Luvassa jälleen kuluneiden viikkojen kootut olennaisuudet. Valitsin kirjoituksen kuvitukseksi muutaman ruudun, jotka otimme osana kaupallista Instagram-kampanjaa Marimekon kanssa. Tykkäsin kuvista kovasti enkä malta olla hyödyntämättä niitä täällä blogissakin, vaikka tämä ei liity kampanjaan mitenkään. Jos ette halua altistua kevään uutuuksille, sulkekaa silmänne kuvien kohdalla! Teitä on varoitettu!

✖ Helmikuinen apatia. Inhoan helmikuuta. Inhoan sitä eniten kaikista kuukausista. Tammikuussa sentään on tuoreutta, vuosi on vaihtunut, ilmassa energiaa ja uusia alkuja. Maaliskuu taas on jo kevättä, päivät ovat selvästi pidemmät ja valoa riittää iltaan asti. Helmikuu on ei-mikään siinä välissä, kummallinen lyhyt kuukausi, jonka aikana ei tapahdu ikinä mitään merkittävää (siltä se tuntuu, vaikka oikeasti olen helmikuussakin nähnyt ihanan elokuvan ja monta kiinnostavaa näyttelyä, tehnyt töitä joista olen nauttinut, tavannut ystäviä, käynyt kävelyillä ja punonut kaikenlaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle). Näin helmikuun viimeisenä päivänä iloitsen siitä, että nyt tämä turhuus on tältä vuodelta lusittu ja elämä nytkähtää taas eteenpäin.

Seesteistä minimalismia huokuvat savenväriset astiat kävivät meillä kuvauksissa. Marimekon Oiva-astiaston on suunnitellut Sami Ruotsalainen, jonka tinkimätöntä silmää ihailen suuresti.

✖ Samaan aikaan: suuri inspiraatio. En osaa selittää miten inspiraatio voi kukkia helmikuisesta apatiasta huolimatta. Jotenkin ne vaan vuorottelevat. Olen viettänyt paljon aikaa tietokoneen ja kuulokkeiden kanssa, antautunut ihan räsynukkena päänsisäisen myrskyn riepoteltavaksi, kirjoittanut paljon. Välillä luen tekstejäni, toisina päivinä olen ihan tyytyväinen, toisina ihmettelen miten kukaan voi tuottaa mitään näin hirveää. Sekin vuorottelee.

✖ Uusi elämä minimalistina etenee. Hitaasti. Kerroin tammikuussa haaveilevani tyhjästä tilasta ja siitä, että tavaraa on niin vähän ettei mikään olisi enää ikinä hukassa. Tässä on vaan semmonen ongelma, että rakastan tavaroitamme. Olemme karsineet niitä monta kertaa viimeisen parin vuoden aikana eikä jäljellä ole enää mitään sellaista mistä en pitäisi tai mitä en käyttäisi. Asiaa täytyy lähestyä siis täysin uudenlaisesta kulmasta: kumpaa tahdon enemmän, tyhjää tilaa huoneen nurkkaan vai sen upean tuolin, joka siinä nyt on? Puolihuolimatonta runsautta rakastava vintagehai on suurten kysymysten äärellä.

Tämä kuvauslainassa käynyt ihana mekko ei päätynytkään tuotantoon, nyyh. 

✖ Vähän jälkijunassa: Mad Men. Kyllä. Olemme viimeisenä ihmisinä maailmassa alkaneet katsoa 60-luvun mainosmaailmaan sijoittuvaa Mad Men -sarjaa. En vaan ole saanut aikaiseksi, vaikka suunnilleen kaikki tuntemani ihmiset ovat hehkuttaneet sitä viimeiset 10 vuotta. Nyt ymmärrän miksi, mutta sarjaa on kyllä hetkittäin hirveää katsottavaa: ajan seksistisyys ja ahdasmielisyys menee välillä niin ihon alle, että tärisen raivosta. Onneksi noista vuosista on tultu jo pitkä matka, vaikka ei vieläkään läheskään tarpeeksi kauas.

Googlasin yksi päivä sarjaa (teen aina niin, kun katson jotain uutta, lueskelen uteliaisuuttani arvioita, keskusteluita ja behind the scenes -juttuja tuotannosta) ja ensimmäinen asia mihin törmäsin internetissä oli kysymys: What is wrong with Don Draper? Ahahahaa. Kulmiensa alta mököttävä Don Draper on kaikessa tunnelukkoisuudessaan ja moraalisesti kyseenalaisissa valinnoissaan yksi sarjan kantavista voimista.

✖ Kevättä odotellessa. Kun talvi ei kerta tullutkaan, olen heittäytynyt täysillä keväthaaveisiin. Unelmoin terassikahveista, nahkatakkikeleistä ja auringosta, joka lämmittää selkää ja saa silmät siristelemään vielä illallakin. Suunnittelemme roadtripiä Latviaan ja mietiskelen tarkeneeko matkan varrella pulahtaa uimaan. Olen aivan valmis tunkemaan talvikamppeet kaapin perälle ja kaivamaan esiin kevyempiä kenkiä, ohuempia neuleita, silkkipaitoja. No, tätä kirjoittaessani ulkona on alkanut pyryttää lunta, joten kattellaan kuinka kauan sitä kevättä saa odotella.

Artturi-olutlasit ovat 70-luvun Marimekkoa. Ostin ne ystävän kirppispinosta pari vuotta sitten, ovat osoittautuneet loistaviksi mehumukeiksi kiireettömään aamiaishetkeen. Kesäisin käytän niitä Aperol Spritzien tarjoiluun. Ah, siinä yksi asia lisää mitä odottaa.

Mitä teille kuuluu? ♥

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA