Yhteistyössä HSS Boathouse
Yksi tämän kesän oivalluksista on ollut se, että kaupungin ja ihan kuin ulkomailla -lomatunnelman välissä on vain kolmen minuutin venematka. Olen ottanut kurssin kohti purjehdusseuran pyöreässä kerhorakennuksessa toimivaa Boathousea vaihtelevassa seurassa vähintään kerran viikossa – milloin sunnuntaibrunssille, lasilliselle viiniä tai illallispöydän ääreen ystävien kanssa. Muutaman kerran olen saanut kutsun yhteistyömme tiimoilta, muilla vierailuilla olen majaillut kantapöydässäni terassin merenpuoleisessa päädyssä aivan tavan maksavana asiakkaana. Kanta-asiakkuus lienee kesän aikana lunastettu. Lempitarjoilijakin moikkaa tullessaan vastaan kadulla.
Elokuun alussa toteutui yksi inspiroivimmista yhteistyökuvioista, joihin olen retkilläni törmännyt. Järjestin yhdessä Boathousen kanssa kemut, jotka keskittyivät kaikkiin niihin asioihin, jotka kesällä ovat olennaisia: syötävään ja juotavaan, hyvään seuraan ja huonoihin vitseihin, merelle katseluun ja musiikkiin, josta tulee hyvälle tuulelle. (Ystäväni Eeva erikseen varmisti: soihan siellä sitten jotain tanssittavaa eikä mitään indieitkua?)
Paikaksi valittiin tietysti ravintolan kaunistakin kauniimpi terassi, Liuskasaarelta avautuvan avomeren ohella ei paljon muuta koristeltua tarvita. Keittiöstä kannettiin yhteiseen pöytään lajitelma kesän ruokalistan herkuista: savustettuja katkarapuja, kuningasravulla täytettyä briossia, kampasimpukkaa ja grillattua hummeria. (Hmm… Tätä kirjoittaessa on taas nälkä eikä kuvien katselu mainittavasti auta asiaa.) Italialainen Canti tarjosi proseccon. Kuiva kuohuva olikin tuttu tapaus, olen aikoinaan kantanut sitä Helsinginkadun Alkosta kotiin vuosien varrella enemmän kuin kehtaan tähän kirjoittaa.
Juhlissa kuin juhlissa tärkeintä ovat tietysti vieraat, ilman niitä ei ole juhlia. Sain kutsua kivoja tyyppejä terassin täydeltä – ja heitähän tuli. Mukana mellasti muutama pienempikin, toisilla kaksi jalkaa, joillakin neljä. Juttuun tulivat kaikki, jalkojen lukumäärästä riippumatta.
Yllätyksiltä ei vältytty, vähintään yksi kuuluu vakiona kaikkiin unohtumattomiin iltoihin. Aurinko oli paistanut suoraa soittoa kokonaisen kuukauden – kerrankin oli siis luottavainen olo järjestäessä jotain ulkona tapahtuvaa. Sillä sekunnilla kun kemut alkoivat, etelästä alkoi kohota ukkosrintama. Mustat pilvet matelivat taivaalla ja näyttivät jo suuntaavan sisäsaariston ohi mantereelle, kun kurssi yhtäkkiä kääntyi. Kilometrien päähän erotti kuinka pilvet repesivät ja Pihlajasaaren päälle alkoi ryöpytä vettä. Sen jälkeen saderintama vyöryikin meitä kohti niin vauhdilla, että sääspektaakkelia seuranneilla tuli hoppu suojaan. Viikkoja jatkunut kuiva kausi katkesi kuin seinään.
Myrsky oli ohi alle viidessä minuutissa, viimeiset sadepisaratkin vartissa. Me odottelimme sisätiloissa sateen loppumista, mutta purjehdusseuran pojat eivät olleet sokerista. Näimme ikkunasta, kun he juoksivat suoraan saunasta uimaan. Kuumat kalliot höyrysivät sateen jälkeen.
