Jos kuvittelette, että mäyräkoiran elämä on yhtä juhlaa, olette väärässä. Junolla on takanaan järkyttävä viikko. Maanantaina neito herätettiin siskonsa kanssa aamukävelylle keskellä yötä: kahdeksaltahan on vielä pimeää. Tiistaina ei päästetty syliin, koska palvelusväellä oli olevinaan tärkeämpää tekemistä (puhuivat “työstä”). Keskiviikkona tyttö teloi tassunsa! Tarpeetonta edes tähdentää, että onnettomuus oli hengenvaarallinen: nilkka nyrjähti peuhatessa sängyllä siskon kanssa. Tassuun sattui erityisen paljon silloin kun paikalla oli joku säälimässä.
Seuraavana aamuna varattiin aika eläinlääkärille. Juno käpertyi taksissa syliin, riiputti tassuaan ja oli hyvillään: vihdoin joku ymmärsi kuinka vakavasta tragediasta oli kyse. Eläinlääkärillä mieli musteni, kun selvisi, että lääkäri ei aikonutkaan hoitaa vammaa hellyydellä, huomiolla ja herkkupaloilla, vaan tassu oli ojennettava tutkittavaksi. Traumaattinen tutkimus huipentui kipupiikkiin, joka tuikattiin takalistoon ilman mitään varoitusta. Eläinlääkäri räjähti nauruun, kun näki potilaan sydänjuuriaan myöten järkyttyneen ilmeen. Sekin sydämetön hirviö.
Seuraavat päivät kuluivat hirvittävän hitaasti, sillä käsittämättömän pönttö konsepti nimeltä “sairasloma” kielsi säntäilyn, painimisen, kumikanan väijymisen ja muun sekoilun siskon kanssa. Särky palasi joka kerta kun piti mennä ulos, mutta peiton alle ei saanut silti jäädä potemaan. Sairaslomalainen sentään! Ei mitään sympatiaa!
Aivan kuin tässä kaikessa ei olisi ollut kärsimystä kyllikseen, surkea viikko huipentui sunnuntaikävelyyn läpi loskan ja kuran. Oli koleaa ja kylmää. Joka kadunkulmassa vaani valtameren kokoinen lätäkkö. Sisko varasti Kapteeninpuistikon parhaan kepin suoraan kuonon edestä. Paskakävely.
Toivonsa menettäneen mäyräkoiran turvasatama – untuvapeitoilla ja pellavalakanoilla aivan mäyräkoiraa varten pehmustettu peti – häämötti jo nurkan takana, kun kuraisen päivän koko karmeus selvisi keskellä eteisen lattiaa. Sana on liian kauhea kirjoitettavaksi, tavataan se kirjain kerrallaan: S-U-I-H-K-U.
Shampoolta tuoksuva toipilas ottaa sääliä ja sympatiaa vastaan lihapullalähetysten muodossa osoitteessa Kapteeninkatu, Helsinki.
Not a happy dachshund.
☊ PLACEBO – THE BITTER END
Täällä päässä koiravanhus yrittää kovasti ymmärtää sitä hirveyttä mitä tuo nimeltämainitsematon paikka aiheuttaa mutta kun EI VOI. Koiravanhuksen mielestä kun se on maailman parhain paikka ikinä. Ja vielä parempia on ne hepulit sen jälkeen.
(Pitäisikö mun olla vaan hiljaa kiitollinen, on ollut aika kätevää näillä keleillä tuo yletön rakkaus suihkua kohtaan.)
Juno ja Luna eivät ymmärrä mitä yrität sanoa.
Maailman söpöin ja piristävin postaus <3
EN voisi kompata enempää, I-H-A-N-A. L-O-I-S-T-A-V-A <3 <3 voi söpöyttä ja kurjuutta.
Juno haluaa korostaa, että erityisesti kurjuutta.
No kyllä!! Päivän, viikon, kuukauden pelastus! Itkunkin keskellä alkoi hymyilyttää, kiitos Stella.
Kiitos kuuluu toki pienelle toipilaalle, joka kiittää sympatiasta.
Kiitos kaunis! Junoa piristävät nämä sympatiaa tihkuvat kommentit!
Tirsk.
t. Kolmen koiran mamma
Taidat tietää mistä puhun.
Kauheaa eläinrääkkäystä, ilmoitamme puolestasi Mäyräkoiraoikeuksien järjestölle samalla kuin teemme omasta tapauksestamme valituksen sinne.
