Pari nopeaa Pietarista

✖ ST. PETERSBURG, RUSSIA

Mikäs tässä Pietaria valloittaessa, villapaidassa jonka alle mahtuu lämpimiä kerroksia vaikka kuinka monta ja nilkkasaappaissa, joissa kymmenen sentin koroista huolimatta jaksaa taittaa kaupungin loputtomia kortteleita. Kaupungista – ja matkan varsinaisesta tarkoituksesta – luvassa lisää pian, kunhan ehdin istahtaa alas pidemmäksi kuin oluen ajaksi.

2013-10-stellaharasek-stpetersburg-chetvert-12013-10-stellaharasek-stpetersburg-chetvert-22013-10-stellaharasek-stpetersburg-chetvert-3

The most beautiful urban decay I’ve ever seen. Also: a black chandelier ready to come crashing down any day now and a girl in black wishing she was still an art student and could spend all day wandering around in places like this.

PHOTOS BY KAIJA ROSSI

12 thoughts on “Pari nopeaa Pietarista

  1. tarkoittaako tuo “stella” kuvan oikeassa alareunassa, että olet itse ottanut kuvat…onko sulla joku kaukolaukaisin/puhelin -systeemi vai miten se onnistuu…kiinnostaa blogeissa(kin) aina kuvan ottaja….tatuointi näyttää tosi hienolta…itsellä on harkinnassa joku viivaa ja pistettä sisältävä, näin yhdessä kahvilusikan päässä (!) kiinnostavan aihion, jota pitäisi kehitellä : ))

    • Hei, useimmiten kyllä. Tässä tapauksessa ylimmässä ja alimmassa kuvassa laukaisinta painoi pyynnöstäni matkatoverini Stellagee (http://outrageousoutings.blogspot.com) – kiitos kaunis Stellageelle avusta! Ystävieni joukossa on valokuvaajia, joiden ottamat kuvat merkitsen aina erikseen. Mutta silloin tällöin kun lähipiiristä joku nappaa kamerallani antamieni sommitteluohjeiden mukaan kuvan, jonka rajaan ja käsittelen omieni ohessa, ei tunnu aina tarkoituksenmukaiselta eritellä kuvien yhteydessä kuka sitä nappia lopulta painoi. Monet eivät myöskään halua nimeään esiin, mutta jos haluavat, tietysti laitan!

      • mielenkiintoinen näkökulma : ) voisi kai sen jättää signeeraamattakin, jos se ei ole itse otettu.

        • Niin, en tiedä. Hassulta olisi tuntunut jättää blogin logovesileima pois kahdesta postauksen kolmesta kuvasta ja eritellä jutun alle, että ylimmän ja alimman kuvan kohdalla laukaisinta painoi pyynnöstäni joku muu. Pitää ensi kerralla pohtia asiaa uudemman kerran ja kysyä haluaako kuvan ottaja nimensä kuvan alle. Ystäväpiirissä monikin ottaa pyynnöstä toisistaan kuvia, jotka päätyvät sinne sun tänne sosiaalisessa mediassa, eikä niihin useinkaan eritellä kuvaajaa, ellei kuva satu ilmentämään jotain erityistä taiteellista näkemystä. Olen itsekin ottanut monista bloggaajatovereista heidän kamerallaan kuvia “rajaatko tuosta ja sommitteletko näin” -tyyppisellä ohjeistuksella enkä ole silloin kokenut, että kreditoimiselle olisi ollut tarvetta, kun kuvan on käytännössä suunnitellut (ja usein vielä jälkeenpäin rajannut uudestaan ja käsitellyt) joku muu. Mutta tästä on varmasti olemassa monenlaisia mielipiteitä, joten täytyy olla tarkempi jatkossa.

          • Jos signeerausta ei ole, silloin kuvan ottajalla ei ole ns. merkitystä, eikä sitä tarvitse sen kummemmin selitellä. Signeeraus on kuitenkin eräänlainen omistajan merkki. Jos alareunassa on oma nimi, tulee kyllä mieleen, että on itse otettu kuva,
            Eikä se kuvaajasta kertominen kai ole sen kummempaa kuin vaate- ja kenkämerkkien yms. luettelointi. Kuvat otti ystävä…Näkemyksiä varmaan on useita, mutta itse en kyllä signeeraisi toisen ottamaa kuvaa..

          • Kuvissa oleva vesileimalogo ei ole suinkaan tarkoitettu signeeraukseksi, vaan sen tarkoitus on paikantaa kuva alkuperäiseen lähteeseensä netissä – tässäkin blogissa julkaistuja kuvia kun seilaa ympäri Pinterestiä ja muuta sosiaalista mediaa. Minunkin ottamiani kuvia on julkaistu mm. Paikka auringossa -blogissa blogin omalla vesileimalla varustettuna. Ei ole tullut mieleen, että joku ajattelisi minun yrittävän ottaa omiin nimiini kunniaa muiden ottamista kuvista – näkeehän kuvasta sekunnissa että seison kameran edessä, joten todennäköisesti en painannut itse laukaisinta.

            Mutta kuten sanottu, pitääpä miettiä asiaa vielä ja jutella siitä kuvan ottajan kanssa seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa. Sen tiedän, että suurin osa ei-ammatikseen kuvaavasta lähipiiristäni ei tahdo nimeään esiin jonkun satunnaisen blogiin päätyvän otoksen kohdalla, useimmat heistä painavat nappia ohjeideni mukaan eivätkä koe taltioimiinsa ruutuihin mitään suurta omistajuutta. Stellageen kantaa en nyt tällä kertaa hoksannut kysyä, ei hänkään ole hänestä ottamiani kuvia sen kummemmin julkaisun yhteydessä kreditoitunut nimiini, eikä olisi minun puolestani tarvinnutkaan.

    • Kyllä, ja vieläpä huikee biisi! Kiitos kaunis, tuo paikka oli hengästyttävä. Lisää kuvia luvassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.