Kesämyrsky ei vienyt hellettä mukanaan, kuumuudesta tuli vaan kosteaa. Tunti myöhemmin pilvistä ei ollut enää tietoakaan. Sateeseen unohtuneet viltit kuivuivat auringossa. Lasit täyttyivät taas kuohuvalla, koirat vaanivat katkarapuja. Soitin salaa Sweet Dispositionin kolmannen kerran. Illan hämärtymisestä tiesi, ettei ole enää heinäkuu. Terassin valosarjat syttyivät hiljalleen kun aurinko laski.
Hello. Is this dog?
Ihanat kuvat! Kuinka pitkään syksyä Boathouse on auki? Koirajuttuja toivon muuten pian, ikävä on neitokaisia.
Kiitos, kiva kun tykkäät. Boathouse on käsittääkseni auki marraskuun loppupuolelle asti. Rapukausi on alkanut! Koirajuttuja tulossa pian, montakin.
Huhhuh haluu rannalle! Jospa sinne hiipisi viinipullon ja kirjan kanssa tänään.
Ja mielettömiä nuo riippuvat pilvet! Ja sun hiukset <3
Viinipullo ja kirja ovat parasta viikonloppuseuraa rannalla! Kiitos kaunis kommentista.
Mikä tämän jutun viesti on? Onko juttu mainos siinä mainitulle ravintolalle? Onko tarkoitus pönkittää bloggarin asemaa tyyliin “saan sponsoriksi ravintolan ja tällaisia semijulkkiksia mulla on kaveripiirissä”?
Tämä blogi on menossa yhtä elitistiseksi kuin esim. Char and the City ja Adalminan helmi, joissa esitellään merkkituotteita ja hehkutellaan erilaisia reissuja 15 postauksen verran.
Kiitos aikaisemmista vuosista, elämänmakuista blogiasi oli pitkään kiva lukea. Ehkä palaan sitten kun ei enää harmita.
Ohhoh, kylläpä voi lukea saman jutun monella eri tavalla. Musta tämä oli tosi kiva yhteistyöidea ja hyvällä fiiliksellä toteutettu postaus. Ravintolahan siinä saa näkyvyyttä ja siitä minä oon pelkästään iloinen, sillä löysin paikan sunnuntaibrunssin nimenomaan tämän blogin kautta. Julkkiksia en kuvista tunnistanut eikä se varmaan ollut tarkoituskaan kun vieraita ei esitelty tai eritelty.
Ooh, kiva kuulla että kävit testaamassa ja tykkäsit! Ehkä ollaankin tietämättämme törmänneet.
Hei Kiti,
ikävää, että juttu sai sinut harmistumaan ja tulkitsit sen tuolla tavalla.
Yhteistyön tavoite oli välittää blogini lukijoille viesti siitä, että Helsingin edustalla sijaitsee merelliseen safkaan keskittynyt rento saariravintola ja (minun mielestäni hengästyttävän kaunis) terassi. Kovin harva on käynyt siellä, vaikka matka on lyhyt eikä saaristomiljöö näy hinnoissa.
Kirjoitan usein ruoasta ja ravintoloista, niihin liittyviä vinkkejä myös pyydetään jatkuvasti, joten yhteistyö oli minusta enemmän kuin luonteva.
Kiitos tähänastisista vuosista, toivotaan että harmi hälvenee.
Kuinka voi tulla yhdestä biisistä niin onnelliseksi! Sweet Disposition huokuu kesää ja unelmia. Onko sulla jossain olemassa hyvän mielen soittolistaa? Voisin kopioida kotikäyttöön ja liidellä pilvissä. Nipsu kiittää!
Hmm, ei valmiina, ehkä voisin tehdäkin.
Hei miten tuonne Boathouseen siis pääseekään? Sori, oot varmaan kertonut mutten muista.