Jostain ilmestyi tänne oudolle haiseva pikkuinen ötökkä, jota kaikki ihailee ja leikittää. Se on pöllinyt meidän leluja, pääsee koko ajan syliin ja saa pissata sisälle (muka jotain papereitakin levitelty sitä varten).
Me ei tykätä siitä yhtään, toivottavasti se katoaa pian. Nuo ihmiset kyllä väittää, että meidän pitää tottua siihen, se kuulemma kuuluu laumaan. Meiltä ei kyllä kysytty taas mitään, joten me pysytään sängyn alla piilossa. Toivottavasti tuo Vickan katoaa pian tai me romahetaan!
t. Vera ja Wanda
HUI! Juno ja Luna ymmärtävät tuskanne. Paljon voimia tukalaan tilanteeseen.
Osanottoni pienen mäyräkoiran suuriin kärsimyksiin!
Juno kiittää.
Sinullakin on DramaQueen :D
Kyllä. Samassa taloudessa asuvaa (draamakuningatar)siskoaan unohtamatta.
Voi ei, pieni väärinymmärretty ja hyljeksitty nakkiparka! :-D
VOI KYLLÄ!
Ihihihii, pitäisköhän hankkia mäyräkoira kun tuntuu että oma elämä on vähän liiankin draamatonta.. Tulis vähän perspektiiviä kuinka julmaa toisten elämä voikaan olla.
No niinpä.
Halit Junolle♥
Juno kiittää ♥
Hmh. Mitäköhän pitäisi ajatella siitä, että huomaa toisinaan ajattelevansa kuin mäykkymarttyyri? “En tahdo ulos, en tahdo herätä, en tahdo nukkumaan, lisää herkkuja, viltin alle asap.”
Ja “paska sää, en mene ulos, en.”
ERITYISESTI tähän.
HAHA! Samaistun tähän 100%.
Eeeeeikä, mie en kestä! :<<< Tämä asetti kyllä ongelmat oikeaan tärkeysjärjestykseen, kaiken maailman kokoukset ja yliopiston deadlinet on pieniä murheita tähän verrattuna.
No niin-pä.
Voi reppanaa! <3 :D
Minun koirani on usein näyttänyt siltä, että se aikoo hetkenä minä hyvänsä soittaa eläinsuojeluyhdistykseen ja Animaliaan ja ties minne, kun omistaja aina kiusaa pesemällä kuraiset tassut, harjaamalla, pihtaamalla namusia jne.
Koiraparat! Mutta kovasti rapsutuksia täältä Mansesta Junolle. Kyllä se päivä paistaa risukasaankin tai sinne untuvapeittoiseen pellavapetiin :)
Juu, meillä tunnetaan myös käsite nimeltä Mäyräkoirien Amnesty.
Onpas pienellä mäyrä tytöllä ollut rankka viikko. Täällä lajitoveri nyökkäilee ymmärtäväisesti. Liian vähäinen huomio, varhaiset herätykset, eläinlääkäri ja se paha jota ei voi edes sanoa ääneen. Nakit nakki neiti olisi ollut valmiina lähettämään kovia kokeneelle lajitoverille, mutta ahneena eikun järkyttyneenä söi vahingossa lupaamansa nakit. Rapsutuksia kovia kokeneelle neitokaiselle ja siskolle.
Oho! Juno ymmärtää kyllä tuonsorttiset järkytyksestä johtuvia vahinkoja ja kiittää saamastaan sympatiasta.
Voi surkeuksien surkeus, kuinka karmaiseva viikko pikku-Junolla on ollut! :( Kuinka epäreilusti onkaan kohtalo tätä viatonta luontokappaletta kurittanut. Täältä lähtee nyt suunnaton annos sympatiaa ja virtuaalisilityksiä kohtuuttomia kärsimyksiä kokeneelle koiraparalle! Olemme hengessä mukana, Juno! ♥
Juno kiittää ymmärryksestä!
haaaaah, karmeaa eläinrääkkäystä siellä!!!
SANOS MUUTA.
Lähetämme myötätuntoterveisiä ja toivomme toipilaalle runsaasti nakkeja kipulääkkeeksi – reilun viikon takainen käynti eläinlääkärillä hampaiden puhdistuksessa on yhä tuoreessa muistissa, joten ymmärrämme elämän kovuuden.
Toipilas kiittää.