Vuorossa vuosikymmenen ensimmäisen kuukauden kootut olennaisuudet!
✖ Loma teki terää. Minä olin varmaan ainoa, joka yllättyi siitä, että kolmen viikon irtiotto arjesta sai maailman taas näyttämään kovin toisenlaiselta paikalta. Myös aurinko ja lämpö auttoivat. Hartiat laskivat, kaikki rytmit hidastuivat. Nukuin päiväunia ja pitkiä yöunia enkä herännyt kertaakaan herätyskelloon (paitsi kerran, mutta siihen oli hyvä kenguruaiheinen syy). Katselin aamuisin peilistä naista, joka muistutti minua, mutta näytti levänneeltä ja ainakin viitisen vuotta nuoremmalta.
Lomailin myös viime vuonna samoihin aikoihin. Ehkä olen vihdoin oppinut yrittäjyyden yhden vaikeimman läksyn – loman pitäminen ei ole ylellisyyttä, vaan mielenterveystyötä, välttämättömyys oman jaksamisen kannalta. On sitäpaitsi ihanaa olla irti aivan kaikesta, ja se vasta onkin ihanaa, kun jaksaa loman jälkeen taas olla innoissaan töistään.
✖ Uusi vuosi, uudet rutiinit. En tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia, mutta suunta on selvä. Tänä vuonna on tarkoitus keskittyä tiukasti olennaiseen ja karsia ympäriltä kaikki turha. Se tarkoittaa, että kaikkein tärkeintä on nukkuminen, koska väsyneenä on mahdotonta muistaa mikä olikaan olennaista. Sen jälkeen tulee syöminen, koska ihmisen pitää ravita itseään, liikkuminen, koska ihminen ei voi koko aikaa elää pelkän päänsä sisällä ja kirjoittaminen, koska muuten painekattila räjähtää. Sitten jonkinlainen tasapaino töiden kanssa, ei haittaa vaikka toisinaan tekisi pidempää päivää kunhan niitä lyhyempiäkin on.
✖ Minimalismi kiinnostaa. Tiedän, olen kirppishai, puolihullu keräilijä ja aarteenmetsästäjä, joka kantaa kaikkialta maailmasta kirjoja, vintage-esineitä ja vastustamattomasti kuluneita mattoja. Rakastan jokaista kodistamme löytyvää esinettä, kaikkia pikkuasetelmia joita syntyy kun suitsuketelineet, puoliksi luetut kirjat, kynttilänjalat ja kahvikupit unohtuvat hujanhajan pöydille ja ikkunalaudoille. Silti olen alkanut vähän salaa itseltänikin haaveilla siitä, että kodissamme olisi puolet vähemmän tavaroita, niin vähän esineitä, ettei mikään olisi enää koskaan hukassa. Jarno tosin väittää, että syy tavaroiden katoamiseen ei ole se, että niitä on liikaa, vaan se että minä keskityn liian vähän, mikä on varmasti totta, mutta samaan aikaan asia, joka voi olla helpompi korjata ulkoa kuin sisältäpäin. Minimalismi, uhka vai mahdollisuus? Pystynkö siihen?
Tämänkin ihanan simpukkarasian löysin kirppikseltä viime syksynä, terveisin wannabe-minimalisti.
✖ Löydetty: alkuvuoden koukuttavimmat sarjat. En muista mainostinko tätä jo jossain, mutta katsoimme vihdoin Killing Even (HBO Nordic), ihan mielettömän hyvä! Murhatutkimuksia with a twist – kerrankin sarja, josta ei todellakaan arvaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Katsoimme myös kakkoskaudet Netflix-sarjoista You ja Sex Education ja suosittelen lämpimästi molempia. Ensinmainittu on erittäin viihdyttävä ja kepeästi kirjoitettu, mutta hyytävä kuvaus psykopaatin pään sisältä. Jälkimmäisessä nuori miehenalku navigoi teinivuosien haasteita karismaattisen seksuaaliterapeuttiäitinsä (loistava, upea Gillian Anderson) varjossa. Samaistun Maeveen. Samaistun aina mustissa maleksiviin teineihin, jotka ovat takarivin pahiksia mutta salaisesti älykkäitä kympin tyttöjä, käyttävät liikaa silmämeikkiä, lukevat maailmankirjallisuutta ja juovat taskulämmintä vodkaa suoraan pullosta.
