Kesäkuun kootut olennaisuudet, olkaa hyvä!

✖ Maailma valmiiksi ennen juhannusta. Alkukuukausi sujui sen sortin hässäkässä, etten oikein muista siitä mitään. Lähtö pohjoiseen ajoittui juhannusviikon alkuun, joka on usein maaginen takaraja monille työasioille: juhannuksesta moni jää lomille eikä mikään edisty sen jälkeen, joten ennen keskikesän juhlaa on saatava kuvaukset tehtyä ja kuvat toimitettua, suunnitelmat tehtyä, raportit lähetettyä ja muutenkin valmiiksi kaikki, joka ei voi odottaa elokuuhun. Huh mikä härdelli, mutta nyt se on tehty ja loppukesä saa sujua huomattavasti leppoisammalla tahdilla.

✖ Sarjasuositus! Luin viime vuonna irlantilaiskirjailija Sally Rooneyn molemmat teokset, Conversations with friends ja Normal People, joista jälkimmäisestä on nyt tehty tv-sarja. Sarjassa seurataan neljää vuotta Mariannen ja Connellin elämässä, pikkukaupungin lukion viime metreiltä yliopistoon, jonne molemmat päätyvät. Sarjassa viehättää samat asiat kuin kirjassakin – tarkasti kuvatut kokemukset, havainnot ja tunteet, jotka moni tunnistaa nuoruusvuosiltaan – mutta sarjassa on kaiken lisäksi mahtava soundtrack! Rooney on ollut itse mukana tuottamassa ja käsikirjoittamassa sarjaa, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut kirjalle uskolliseen ja erittäin onnistuneeseen lopputulokseen. Ah, suosittelen. Sarjan voi katsoa YLE Areenasta.

✖ Black lives matter. George Floydin kuolemasta lähteneet mielenosoitukset ja julkinen keskustelu ovat olleet paljon mielessä ja saaneet pohtimaan rakenteellista rasismia niin yleistasolla kuin omassa ajattelussa. Itsestään se on erityisen vaikea tunnistaa, kun lähtökohtaisesti ajattelee olevansa hyvien puolella, yksi niistä jolle ei tulisi mieleenkään kohdella ketään eri tavalla ihonvärinsä takia. Silti synnymme osaksi kulttuuriamme ja omaksumme pienestä pitäen tiedostamattomia ajatus- ja toimintamalleja, joita emme tunnista syrjiviksi ja joita emme siksi osaa kyseenalaistaa.

Rakenteellista rasismia on ylipäänsä vaikea tunnistaa, kun sattuu kuulumaan monin tavoin etuoikeutettuun joukkoon eikä itse joudu sen kohteeksi. Siksi parasta mitä voi tehdä on kuunnella, oppia ja alkaa aktiivisesti kehittää omaa toimintaansa.

Suosittelen Julia Thurénin Ruskeille tytöille kirjoittamaa juttua siitä miten olla hyvä valkoinen liittolainen. Ida kokosi hyvän infopaketin antirasistiseen toimintaan ja Pupulandian Jenni puolestaan kirjoitti postauksen, joka kaikkien tulisi lukea: Miksi yhä edelleen puhumme rasismista?

On myös tärkeää ja tarpeellista tiedostaa oma etuoikeutettu asema, josta käsin tarkastelee maailmaa ja arvioi sen ilmiöitä. Valkoinen ihonväri on etuoikeus, jota harva tulee edes ajatelleeksi, koska ei tarvitse – emme yksinkertaisesti kohtaa tilanteita, joissa meitä syrjittäisiin ihonvärimme perusteella, vaan päinvastoin pääsemme monin tavoin elämässä helpolla pelkästään siksi, että olemme valkoisia.

Jos tuntuu vaikealta hahmottaa mitä kaikkea etuoikeudet voivat tarkoittaa, kannattaa käyttää neljä minuuttia tämän havainnollistavan videon katsomiseen.

✖ Paluu Lappiin. Ehdimme pohjoiseen juhannukseksi ja se oli kyllä kuukauden kohokohta! Talo ei onneksi ole ollut koko kevättä oman onnensa nojassa: Henriikka asusteli siellä maaliskuussa, vietti koronakaranteenia takuuvarmassa eristyksessä ja lapioi kaksimetrisen lumihankeen polkua (tai ehkä pikemminkin pitäisi sanoa tunnelia) latoon ja saunaan. Tuntui hyvältä palata taloon, jossa oli talven yli seisseen hiljaisuuden sijaan lämmön ja läsnäolon tuntu.

✖ Kesäsuunnitelmia. Meidän oli tarkoitus pitää viimekesäisen naimisiinmenomme kunniaksi Lapissa pihajuhlat, joihin olisimme kutsuneet molempien perheet. Erikoiskevään aikana tuli selväksi, että juhlat eivät toteudu tänä vuonna. Se tarkoittaa, että kesä kuluu lähinnä taloa kunnostellen ja kirjoittaen. Mitään sen kummempia suunnitelmia ei oikeastaan ole ja se tuntuu tällä hetkellä ihanalta. Virallista lomaa ei ole tiedossa, mutta salaa olen ollut vähän lomatunnelmissa siitä saakka kun kaupungin pölyt jäivät taakse.

Mitä teille kuuluu?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA