Siltä varalta ettette ole vielä kuulleet, Kasarmintorin laitaan on noussut uusi ravintola! The Cockista kohistiin jo kauan ennen avajaisiaan, sillä sen takana on mm. Sandron ja alkuperäisen Shanghai Cowboy’n perustanut Richard McCormick yhdessä kaupungin entisen ruokastrategi Ville Relanderin kanssa. Entisen Kellarikrouvin tiloihin remontoidusta ravintolasta on tehty rento korttelikapakkahenkinen rafla, josta saa niin aamupalaa, lounasta, pitkän kaavan illallisia kuin kylmän tuopillisen tai viinilasillisen. Kuulostaa enemmän kuin hyvältä – Kasarmintorille onkin kaivattu uutta säpinää.


Kävimme kokeilemassa pari päivää ennen virallisia avajaisia. Halusimme alakertaan ja saimme ilokseni aivan perimmäisen nurkan viimeisen pöydän. Primitiivivaistoni elävät ja voivat hyvin: viihdyn parhaiten pöydässä, josta näen kaiken muun eikä kukaan pääse yllättämään takaa. Ensimmäinen havainto: tila on aivan valtava! Toinen havainto: täällähän on kemut käynnissä, vaikka kello on vasta yhdeksän. Kolmas: ihanat keijuvalot katossa. Pakko rakastaa tunnelmaa, jonka Richard onnistuu lataamaan kaikkiin ravintoloihinsa.



Yläkerrassa on baarilista, josta löytyy yksittäisiä, rentoja ruoka-annoksia. Alakerran ruokalista on selvästi rakennettu enemmän jaettavaksi kaverin tai kokonaisen seurueen kesken. Valitsimme menun, johon on yhdistelty sulassa sovussa niin ostereita, salaatteja kuin kukonsiipiä. Toinen menu oli koottu kasviksista, mutta valitsimme nälkäisinä sen ruokaisamman. Kun ruoka-annoksia alkoi virrata pöytään, niitä vaan tuli ja tuli. Eipä tarvinnut jännittää pitääkö mennä nakkikioskin kautta kotiin.


Ravintolassa on myös rotisserie, siis varrasuuni, jossa The Cockin herkuista suurin osa paistetaan. Kuten ne kukonsiivet, joista ravintola on saanut nimensä. Maistuivat ja kaikki meni – ei valittamista.


Jälkiruokapöytä ilahduttaa makean ystäviä: jälkiruokaa ei valita listalta, vaan noudetaan itse pingispöydälle katetusta buffetista. Juustokakkuja, sitruunapiirakoita, suklaamousse tuoreilla marjoilla… Olisin ottanut kuvan, ellei keskittymiskyky olisi kadonnut sen valikoiman edessä.


Kun lähdimme yhdentoista aikaan, yläkerta oli täyttynyt musiikista ja juhlijoista. Mitä, onko kaupungissa vihdoin ravintola, johon voi safkan jälkeen jäädä drinkille ja – uskallanko edes sanoa – ehkä tanssia? Mahtavaa. Harmi, että olimme sillä hetkellä aivan liian vanhoja ja väsyneitä (Mikko kiljuisi tässä kohtaa SENKIN KESKI-IKÄISET SAATANA).


Puoli kahdeksalta aamuisin alkava aamiainen on vielä kokeilematta, mutta eiköhän se tule testattua kevään aikana. Paljon lisäpisteitä vielä siitä, että koirat ovat The Cockiin kuulemma kovin tervetulleita. Taidan jonain aamuna herättää nääpät ennen aikojaan ja painella niiden kanssa Kasarmintorille aamukahville.


The Cock
Fabianinkatu 17, Helsinki
Ma-ke 07:30 – 24:00
To-pe 07:30 – 2:00
La 10:00 – 2:00
Jos (toivottavasti kun) saan joskus töitä, niin vien itseni ja mieheni tänne hemmoteltavaksi ihan pitkän kaavan mukaan. Mikään ei ole parempi rafla kuin sellainen, jossa on kaikki; hyvää safkaa, hyvä tunnelma, musaa ja jorausta jos sille päälle sattuu. Sellaiset kodikkaat baarit ovat muutenkin enemmän meikäläisen makuun kuin yökerhot tai vastaavat. Käymme harvoin kahden russelimme kanssa ihmisvilinässä keskustassa, mutta hyvä tietää nämä paikat, joihin koiria saa tuoda, koska on hyvä syy napata ne kauniina kesäpäivänä sinne päin ulkoilemaan. Ne aikaisemmin postaamasi meksikolaispaikat pitää myös joskus testata. Voi kun saisin jo sen työpaikan….
Hyvä Mikko! Mikko n niin punk, onneksi.
Äläpä!
KESKI-IKÄISET SAATANA!
TULIHAN SE!
Ooh, memorylane, isosti!!
Sympaattisimmat kokemani hääjuhlat juhlittiin Kellarikrouvin kellarissa joskus vuonna ö. Tuttujen kanssa yhä tänäkin päivänä hihitellään sitä, miten hippalot kustantanut, aluksi rautakangen niellyt morsiamen isä vähitellen suli ja pehmeni, kun taiteilijaporukan rokkarit (tyyliä ZZtop), hipit (tyyliä itu), hämyt (tyyliä menninkäinen) ja muu sekalainen seurakunta (tyyliä ysäri-Espoo) soitti, lauloi, spiikkasi ja sekoili bileet ihan omiin sfääreihinsä. Ihanaa, et paikka toimii taas!
Hei ihana muisto! Näen tämän kaiken elävästi mielessäni. Kellari on herännyt taas henkiin, eikun sekaan vaan syömään ja sekoilemaan.
Kuulostaa ihanalta!!! Pakko käydä kokeilee.
Suosittelen!
Ihana ravintola-arvostelu. Tuli hymy huulille. Pakko päästä itsekin pian testaamaan ja ottamaan tietenkin se pakollinen instacock-kuva jaloista ja lattiasta. Haha.
Hei kiva kun tykkäsit! Hahaha, se kuva löytyi multakin kamerasta, mutta jäi julkaisematta, kun oli jäänyt vähän tummaksi.
Tuonne on kyllä pakko viedä poikaystävä syömääm
Veikkaan, että saat monta tyttöystäväpistettä.
Koirat tervetulleita on myyntilause, jota ei voi ohittaa!
samaa mieltä yhden nääpän omistajana.
Rapsut nääpälle <3
Äläpä!