Syyskuu

Sinne se vilahti, kesä. Olen tässä yrittänyt muodostaa siitä mielipiteen, mutten tiedä mitä siitä ajattelisin. Mikään ei mennyt kuten kuvittelin. Oli loma, joka ei tuntunut lomalta. En käynyt Pihlajasaaressa, en Uunisaaressa, uin meressä vasta ulkomailla. Ei ollut pitkiä päiviä rantakallioilla, päähänpistosta järjestettyjä piknikejä tai mökkimatkoja.

2015-09-04-stellaharasek-summer-12015-09-04-stellaharasek-summer-2

Kreikassa vietetyt viikot olivat ihanat ja pelastivat koko kesän kolmenkymmenen asteen helteillään – mutta tulihan siitä kovin toisenlainen matka kuin olimme ajatelleet. Päätepiste yhdelle paljon pidemmälle matkalle, joka (kuten Kreikkakin) oli huippu niin kauan kuin sitä kesti. Heinäkuu on katkeransuloinen hetki päättää parisuhde, loppukesän pimenevät yöt vielä edessä eikä ketään jonka kanssa niihin kulkea.

2015-09-04-stellaharasek-summer-52015-09-04-stellaharasek-summer-4

Mikään ei silti mennyt pieleen. On rauhallinen olo, enimmäkseen vakaa luottamus siihen että asiat ovat menneet ja menevät kuten niiden on tarkoitus. Olen juuri siellä missä pitääkin, suloisesti sivuraiteilla, hakoteillä, utuisessa umpimähkässä. Nukun sikeästi, näen toistuvia unia asunnoista jotka jatkuvat ja jatkuvat, kävelen huoneiden läpi ja löydän jokaisen takaa niitä lisää. Herään aamuisin sateeseen ja tiheään odotuksen tunteeseen, joka roikkuu ilmassa kuin musta pilvi, joka ei malttaisi odottaa hetkeään puhjeta myrskyyn.

2015-09-04-stellaharasek-summer-7

On toisenlaisiakin hetkiä, niitä kun kesken iltapäivän iskee sokaiseva pelko, tekee mieli perua kaikki tehdyt päätökset ja takertua kahdesta tiestä tutumpaan. On apaattisia aamuja, kun en jaksa olla mieltä mistään eikä mikään kiinnosta, en halua rakentaa uutta enkä palata vanhaan. Silloin haen kahvin ja avaan autopilotilla sähköpostin, tuijotan painostavasti odottavia otsikoita klikkaamatta auki ainuttakaan. Olen vaan ja nojailen, katselen kun kahvi kuivuu kupin pohjalle, kunnes päivä kenenkään lupaa kysymättä yskähtää käyntiin ja tempaisee taas mukaansa arkiaskareisiin, ystävien puheluihin, työtapaamisiin ja kauppareissuihin, joista juuri yritin sanoa itseni irti.

2015-09-04-stellaharasek-summer-82015-09-04-stellaharasek-summer-62015-09-04-stellaharasek-summer-10

Maitopurkki kainalossa kotiin, kaulapannat koirille ja kadulle. Kävelen rannan kautta, on tyyni ilta eikä tuule. Valo taittuu kultaisesta violetin kautta siniseen, kunnes viimeinenkin kajo katoaa kattojen taakse. Katulamput syttyvät kohta, vielä hetken on hämärä. Shake for me girl, Robert Plant huutaa korvaani ja minä vähän veivaan, vatkaan siitä ilosta että voin, salaa myös siksi, että tanssiessa (ja Led Zeppelinin soidessa) on mahdotonta olla onneton.

