Yhteistyössä Vuosaaren satama
Maailmankaikkeus on selvästi ollut kuulolla, kun olen huudellut, että kaikenlainen kaupunkiretkeily ja uusien kulmien tutkiminen kiinnostaa. Meidät kutsuttiin pari viikkoa sitten vierailulle Vuosaaren satamaan ja pääsimme kuljeskelemaan reiteillä, joihin ei tavallisesti pääse kuin satamatyöläiset. Visiitin tarkoitus oli tutustua sataman toimintaan, haistella paikan teollista tunnelmaa ja ottaa valokuvia. Kiitos vaan kutsusta – ilo oli ihan kokonaan meidän puolellamme. Ennätinkin eilen tohkeissani julkaista muutaman kuvan siitä, kun katselimme melumuurin rajaamaa satama-aluetta terminaalirakennuksen kattoterassilta.
Tajusin vasta paikan päällä, että kokemukseni satamista perustuvat pelkästään siihen mitä olen matkustajana nähnyt – lähinnä laivaterminaalien lipunmyyntiluukkuja ja kahviloita. On toki Vuosaarenkin satamassa matkustajaliikennettä: vajaa viisisataa matkustajaa päivässä astuu Vuosaaressa laivaan tai sieltä pois. Oli kuitenkin superkiinnostavaa päästä näkemään mitä kaikkea muuta alueella tehdään.
Opin esimerkiksi, että valtaosa vähänkin raskaammasta tavarasta tuodaan maahan nimenomaan tämän väylän kautta. Kuten laivapotkurit, joiden painoa on mahdoton edes arvata. Tai metrovaunut! Kaksi kirkkaanoranssia metrovaunua kimalsivat uudenkiiltävinä auringossa. Ne odottelevat onneksi hetkeään yhdessä kaupungin parhaiten varustellussa paikassa – satamasta löytyy nimittäin raiteet, jotta kaikki kiskoilla kulkeva saadaan sieltä pois. Ja ne toimintatrillereiden loppukohtauksista tutut konttipinot? Kontteja on satamassa yli 430 000 kappaletta. Aivot menevät umpisolmuun kun alan edes ajatella sellaisiin määriin liittyvää logistiikkaa, mutta en voi olla ihailematta kauneutta, joka piilee tässä kaikessa järjestelmällisyydessä.
Mitä siitä seuraa, kun kaksi valokuvaajaa lasketaan vapaaksi nostureiden, korkeuksiin kohoavien konttikekojen, trukkien ja lukkien keskelle? Voin kertoa, että hiki, hulluus ja ihan hitosti hienoja ruutuja. Kokosin tähän kirjoitukseen niistä vain mitättömän murto-osan ja silti niitä kertyi vaikka kuinka monta. Varoitan: kuvatulva saattaa jatkua vielä muutaman kirjoituksen verran.
Puku – olkoonkin rento – ei ollut ehkä paras valinta helteen paahtamille asfalttikentille, mutta ainakin se näytti hyvältä. Olisi puuttunut enää nahkainen matkalaukku niin olisi voinut loikata suoraan laivaan ja karauttaa kesäksi Karibian risteilylle. Hmm… Alkoi kiinnostaa Karibian risteily. Voisinkohan pestautua töihin jollekin satamaan saapuvista laivoista? Osaan keittää kahvia, pestä lattioita, ottaa valokuvia, kirjoittaa ja tehdä ensiluokkaisia gintoniceja. Olen kiinnostunut merenkäynnistä ja omistan melko kokemattoman, mutta uteliaan venekoiran. Saako näillä meriiteillä paikan?
Nostureista ja satamarakenteista tulee oudolla tavalla tuttu olo. Kotiparvekkeeltamme nimittäin avautuu näky Tehtaankadun päähän telakkarantaan, jossa nosturit kohoavat suurina hiljaisina jättiläisinä. Näky on kauneimmillaan iltaisin, kun auringonlasku värjää taivaan niiden takaa vaaleanpunaiseksi ja oranssiksi. Voin vaan kuvitella miltä täällä Vuosaaren satamassa näyttää auringonlaskun aikaan.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Kauniita kuvia, hyvä kun valokuvaajat pääsevät valloilleen! Konteista tuli mieleen Dexter, osansa oli ehkä tuolla kirkkaalla värimaailmallakin.
Juu, tykkään kans tästä että vapautetaan kuvaajat kiinnostaviin uusiin paikkoihin! x
Olisi kiva kuulla, miten leposi ja toipumisesi edistyy? Oletko jo palannut töihin, miten se on sujunut, mitä vinkkejä voit kohtalotovereille jakaa? Toivottavasti kaikki on jo parempaan päin!
Hei anteeksi vastauksen viive! Mä palaan tähän aiheeseen omassa postauksessa piakkoin xx
Hienoja kuvia!! Hieno paikka ja kauniit ihmiset.
Kiitos molempien puolesta! xx
Hienoja kuvia, kiva nähdä uusia kulmia Helsingistä.
Hei kiva kuulla, minustakin!
Kiva postaus. Kauniita ootte <3
Oi kiitos! x
Vika kuva jotenkin superhieno!
Kiva kuulla!
Vitsi kun on kivoja kuvia! Mä en edes tiennyt että Vuokissa on satama… My bad.
Haha, onneksi sekin epäkohta on nyt korjattu x
Ehkä noin 8 vuotta sitten törmäsin jollain Viikkarin risteilyllä Tukholmaan kundiin joka oli koko kesän reissannu erilaisilla laivoilla Itämerellä ja ottanut kuvia Hasselillaan, muistaakseni hän oli nykyisen Taideyliopiston opiskelijoita. Ei paha tapa viettää kesää!
Tässä sitä on sit “kauhulla” odotettu omaa naamaa jossain Kiasman näyttelyssä… :D
Ooh, mahtavaa! Haha, ehkä se tulee sieltä vielä vastaan xx
Kiitos kaikista Helsingin kuvista!! Ihania paloja Helsingistä -Pohjoisen tyttö
Hei ihanaa kun tykkäät, Pohjoisen tyttö!
Kauniita kuvia! Kaunis on myös valkoinen hippihuitulatakki; utelen ostopaikkaa?
Kiitos! Hippihuitula on Zarasta x