✖ Reissusta reissuun. Molemmat tänä vuonna tiedossa olevat ulkomaanmatkat osuivat sattumalta kalenteriin lähes peräkkäin. Ehdimme juuri selvitä jetlagista Australian jäljiltä ja pestä matkalaukussa olleet vaatteet, kun piti jo pakata Keniaa varten. Uuden vuosikymmenen virallinen käynnistäminen alkaa arjen tasolla siis vasta helmikuun puolivälin paikkeilla. Odotan sitä innolla, sillä tämä kahden reissun väliin sijoittuva viikko on ollut tosi hektinen ja se on juuri sitä mitä en enää elämääni halua. Tervetuloa, tasainen arki ja rutiinit!
Miten siellä uusi vuosikymmen käynnistynyt?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Stella, olisi kiva lukea sun blogia mutta meininki on täällä nyt kovasti muuttunut. Meillä lukijoilla on ikävä sitä vanhaa kunnon luotettavaa, iki-ihanaa ja inspiroivaa Notesia.
Mutta ajat muuttuu ja ihmisten elämä menee eteenpäin. Olisiko aika jo lopettaa tämä kokonaan?
Heippa fani, anteeksi kun vastaan sulle viiveellä. Ikävä kuulla, että et enää saa täältä irti sitä mitä joskus. Totta, elämä menee eteenpäin ja joskus sitä kasvaa irti asioista, jotka ovat aiemmin tuntuneet omalta. Itse olen lähes 13-vuotisen blogiurani aikana huomannut, että kaikissa blogin vaiheissa on joku kokenut jotain vastaavaa ja harmitellut blogissa tapahtuneita muutoksia. Sellaista se on, kaikkia on mahdotonta miellyttää. Ne samat muutokset ovat toisten mielestä positiivisia ja houkuttelevat myös uusia seuraajia. Siksipä en nyt pistä pillejä pussiin tämän mielipiteen takia, vaan kiitän sinua kuluneista vuosista ja kannustan etsimään itselle mieluisampaa sisältöä blogini tilalle, jos koet, että tämä ei enää tarjoa sinulle sitä mitä kaipaat ♥ Olet aina tervetullut takaisin langoille, jos fiilis muuttuu!
Jos päädytte luopumaan tuosta itämaisesti kissanpäästä ikkunalaudalla, niin täällä voisi olla sille koti. Olen aiemminkin sitä kattonut, ihana :)!
HAH! Kissanpää ei lähde!
:D
No, tiedät minne tarjota jos mieli muuttuu :)
Uuden vuoden ajatuksesi juuri mitä nykyajan ihminen tarvitsee vaikka se monilla tuntuu unohtuvan. Kannatetaan.
Kyllä! ♥
Minimalismi on ehdottomasti mahdollisuus. Minä olen myös vanha kirppishai ja koti oli ennen täynnä kaikenlaisia aarteita ja sitten ihan rehellisen turhaa tavaraa alennusmyynneistä tai lahjaksi saatuna. Reilu vuosi sitten tutustuin minimalismiin blogien, kirjojen ja dokumenttien kautta ja ajatus elämänmuutoksesta alkoi kypsyä. Sain myös puolisoni innostumaan ajatuksesta, ja viimeisen vuoden aikana olemme myyneet ja lahjoittaneet ihan käsittämättömän määrän tavaroita, vaatteita, kalusteita, papereita ja vaikka mitä pois omista nurkista. Projekti huipentui tänä viikonloppuna, kun muutimme uuteen asuntoon ja nyt olemme saaneet sen järjestettyä tosi siististi ja selkeästi oman makumme mukaan. Nyt kun täällä uudessa kodissa katselee ympärilleen niin tulee sellainen mieletön rauhallisuuden ja onnistumisen tunne. Tässä sivutuotteena tavara-asioita järjesteltäessä olen myös tosi paljon saanut selkeytettyä omia ajatuksia ja haaveita muutakin elämää koskien. Minimalismi oli siis mulle todellakin alku ihan uudenlaiselle elämänkatsomukselle. Vahva suositus!
