnä ystäviämme.

2015-09-02-stellaharasek-helsinki-62015-09-02-stellaharasek-helsinki-52015-09-02-stellaharasek-helsinki-7

Yritän pitää pään kylmänä, jalat maassa. Tehdä asian kerrallaan, koska muutakaan ei voi. Ehkä höyrytän illalla puhtaat pyykkini, niin ainakin vaatteeni ovat kauniit, vaikka päivät ajautuisivat kaaokseen.

Surffitukan salat

Harvasta aiheesta kysytään yhtä usein kuin hiuksistani. Olen itsekin nykyisin tosi tyytyväinen tukkaani: se on helppo, sopii habitukseeni ja näyttää hyvältä ilman sen suurempaa vaivannäköä. Kivasta aiheesta kirjoittaa mielellään, saamanne siis pitää.

2015-09-01-stellaharasek-surffitukka-01

Iso kiitos helpoista hiuksistani kuuluu onnekkaiden geenien lisäksi luottokampaamolleni, Viiskulmassa palvelevalle Hiushuone Dandylle. Olen käynyt Sumi Morenolla ja Marko Mäkisellä niin kauan kuin muistan – kaupungin parhaiden kampaajien lisäksi olen saanut vuosien varrella kaksi ystävää. Sana on kiirinyt, maine levinnyt ja nykyisin Dandyssa käy lähes koko kaveripiirini. Aika usein minä ja koirat notkumme seuraneiteinä paikalla, kun Markon tai Sumin tuolissa istuu Mikko tai joku muu. Ajatella, että kaikki alkoi siitä, kun kymmenen vuotta sitten muutin Helsinkiin ja istahdin ensimmäisen kerran silloin vielä toisen palveluksessa työskentelevän Sumin tuoliin. Mutta siitä lähteekin liuta toisia tarinoita, nyt takaisin tukkaan.

2015-09-01-stellaharasek-surffitukka-02

Oman värin kasvattaminen on ollut viisain päätös minkä olemme pääni menoksi (HEH!) keksineet. Omat syyni, tärkeysjärjestyksessä, omaan väriin palaamiseen kaksikymmentä vuotta kestäneen värjäyskierteen päätteeksi: laiskuus, luonnollisemman lookin ikävöiminen, laiskuus ja laiskuus. Se iänikuinen juurikasvu… Elämä on vaan liian lyhyt. Silläkin oli vaikutuksensa, että jatkuva vaalentaminen, oli kuinka hellävaraista hyvänsä, ei tehnyt kuiville latvoille hyvää. Hyväkuntoiset hiukset alkoivat kiinnostaa enemmän kuin popuskottava platinablondilook.

2015-09-01-stellaharasek-surffitukka-03

Värjäyskierteen katkaiseminen oli helpompaa kuin kuvittelin, vaikka Marko muistutteli, että tyvikasvuun tottuminen voi viedä hetken. Juuresta työntyvä oma väri voi tuntua aluksi tunkkaiselta, kun sitä on vasta muutamia senttejä. Sen rasittavimman vaiheen yli on vaan sinniteltävä, tosin sitä voi halutessaan helpottaa freesaamalla yleisilmettä kevyellä raidotuksella tai kirkastamalla tyven väriä vaikkapa asteen verran.

Omasta väristä tuntuu muuten haaveilevan yksi jos toinenkin. Se sopii yleensä jokaiselle, joten kannattaa kokeilla, jos kutkuttelee. Aina sen saa värjättyä uudelleen, jos lopputulos ei olekaan syystä tai toisesta mieleen.

2015-09-01-stellaharasek-surffitukka-04

Tavoitteeni oli omanvärinen tukka, jonka latvoihin jää aiemmin värjättyä viileää vaaleutta – look, joka tunnetaan myös nimellä liukuvärjäys. Sellainen siitä tuli oikeastaan ihan itsestään, kun vaan annoimme oman värin kasvaa esiin. Marko totesi, että liukuvärjäyksen voi tehdä niinsanotusti cold turkey eli jättämällä tylysti värjäämättä, tai sitten tummentamalla tyven värjäämällä sinne oman värin. Luonnollisin ja helpoin lopputulos syntyy, jos jaksaa vaan kasvatella oman värin esiin.