2015-09-04-stellaharasek-summer-112015-09-04-stellaharasek-summer-12

Kesässä oli myös paljon hyvää, kaikenlaista mistä olla kiitollinen. Oli viinilasillisia, öitä kun kävelin kotiin juuri ennen kuin aurinko alkoi nousta, pysähdyin Korkeavuorenkadulla turistien kanssa katsomaan kun vaaleanpunaiset pilvet liekehtivät Kaartinkaupungin yllä. Sain ratsastaa, laukata metsässä, tuntea ensimmäisen kerran vuosiin tutun kohinan korvissa. Muistin treenata. Muistin laiskotella. Luin kirjoja, kävelin kaunissa kesäkengissäni. Sain lopulta lomaillakin, sillä välin Mikko piti kaiken pystyssä. Niin, olemme Mikon kanssa melkein selvinneet hullusta remonttihankkeestamme ajautumatta välirikkoon tai vararikkoon – ja kotimme on kaunein, jossa kumpikaan on koskaan asunut. Onhan näitä, syitä olla onnellinen, sillä kaikki on oikeastaan enemmän kuin hyvin. Kun katsoo ihmisten hätää maailmalla, kaikkia niitä jotka ovat joutuneet lähtemään kodistaan tietämättä milloin saavat palata ja onko mitään mihin tulla takaisin, tunne vahvistuu. Kunpa osaisin auttaa enemmän.

2015-09-04-stellaharasek-summer-132015-09-04-stellaharasek-summer-14

Olen kirjoittanut. Kirjoitan koko ajan, kaikkialla. Mihin tahansa minkä saan käsiini, kuittien ja avattujen kirjekuorten kääntöpuolille, lautasliinoille. Katoan kesken illan vessaan, lähetän itselleni tekstiviestejä, sähköposteja. Tästä tekstistä kirjoitin puolet puhelimeni muistilappuun, seisten pyyhe päässä kylpyhuoneessa. Jotten unohtaisi.

2015-09-04-stellaharasek-summer-152015-09-04-stellaharasek-summer-16

Olen opetellut luottamaan intuitiooni – kauan se kestikin. Se on aina kuiskaillut kaikenlaista. Jospa alkaisin vihdoin kuunnella? Olen kerran toisensa jälkeen päätynyt perusteellisen järkeilyn kautta loppupäätelmiin, jotka jokin minussa oli tiennyt alusta asti. Kuinka paljon helpompaa kaikki olisi, jos vaan uskoisi heti eikä huojuisi ja horjuisi.

2015-09-04-stellaharasek-summer-172015-09-04-stellaharasek-summer-182015-09-04-stellaharasek-summer-19

Olen tavannut tukun uusia ihmisiä. Jotkut heistä ohimennen, en olisi viittä minuuttia myöhemmin muistanut heidän nimiään. Toiset tekivät itsestään heti unohtumattoman. Olen menettänyt uskoni sattumiin ja alkanut ajatella että jokainen ihminen astelee eteemme juuri silloin kuin on tarkoitettu. Ei sitä tiedä – ehkä minäkin olen jollekulle joku, joka oli tarkoitus tavata juuri nyt.

2015-09-04-stellaharasek-summer-202015-09-04-stellaharasek-summer-21

En halua ajatella, että elokuun ja syyskuun taite on jonkin loppu – mieluummin jonkin uuden alku. Se kaikki on jo alkanut: yhtenä iltana, ei kovin kauan sitten, oli hetki, kun yhtäkkiä tajusin kirkkaasti, että kaikki tulee muuttumaan. Istuin ravintolan pöydässä, itketti ja nauratti yhtäaikaa, vähän huimasi kun tiesin, että jokin oli tapahtumaisillaan enkä minä mahtaisi millekään mitään. Syksyn tullen tunteesta tulee kovin konkreettinen. Lehdet tuivertavat kadulla, kaikki on yhtäaikaa liikkeessä ja se tekee – taas kerran – kaikesta mahdollista.

136 thoughts on “Syyskuu

  1. Hypnotisoiduin tekstiä lukiessa. Luin sen ahmien kahdesti, ja olen ihan äimistynyt. Uskomattoman kaunista, rehellistä, armollista, avointa puhetta. Kumpa itsekin jonain päivänä on noin sinut itsensä ja valintojensa kanssa.
    Kommentoin aniharvoin, nyt olen täysin samaa mieltä ylempänä kommentoineen kanssa, sinun kannattaisi kirjoittaa kirja.

    • Riikka! Kiitos kauniista sanoistasi. Ihana kuulla, että tykkäät. Ja kyllä, kirjoitan!

      xxx

  2. Kiitos jälleen kerran loistavasta ja koskettavasta tekstistä. En osaa enää sanoa montako kertaa olen tämän lukenut. Kirjoitat niin kauniisti, että kyyneleet tulevat joka kerta väistämättä.

    Toivottavasti kohtalo on kuulolla ja sänkileuka tulee pian vastaan :). Ansaitset kaiken mahdollisen hyvän tuodessasi niin paljon iloa ja kauneutta muille teksteilläsi ja kuvillasi.

    • Ihana kommentti (tämäkin)! Kiitos! Eiköhän sänkileuka astele elämääni kun sen aika on, luotan siihen xxx

  3. Olen jossain vaiheessa, ulkomaille muuton ja elämän muiden sattumusten seurauksena pudonnut kyydistä, enkä ole vähään aikaan seurannut blogiasi yhtä aktiivisesti kuin ennen.
    Asioilla on aina tarkoituksensa ja siis myös sillä että just nyt ajauduin lukemaan blogiasi ja luin tämän tekstin. Se on upea. Olet aina kirjoittanut tosi kauniisti, mutta nyt mukana on myös ihan uudenlaista energiaa. Rauhallista, hyväksyvää ja elämänjanoista. En tiedä tulkitsenko oikein, enkä vielä tiedä miksi mulle oli tärkeää lukea tämä teksti just nyt, mutta sen tiedän että olen kyydissä taas ja tukevasti.

    • Hei kiitos kaunis – ja tervetuloa takaisin. Ihana kuulla, että tykkäsit. Olen ihan sanaton kommenttienne edessä.

      xxx

  4. Tämä teksti pysäytti niin että jarrut kirskahti. Kiitos että kirjoitat. Olet aivan omaa luokkaasi.

  5. Hoksasin tuossa Vakio-Julian ja -Marian kirjoitellessa, että itsekin olen ollut mukana taustalla jo vuodesta 2007. Ensimmäinen blogi, johon ihastuin, ja joka on pysynyt mukana siitä lähtien aina. Kuinka pitkä aika, iso osa elämää! Tuolloin olin maailmalla yhtenään huitelemassa brittimiehen luona, nyt (kenties) tasaantuneena Hämeessä, maha alustavasti pystyssä, muikean matalaäänisen herran kanssa (rakastuin ensimmäisenä siihen). Mitä kaikkea onkaan tapahtunut, siellä ja täällä. On jännittävää voida seurata toisen elämää iloineen ja suruineen, kuvitettuna älyttömän kauniilla kuvilla. Kiitos!

    • Oho, Vakio-Sanna – en kestä! Pitää perustaa kerho! Mieletöntä, että olet sinäkin ollut näin kauan mukana kyydissä – kiitos xxx Jään sanattomaksi näiden kommenttienne edessä.

  6. Kiitos.. Oli niin voimaannuttava teksti.. Sitä se nimenomaan oli. Sinun teksteissä on positiiviset hyvät energiat. Ja mielettömän hyvät kuvat. En osaa edes selittää.. Eikä tekstisi tullut eteeni sattumalta..juuri oikealla hetkellä..huh! <3

  7. “When love comes, honey, take it
    Only one in a hundred make it
    You fake until there’s nothing to fake

    When love comes, honey, show it
    So many others blow it
    This kind of shit don’t heal in a week”

  8. Hauska sattuma kun juuri yritin selittää ystävilleni, kuinka syksy on minulle uuden alku kaikesta melankolisuudestaan huolimatta, toisin kuin uusivuosi joka ei itselleni ole kovinkaan merkityksellinen. Puit taas omat selitykseni kauniiseen ja ymmärrettävään muotoon, jonka sopivasti voinkin luetuttaa näillä ymmärtämättömillä ystävilläni!
    Ja kuten jo edelliset lukemattomat kommentoijat sanoivatkin, on tekstisi vain niin uskomattoman koskettavaa, maalailevaa, puhdasta taidetta, mutta silti niin rehellisen helposti samaistuttavaa.

  9. Parasta tässä kaikessa on, että olet tänä kesänä vaivihkaa antanut luvan kuunnella häpeilemättä Led Zeppeliniä. Shake for me girl, todellakin.

  10. Eksyin Eevan blogin kautta tänne ja aloin selaamaan postauksiasi, parhaiten käytetty aika syyskuussa. Tää teksti pysäytti, liikutti. ilahdutti, ahdisti, pelotti, sai sydämen pamppailemaan epärytmissä. Olen niin iloinen, että satuin tämän lukemaan. Kesä on ollut juurikin kaikkea tuota, ja tunteet heitelleet aivan kuten tekstissäsi. Itse en olisi näitä osannut pukea sanoiksi, mutta näinhän tämä elämä menee, yllätyksiä, pettymyksiä, ilon hetkiä, uusia ihmisiä, vanhasta luopumista. Hengittämistä, itkemistä, nauramista, unelmointia. Kirjoitat todella kauniisti, älä vain lopeta. Ja loppuun iso kiitos, sait juuri uuden lukijan. Kaikkea hyvää sinulle syksyyn!

    • Hei ihanaa, tervetuloa uusi lukija! Huippua saada sut tänne. Oon iloinen, että tykkäsit tekstistä. Ei kirjoittamista voi lopettaa, jos hengittää ja elää sanoista.
      xxx

  11. Se kirja! Tee se jo. Tekstisi on uskomattoman vivahteikasta, huolimatta vähäeleisyydestään. Se on taitolaji jota harva hallitsee.

  12. Mitenkähän pukisin nämä ajatukset? Yksinkertaisuus ja vaivattomuus, helppous ovat missä tahansa taiteen tai taidon lajissa vaatineet aina niiden saavuttajalta paljon työtä. Parhaat opettajat pystyvät esittämään vaikean aiheen yksinkertaisesti. Parhaat muusikot tavoittavat kuulijoidensa sydämen, koska heidän ei tarvitse esitellä kaikkia taitojaan, karisma tekee tehtävänsä. Parhaat kirjoittajat pystyvät loihtimaan tunnelmia vähin sanoin. Lukeudut niihin. Kiitos.

  13. Ihana, ihana, ihana teksti. Kunpa kirjoittaisit jo sen kirjan! En malta odottaa sitä, oikeasti. En tähän hätään keksi toista suomalaista kirjoittajaa joka koskettaisi sanoillaan enemmän.

  14. Kaunis ja koskettava teksti ja ihanat kuvat taas kerran!
    Löysin blogisi reilu vuosi sitten, mutta en ole aikaisemmin kommentoinut. Kiitos, että kirjoitat! Näiden lukeminen on joskus päivän paras hetki. Tekstit kolahtavat sieluun ja sydämeen.

    Hyvää syksyä ja uutta alkua sinulle!

    ps. Kiitos myös Helsinki-vinkeistä, ovat satunnaisesti siellä piipahtavalle todella tarpeellisia :)

    • Kiitos Jenni kommentista, ja siitä että luet! Ilo myös kuulla, että Helsinki-vinkit ovat tervetulleita xxx

  15. Kaikki ovat niin kauniita. Läsnä. Elossa.
    Sivullisia. Sivullisia kaikessa siinä, mitä minussa, minulle tapahtuu.

  16. Luin tämän samalla kun kuuntelin ton sun linkkaaman Miguelin biisin. Huh miten väkevää.

  17. Hengästyttävän kaunis teksti. Miten osaatkaan laittaa sanoja tuolla tavoin järjestykseen. Oliko vielä niin, että suomi ei ole äidinkielesi?

    • Joo, äidinkieleni ovat englanti ja saksa. Suomen opin silloin kun muutimme Australiasta Lappiin ollessani 11-vuotias.

  18. Hei ihanat – kiitos tuhannesti kauniista sanoistanne. Olen niin otettu, onnellinen ja kiitollinen siitä, että luette juttujani. Palaan kommentteihinne kohta ajan kanssa xxx

  19. Sinulla on hieno kirjoittamisen lahja ja taito. Odotan todella kirjaa, mikä sinulla ilmeisesti on työn alla.

  20. Kirjoita. Kirja.

    En käsitä, kuinka pystyt tuottamaan näin kaunista ja jäsenneltyä tekstiä, ja silti se tuntuu siltä kuin olisi kirjoitettu pelkkää hetkessä soljuvaa ajatusten virtaa.

    Itselläni on kummallinen möykky vatsassa. Moni asia elämässäni on hyvin, paremmin kuin koskaan, mutta samaan aikaan tuntuu liian vahvasti siltä, että liian iso juttu on pielessä. Tämä teksti kosketti.

    Kaikkea hyvää.