Oho, mahtavaa! Olen itsekin lueskellut minimalismi-aiheisia juttuja ja blogikirjoituksia, enkä ole varma olenko valmis ihan niin radikaaliin muutokseen kuin mihin monet ovat ryhtyneet, mutta kyllä jonkinlainen yksinkertaistaminen ja karsiminen kiehtoo. Täytyy katsoa mihin ajatukset johtavat.
Todella pitkästä aikaa eksyin blogiisi… Ja hohhoijakkaa, ensimmäiset pari selattua sivua postauksia täynnä kaupallisia yhteistöitä. Ei siinä mitään, ymmärrän, että se on raha joka tässä maailmassa tuo ruuan pöytään, mutta silti… Jotenkin ajattelisin, että blogilla pitäisi olla muutakin arvoa kuin saada ihmiset kuluttamaan uusiin asioihin tai mainostaa firmoja jotka maksavat siitä sulle. Ei tämä ole enää lifestyle blogi, vaan mainosblogi, mikä on aika surkeaa.
Sanoisin kuitenkin että Stellalla nää yhteistyöt on sentään aika harmittomia moniin muihin bloggaajiin verrattuna, ts. vähän eettisempien ja vähemmän materialististen yritysten kanssa toteutettu kuin monilla muilla (esim. leipomon leivän ja herkkujen mainostaminen. Hohhoijakkaa mitä maapallon kulutusta (huom, sarkasmia)!). Itsekin säännöllisenä lukijana kyllä jätän lukematta useimmat yhteistyöpostaukset, joita juuri viime ajalle on epätavallisen paljon tainnut kasautuakin, mutta iloitsen siitä että sellaiset on selkeästi merkattu heti postausten alkuun: helppo siis skipata kun siltä tuntuu.
Lisäksi en maksa tämän blogin lukemisesta yhtään mitään, joten kyllä hyvillä mielin skippaan kaupalliset postaukset täällä, jos ne paremmin mahdollistavat sen että saan niitä muita postauksia sitten lukea. Toki asia olisi toinen jos sivuston käytöstä pitäisi maksaa, mutta sehän ei ole asianlaita nykyään :)
Moro Jenni,
ikävää, että sulle tuli sellainen fiilis. Osuit paikalle siinä mielessä erikoisella hetkellä, että yhteen viikkoon oli kertynyt useampi kaupallinen kampanja johtuen alkuvuoden reissuaikataulustani. Olin Suomessa kahden ison matkan välissä vain viikon, jonka aikana oli julkaistava käytännössä kuuden viikon sovitut kirjoitukset. Sellaista se joskus on. Tämä on minun työ. Jos selaat vähän pidemmälle, huomaat, että on siellä paljon muutakin kuin kaupallisia kampanjoita. Itseasiassa edellisistä kampanjoista on yli puolitoista kuukautta aikaa.
Vaikka ymmärrän, että tiuhaan tahtiin julkaistut kampanjat voivat ärsyttää, ajattelen myös, että näissä jutuissa oli kivaa ja huolella valmisteltua sisältöä sellaisista aiheista, joista muutenkin kirjoitan – kukista, taiteesta, sisustuksesta, arkielämästä. Pyrin myös siihen, että niin teksteissäni kuin kumppanivalinnoissani on vastuullinen painotus. En halua kannustaa turhaan kuluttamiseen, vaan päinvastoin tarjota fiksumpia vaihtoehtoja, inspiroida ihmisiä pohtimaan millaisia arvoja ostovalinnoillaan tukevat.
Ja jos ei vaan halua lukea kaupallista sisältöä, ne on onneksi merkattu selvästi heti alussa – halutessaan ne on helppo skipata. Niinhän me luetaan lehdistäkin vain ne artikkelit, jotka kiinnostavat meitä.
Ihania kuvia. Nää kootut on aina kivoja postauksia.
Jee, kiva kuulla! xxx
Miten suhtaudutte lentämiseen?
Heippa, kirjoitan kiireessä, joten vastaan lyhyesti: olemme vähentäneet lentämistä tuntuvasti parin vuoden takaisesta ja pyrimme pitämään minimissä myös työt, jotka edellyttävät lentämistä. Kompensoimme kaikki lennot (työkeikoilla sen hoitaa useimmiten yhteistyökumppani, kuten tässä Kenian tapauksessa).