2015-09-01-stellaharasek-surffitukka-05

Viime aikoina on lähinnä kirkastettu vaaleita latvoja silloin kun siihen on ollut tarvetta. Kesäisin aurinko pitää siitä huolen, mutta talvikuukausina viileänvaaleista sävyistä tulee helposti sameita: silloin latvoihin on tehty vaalennuspesu, joka kirkastaa sävyn sävypuhdistamalla hiusta. Latvojen sekaan on silloin tällöin myös lisätty kepeitä, kesäisiä raitoja, jotka ovat keventäneet ilmettä – pitkät, tummahkot ja paksut hiukset kun tekevät olemuksesta välillä vähän tunkkaisen. Marko tekee raitoja freehand-tekniikalla, joka saa ne näyttämään luonnollisilta, siltä että aurinko olisi taikonut ne eikä kampaaja.

Natsiesteetikko kun olen, sävyjen kanssa on ollut tarkkaa. En tykkää punertavista, kultaisista tai hunajaisista sävyistä, eivätkä lämpimät värit oliiviin taittavaan ihooni edes sovi. Viileät värit sen sijaan ovat olleet aina minun juttuni, ja onneksi Marko on osannut metsästää juuri ne kauneimmat. Tuhkanvaalea, jonka puolesta aikoinaan liputin, ei toimi tukassani enää, koska se näyttää oman sävyni rinnalla liian harmaalta. Oikea väripaletti on löytynyt siitä välistä: viileä, vaalea hiekka ja sen eri asteet ovat omasta väristäni vaaleampia versioita, siis samoja sävyjä, jotka aurinko vaalentaa hiuksiini ihan luonnollisesti.

2015-09-01-stellaharasek-surffitukka-07

Oma väri tummimmillaan, keskellä talvea.

Oikeat sävyt kannattaa valita oman ihonvärin mukaan, toisille ne kullan ja hunajan sävyt sopivat täydellisesti. Hyvä kampaaja osaa auttaa valinnassa, ja ehdottaa myös useampaa sävyä yhden sijaan – lopputuloksesta tulee luonnollisempi, jos sekoittelee useita toisiinsa sointuvia sävyjä.

2015-09-01-stellaharasek-surffitukka-08

Laineistani kysytään usein. Tukkani on luonnonlaineikas, ne syntyvät siis itsestään. Taistelin joskus vastaan, mutta luovutin – en edes omista enää suoristus- tai kiharrusrautaa. Saavat olla sellaiset kuin ovat, onneksi ne ovat nykyisin aika nätisti. Kiitos siitä kuuluu sille, ettei niitä enää juuri värjäillä – tukkani on siis paljon paremmassa kunnossa kuin koskaan. En ole aiemmin tajunnut miten eri tavalla hius käyttäytyy, kun se on hyväkuntoinen.

2015-09-01-stellaharasek-surffitukka-09

Laiska kun olen, olen kiitollinen siitä, että luonnonkihara näyttää parhaalta kun sitä ei ole liikaa käsitelty. Tykkään muutenkin luonnollisesta lookista, sata kertaa mieluummin sopivasti sotkuinen surffireuhka kuin vimpan päälle laitettu letti. Pistän pesun jälkeen karheisiin latvoihin tipan öljyä, joskus myös suolasuihketta, jos jaksan. En ole ikinä käyttänyt hiustenkuivaajaa. Marko aina muistuttelee, että luonnonkiharoiden kannattaakin antaa kuivua itsestään. Jos aamulla on tärkeä työtapaaminen, hiukset voi pestä edellisenä iltana – tai tehdä kuten minä ja pinota tukka aamulla hätänutturalle. Aivan ok, kuten kollegani Makkonen sanoisi.

Kysymyksiä, ajatuksia? Kommenttiloota on teidän!

Hattukuvista kiitos Mikko Rasila

Parasta tänään

2015-09-01-stellaharasek-parastapunavuoressa

Paljaat pakarat ja muut esineet, joita Punavuoren ensimmäisten kerrosten asukkaat ovat tahattomasti tai tarkoituksella ohikulkijoiden huvitukseksi asettaneet ikkunalaudoilleen.