Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. On tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tagin alta löydät muita vanhoja juttuja.

Talvi on virallisesti saapunut Helsinkiin – kaupungissa on lunta! MAASSA! Lumi on ihanaa ja tuo valoa, mutta ikävämpi juttu on, että sen kylkiäisenä tulee pakkasta. Palelen jatkuvasti, oli asteita sitten kaksi tai kaksikymmentä. Onneksi on olemassa muutama vinkki, joiden avulla talvesta on mahdollista selviytyä vilukissana.

1 ~ Varustaudu vähintään polvimittaisella takilla, jossa on huppu. Ostin kerran vyötärömittaisen talvitakin. HIRVEÄ VIRHE. Takissa on oltava tarpeeksi pituutta, jotta se lämmittää myös vilukissan takalistoa ja reisiä. Huppukin on pakollinen: pipon ja lämpimän huivin avulla hupun sisälle rakennetaan lämmin pesä, joka suojaa kasvoja Helsingin helvetilliseltä tuulelta. Elämä on liian lyhyt jäätyneen nenän tai korvien sulattamiseen (on kivulias ja kestää kauan).

2 ~ Kuulutko laillani ihmisiin, jotka hukkaavat joka talvi vähintään viisi paria hanskoja ja kulkevat lopulta kädet jäässä, koska eivät jaksa vaivautua ostamaan enää uusia? Hanki tavaratalon lastenosastolta klipsit, joilla hanskat kiinnitetään takin hihoihin. Eivät unohdu bussiin enää! Ihmeellisintä on, että kukaan ei naura, kaikki ovat vaan kateelliset.

3 ~ Jos et halua luopua lempimekoistasi talven tullen, pue kahdet merinovillaiset sukkahousut päällekkäin. Yksinkertaista ja nerokasta! Villasukkikset ovat ohuet, mutta lämmittävät yllättävän paljon. Hanki lisäksi ohkaiset, villaiset säärystimet, jotka saavat vilkkua rennosti rypytettyinä nilkkureiden varsista. Ehdottoman käytännöllistä ja söpöäkin indietyttömäisen introvertilla tavalla. Stockmann myy ohuita, mustia mohair-säärystimiä jotka ovat pelastaneet syksyni uusien puolisääreen ulottuvien prätkäsaappaideni kanssa.

4 ~ Laita ripsiväri vasta töissä. Siitä ei kuitenkaan ole enää mitään jäljellä sen jälkeen kun olet selviytynyt kotoa viiman ja räntämyrskyn läpi töihin – tai jos on, se ei ole enää ainakaan ripsissä. Helsingin merituuli vain nauraa vedenkestävien ripsivärien kestävyyslupauksille.

5 ~ Jättiläismäiset huivit ovat muodissa ja siitä kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki irti. Osta (tai jos olet käsistäsi kätevä, kudo) kolmemetrinen villahuivi ja kiedo se kaulan ja korvien ympärille niin monta kertaa kuin huivia riittää. Kruunaa löysällä, paksulla villapipolla joka saa jäädä lököttämään takaraivolle – ja tietysti sillä hupulla. Rento renttutyttö-look täydentyy pahvimukisella höyryävää kahvia, joka lämmittää käsiä ratikkaa odottaessa.

Kymmenen vuotta myöhemmin: mikään ei ole olennaisilta osilta muuttunut – palelen yhä joka talvi ja kääriydyn edelleen (osittain jopa samoihin!) jättihuiveihin ja huppuihin. Hanskoista olen oppinut vihdoin pitämään huolta. Takit ovat pidentyneet ja paksuntuneet: villakangastakeistani suurin osa hipovat pohkeita, ja lempitakkini on vuorenkokoinen kelsi, jonka läpi ei pääse mikään pakkanen. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa aikuistumista.

Ripsiväriä käytän talvisin nykyisin vain niinä iltoina, kun liikun paikasta toiseen taksilla. Se on silkkaa laiskuutta.