    • Kiitos Maria. Ihana kommentti. Kaikkea hyvää sinnekin, valoa ja voimia selvittää solmuja xxx

  21. Miten joku voi suhtautua EROON näin tyynesti ja kirjoittaa siitä näin aikuismaisesti ja kaunisti. Eikö kaikki muutukkaan eron hetkellä pikkumaisiksi kakaroiksi ja vähintäänkin seläntakana sivistä maailmaa kertomalla kaikki exänsä huonot puolet juttuja vielä yleensä värittäen?

  22. Olet ollut kirjoittajana ihan tulessa koko kesän ja tämä viimeisin oli piste iin päälle. Kuuntelin Pyhimyksen Häiriintynyttä kun luin ajatuksiasi kesästä ja uskoin ja allekirjoitin joka sanan – ja laitoin saman oudon biisin soimaan uudelleen, lujemmalle.

    PS. Olen lukenut sun juttuja vuodesta 2007 ilman, että olen koskaan lopettanut. Jos olisin ahkerampi kommentoija voisi nimimerkkini olla Vakio-Maria.

    • Täten nimitän sut Vakio-Mariaksi jos haluat :). Lieviä koomisia assosiaatioita vakioveikkaukseen tai vakihoitoon tai matemaattisiin vakioihin tosin saattaa esiintyä joka kerta, kun kommenttiaan raapustaa… Joskus kiireessä lisäsin tuon hassun etuliitteen kun blogia kommentoi toinenkin Julia. Sitten se vain jäi.

      T. Toinen lukija since noin 2007

    • Maria! Ihana kuulla, että olet jaksanut mun juttuja NOIN SEKOKAUAN! Huikeaa. Sulle, Vakio-Julialle ja muutamalle muulle vakkarille pitäisi myöntää joku palkinto. Tarjoan skumpat jos joskus törmätään. Kiitos kommentista, ihanasti sanottu xxx

  23. Tekstisi on ihana! Tuntuu, että teksti on jollakin tapaa elämän ytimessä ja se saa hymyn nousemaan kasvoille. Tulee kevyt olo. Pitää vain luottaa maailmaan, kyllä me päädytään sinne minne meidän on tarkoitus päätyä. Ja ollaan kiitollisia siitä onnesta ja hyvästä mitä meillä on.
    Kiitos Stella! Oot ihana! (vaikkei toisiamme tunnetakaan oon varma siitä) <3

  24. Nyt kolahti jonnekin syvälle. Yhtäaikainen haikeus ja kauneus ja aitous… En tiedä muten teet sen, mutta kiitos että kirjoitat.

  25. Sun tekstien takia vuosia, vuosia sitten imeydyin kiinni sun blogiin. Harvassa blogissa on tunnelma, tunnusmerkillinen henki joka on enemmän kuin mitä kuva ja kirjoitus yhdessä muodostavat. Eräänlainen sielunreuna tai kaninkolo todellisuuteen joka on tässä ja tuolla.

    • Tunnusmerkillinen henki! Ihana. Myös tuo sielunreuna ja kaninkolo. Hei kiitos Kerttu. Superkauniisti sanottu.

  26. Miten rehellinen oletkaan. Ja taitava tunnelmien tallentaja, niin valokuvaajana kuin kirjoittajana… Upeat kuvat, mieletön teksti. Kiitos.

  27. Wau…. Minä näen todella, siis TODElla usein samanlaista unta; kuljen suuressa, yleensä vanhassa, sokkeloisessa talossa huoneesta toiseen. Jokaisen huoneen takaa ilmestyy uusi huone, portaikko tai käytävä, ja ne jatkuvat loputtomiin. Olen usein miettinyt mitä uni mahtaa tarkoittaa….. Sä kirjoitat Stella todella kauniisti ja hyvin, kirjoituksiasi on ihana lukea. Ja valokuvaajana olet ihan omaa luokkaasi, kuvat osuvat kuin suoraan omaan sielunmaisemaani. Kiitos. ♡

    • Olen lukenut jostain, että talot unissa kertovat unennäkijästä itsestään. Kaunis ajatus, etenkin tällaisten unien pohjalta.

      • Jotain samansuuntaista olen itsekin ajatellut. Taidan olla luonteeltani melko “sokkeloinen” persoona. Ainakin tiedän olevani perfektionisti, ja se monesti mutkistaa yksinkertaisiakin asioita. Jaan Stellan näkemyksen siinä, että uskon asioiden järjestyvän juuri niin kuin universumi on niiden tarkoittanut järjestyvän. Monesti silti pyöritän ajatuksia turhan paljon päässäni vaikka tiedän, ettei se saa aikaan muuta kuin turhaa stressiä. Tästä opettelen eroon, ja se lienee elämänmittainen prosessi. :)

    • Sanna! Ihanasti sanottu, kiitos. Oon tosi iloinen että tykkäät ja luet xxx

  28. Miten joku voi erota noin kauniisti…❤ Olet varmaan joku enkeli toisesta maailmasta.Itsellä harkinta-aika meneillään ja rytisi niin,että vaihtui työ,kaupunki jne.Kamalaa sähläystä,säätöä ja palikat päin seiniä.Annat uskoa siihen,että kaikki järjestyy.Kiitos.

    • Enkelistä en tiedä, tavallisia tyyppejä me ollaan mutta nyt kävi näin onnekkaasti. Sitä osaa arvostaa, kun on ollut niitä toisenlaisiakin päättymisiä. Kyllä ne asiat sielläkin järjestyy, ihan varmasti – voimia ja valoa xxx

  29. Sydämestä taas ottaa, kun lukee tätä <3 ja itkettää.. Ja toivon samalla, että ehkä minäkin olen jollekulle se joku. Kiitos kirjoituksesta, Stella.

  30. Aamukahvihetken sijaan luen ihanan tekstisi tällä kertaa laskuhumalassa peiton alla. Tämä hetki aivan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muu. Kiitos <3

  31. Voi että sä kirjotat kauniisti. Ihanaa lukea tällaisia postauksia. Toivottavasti alat joskus kirjoittaan romaaneja!

    • Kiitos, ihana kuulla! Eka olisi työn alla, katsotaan mitä siitä tulee xxx

  32. Laventelivehniä minäkin ihailin! Ja, Stella, sinun rohkeuttasi erota ystävänä parisuhteesta, ja kertoa siitä noin kauniisti ja avoimesti, ei varmasti ihan yksinkertaista. Kiitos.

  33. Stella, kiitos että kirjoitat. Luen usein teksteistäsi jotkut lauseet tai osan tekstistä uudelleen haluan nauttia siitä miten kauniisti olet kirjoittanut. Tai miten ihanasti olet kuvannut hetkeä tai tunnetta. Kosketat aina. ❤️

    • Pia! Kiitos kommentistasi, ihana kuulla että olet tykännyt. Lempeää syksyä xxx

  34. Vau. Niin kaunista, puhdasta ja avointa! Hyvää syksyä; siitä tulee varmasti hyvä!

  35. tekstisi on yhtä rehellistä ja paljasta kuin vehnän tähkät maagisessa suomalaisessa valossa kuvattuna. Ei tarvitse mennä Ranskaan kuvaamaan laventelia ilta-auringossa.

      • vihdissä on usein taianomainen valo, ja me toiset onnelliset nautitaan siitä joka päivä :).
        suosittelen käymään useammin, siellä niemennokassa pienten hevosten keskellä on hyvä fiilis aina ;).

          • mene. tule. ihmeessä :)!
            ja kutsukaa mutkin mukaan laukkaamaan metsään ;). tai kutsuttu toki onkin, mutta pitäis saada kunnon porukka kasaan. kuutamovaelllus :)? täytyy vihjata, jos vaikka k, m ja l innostuisivat myös ;)..

  36. Ihan tippa linssissä luen sinun kauniita ajatuksiasi, kiitos niiden jakamisesta <3 Harva blogi enää jaksaa kiinnostaa, mutta tänne palaan aina.

  37. “Olen menettänyt uskoni sattumiin, alkanut ajatella että jokainen ihminen astelee eteemme juuri silloin kuin on tarkoitettu. Ei sitä tiedä – ehkä minäkin olen jollekulle joku, joka oli tarkoitus tavata juuri nyt.”

    Kiitos – tää mun piti lukee just nyt.

Leave a Reply

Your email address will not be published.