Helsingissä on havaittu viime päivinä poikkeuksellinen valoilmiö, nimittäin kummallinen valopallo, joka hohtaa kultaista valoa kaupungin ylle. Koko maailma näyttää heti ihan toisenlaiselta! On se vaan jännä miten suuri vaikutus valolla on, ei vain luontoon, joka hissuksiin heräilee kohti kevättä, vaan kaikkiin meihin elollisiin. Askeleet ovat kevyemmät, kassi painaa jotenkin vähemmän, päivät pienet ärtymyksen aiheet sulavat jonnekin siristellessä silmiä kohti aurinkoa.
Marimekon mohairtakki, Samujin nahkalaukku ja Chloen niittinilkkurit ovat secondhand-löytöjä, Neo Noirin mekko on Urban A:sta, Jacques Marie Magen aurinkolasit Trend Opticista ja iso alpakkahuivi M. Gummerruksen.
Kotiin tullessa ei huvita ryömiä loppuillaksi viltin alle sohvalle, vaan tekee mieli touhuta. Puuhailla kaikenlaista. Järjestellä kirjahylly uusiksi. Käydä vaatekaappi läpi. Kokeilla keittiössä uusia ruokaohjeita. Sellaista ei pimeimpinä kuukausina juuri satu.
(Tekee myös mieli kaivaa heti nahkarotsi esiin, mutta onneksi ikä on tuonut sen verran elämänkokemusta, etten enää tee sitä virhettä. Auringonvalo ei vielä tarkoita, että olisi varsinaisesti lämmintä. Muhkea mohairtakki ja alpakkahuivi ovat todellakin juuri oikeat valinnat ohkaisen mekon päälle. Jep, ohkaisen mekon verran toki flirttailen jo tulevalle keväälle.)
Ostin nämä Chloen nilkkurit tuttuni kirppispinosta pari vuotta sitten monen vuoden haaveilun jälkeen. Rakastan niitä! Huijaus on täydellinen: nilkkurit näyttävät särmiltä ja siroilta, mutta ne ovat oikeasti todella tukevat, ehdottomasti mukavuus- eikä muotivalinta. Aina ei ole pakko valita vain jompaakumpaa.
Olen viime vuosina yrittänyt lopettaa (köh) tai ainakin vähentää jatkuvaa pimeydestä valittamista. Pohjoisen kaamos on asia, jolle kukaan ei mahda mitään – sellaisesta valittaminen on muutenkin vähissä olevan energian tuhlausta. Olen tankannut d-vitamiinia ja rautaa, sijoittanut yöpöydälle herätysvalon ja muuttanut koko asenteeni pimeään, ajatellut että parempi antautua sille kuin taistella vastaan, sillä ainahan on parempi hyväksyä vallitsevat tosiasiat kuin käydä sotaa, jota ei voi voittaa. Mutta kaikesta huolimatta: auringon paistaessa muistaa taas miltä tuntuu olla elossa.
Toivottavasti teillä on kiva viikko edessä. Omassa kalenterissa on muutama työtapaaminen, parit kuvaukset, akupunktio (en rakasta neuloja, mutta rakastan niiden vaikutusta), baletti (jeee en ole käynyt aikoihin), ystävän synttärit sekä Naistenpäivän brunssi. Kuulostaa täydeltä, mutta erittäin hyvältä.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Hei suosittelen sulle avantouintia. Oli pakko kirjoittaa tää kommentti sen takia, että onnistuin vähän aikaa sitten tavoittamaan syyn miksi onnistun pakottamaan itseni sinne jäiseen veteen kerran viikossa, ja se oli juuri sama kuin mitä kirjoitit auringosta: mulle tulee siitä sellainen olo, että olen elossa. Outoa kyllä, pimeä, hyytävä vesi auttaa mua jotenkin kestämään tätä muuta pimeyttä, vaikka aurinkoa rakastankin.
Huh, tiedätkö mä oon miettinyt tätä aihetta, ja tullut siihen tulokseen, että avantouinti ei ehkä ole mua varten. Olen tosi kylmänarka ja muutenkin joudun jatkuvasti lämmittämään itseäni – nukun villasukat jalassa pitkähihaisessa paidassa untuvapeiton alla, kuljen kotona kääriytyneenä viltteihin ja niin edelleen. Mun haaste on saada keho lämpimäksi, niin jotenkin tuntuu pahalta pelkkä ajatuskin jääkylmästä vedestä.
Samaa mieltä avannosta, vaikka kaamea vilukissa olenkin. Sinne on vaan aina mentävä. Ihanan viristävää ja parantaa verenkiertoa eli lämmittää sitten loppujen lopuksi : )
Niin, uskon että lopulta siinä jää plussan puolelle, kunhan ei saa kylmässä vedessä sydäriä :D En ehkä pysty. Olen pahoillani. Arvioidaan tilanne joskus muutaman vuoden päästä uudestaan.
Olen niin samanlainen palelija ja pukeudun kuin turakasa, koska kerroksia on vaan pakko olla. Olen useamman kerran kokeillut avantoa – ja ei vaan ei. Saunassa on lyhyt onnen tunne, kun on kuitenkin vielä elossa, mutta muuten on vaan saatanan kylmä. Minulla on muutenkin saatanan kylmä. Mutta varmasti se joillakin toimii! :,)
Oletpas freesin ja tyylikkään näköinen! Kiva lukea taas postauksiasi.
Kiitos Lotta! Ihanaa kun luet xxx
Tuota, eikö teillä nyt alkuvuodesta ole useampikin viikko mennyt aurinkoisissa maissa? Sitä taustaa vasten hieman ihmetyttää : ) Luulisi d-varastojen täyttyneen : D
KYLLÄ! Muakin vähän ihmetyttää :D Kyllä se yleistä elämäniloa on tuonut, samoin motivaatiota jaksaa kevääseen, mutta jostain syystä se aurinkoisilta reissuilta kertynyt energialaari tyhjenee aina yllättävän nopeasti kun palaa pimeän keskelle.
Ihastuttava asu ja pari, hymykin irtoaa. Tervetuloa. Lukija 10-vuoden takaa.
Hei jee kivaa kun tykkäät – ja kiitos kun olet yhä mukana! xxx