Kuulkaas, ikuisuusprojekti nimeltä kodin sisustus on edennyt viime aikoina kohisten! Johtuu ehkä energiasta, joka on aivan toista luokkaa kuin vuosi sitten tähän aikaan, kenties siitäkin, että meillä on melko lailla sama näkemys siitä millaisen tunnelman tähän kotiin tahdomme. Sataprosenttisella varmuudella se johtuu ennen muuta siitä, että Jarno on käytännön asioissa pelottavan aikaansaava ja on hoitanut koko homman alusta loppuun siinä vaiheessa kun minä vasta punnitsen eri vaihtoehtoja idean toteuttamiseen (ja kyseenalaistan siinä sivussa vielä kolmeen kertaan onko koko ideassa mitään mieltä). Onneksi olemme tässä asiassa täysin erilaisia, sillä muuten tällä saralla ei tapahtuisi muuta kuin epämääräistä tavaroiden ajehtelemista huoneesta toiseen ja kroonista päätöksenteon lykkäämistä Johonkin Toiseen Päivään.

Yksi niistä nurkista, joissa on tapahtunut mainittavaa edistystä, on vierashuone: se alkaa pikkuhiljaa muistuttaa kuivuvalle pyykille ja talvehtiville fillareille omistetun varaston sijaan tilaa, jossa saattaa viihtyä ihan vapaaehtoisesti! Superkivaa, etenkin kun huoneeseen on suora näkymä olohuoneesta – ihanaa, että sinne viitsii vihdoin vilkuilla eikä tee mieli sulkea ovia, jos tulee vieraita.

Yllä vilaus uudesta (tai oikeastaan todella vanhasta) kaapista, jonka ostimme netin kierrätysryhmän kautta kokonaisella vitosella. Vastaavissa on vanhan tavaran kaupoissa kaksi nollaa sen vitosen perässä, mutta omistaja luopui omastaan puoli-ilmaiseksi, koska koira oli järsinyt kaapin jalkoja. Sepä ei meitä haitannut, ei ole meinaan ensimmäinen kodin kaluste jossa on hampaanjälkiä. Kaappi ei tullut kaukaa, mutta vaati miestyövoimaa: Jarno kantoi bändinsä laulajan kanssa kaapin naapuritalon seitsemännestä kerroksesta alas, tien yli ja viisi kerrosta ylös meille. Melkoinen uroteko. Kaappi päätyi vierashuoneeseen, jossa ei ollut sitä ennen oikein muita kalusteita kuin sänky, lepakkotuoli ja kampauspöytä. Huoneen kaikuva tunnelma katosi ja tilalle tuli rutkasti kotoisampi fiilis.

Puukaappi oli ruskea saapuessaan, mutta maalasimme (eli Jarno maalasi) sen mustaksi. Pari maalikerrosta myöhemmin kaappi oli valmis käyttöön – ja maalin alle jäivät muuten ne järsintäjäljetkin. Olimme ajatelleet tehdä siitä lakana- ja pyyhekaapin, tai sitten säilyttää siinä kenkiä, laukkuja ja muita asusteita, mutta sitten päätimme olla turhaan rajaamatta kaapin käyttötarkoitusta. Mustat avohyllyt täyttyköön kaikella kauniilla, joka ajelehtii vielä asunnossa etsimässä paikkaansa. Parempia kuvia luvassa pian.

PHOTOS BY STELLA HARASEK