Hei, sinne pääsee Kapteeninkadun päästä Merisatamanrannasta veneellä, joka kulkee useimpina aikoina 20 minuutin välein. Venemaksu on 6€ ja sen voi maksaa suoraan ravintolaan.
En olisi ikinä uskonut sanovani, että ruoasta viis, mutta MÄ HALUAN ton Mintun mekon!!
No NIIN! Tuo mekko onkin upee!
Oi mitkä safkat! Vesi herahti kielelle :D Lukijoille kans omat saarikemut.
Haha, hyvä idea muuten.
Muakon ensin ärsytti tää yhteistyöpostaus, mutta pahin meni jo ohi. Jos tarkoitus on kertoa lukijoille mahtavasta ravintolasta, kai niitä lukijoita voisi kutsua mukaan, vaikka arpoa 10 tai 20. Kyllä ne kaikki omissa blogeissaan sit mainostaa, sehän olisi ravintolalle vielä parempi diili. Nyt jäi vähän piiri pieni pyörii -fiilis.
Kylläpäs sait minut taas hyvälle tuulelle. Koko paketti aivan uskomattoman ihana. Aivan kuin ois mukana ollut. Kiitos.
Hyviä tunnelmia loppukesään ja alkavaan syksyyn.
Kiitos kaunis, ihana kuulla että tykkäsit jutusta!
Ah, miten hyvälle tuulelle tästä tulin! Ihanat loppukesän juhlat ja kuvista välittyy niin ihana tunnelma, että saan siitä melkein otteen. Osaat aivan käsittämättömän taitavasti kuvata ja kirjoittaa tarinan sellaiseksi tunnelmaksi, joka jää aivoihin jyskyttämään hyvää mieltä (sen päänsäryn lisäksi joka tullut tönne Pasilaan kun täällä paloi joku talo). Tällaisia blogeja, jotka pystyvät antamaan hyvän mielen pitkäksi aikaa on erittäin harvassa ja sinä olet yksi ja melkein ainoa, joka sen taidon osaa. Kiitos!
Olen niin samaa mieltä kanssasi – tylsiä / ikäviä / ärsyttäviä
asioita riittää joka tapauksessa. Blogisi ja sen tunnelmat pieni noin päivittäinen keidas. :)
Kiitos Ninnu! Keidas, ihana ajatus.
Voi Mari! Kiitos itsellesi ihanasta kommentista, tuli hyvä mieli.
Juu, sen minäkin haluaisin tietää miksi minua ei kutsuttu mukaan :D Terveisin nälkäinen lukija
Haha! Ensi kerralla avoin kutsu. Mutta ette ihan kaikki taida kyllä mahtua Boathousen terassille.
Kiva postaus.Ovatko nuo ravut muuten hyviä? Ollaan miettimässä sopivaa rapujuhlamestaa syyskuun loppuun.
Savustetut katkaravut ovat suosikkini. Hyviä ovat ne ei-savustetutkin. Muita rapuja en olekaan vielä tuolla maistanut, mutta uskoisin, että toimii!
Onpa suloiset koirat kaikissa kuvissa! En kestä!
No sanos muuta.
Ihanat ihanat pilvikuvat! Siis vau!
Kiitos, pilvishow oli tosiaan huikea!
Nääh, papukausi peittoa rapukauden :)
Todellaki! Mutta olisin mä noita briosseja syönyt, ja nuita tomaatteja. Hyvännäköstä settiä.
Voi, herää ainoastaan yksi kysymys, miksi asun kaukana Pihlajasaaresta…? Mutta toisaalta, nyt asun Tintån lähellä :) se kompensoi vähän..
Ha, olin just tulossa kirjoittamaan lähes samanlaisen kommentin! Todellakin siis, jäljelle jäävä kysymys, miksei mua kutsuttu?
Kai se on mentävä Tintåån nuolemaan haavoja.
HAHA! Sulla on Tintå, ei siis mitään valittamista.