Kirjasuosituksia kysytään ihan joka viikko, joten taitaa olla aika lopettaa panttaaminen ja vastata kysyntään! Jatkossa siis luvassa epäsäännöllisen säännöllisesti ilmestyviä kirjavinkkejä. Onhan niitä aiemminkin täällä ollut, joten varsinainen uutinen on se, että vinkkejä tulee jatkossa useammin ja enemmän. Tarkoitus on nostaa esiin sekä uutuuksia että vanhempia teoksia täysin mielivaltaisesti perustuen siihen mitä olen sattunut lukemaan ja mistä olen tykännyt.
Kirjat saatu kustantajilta
Sanotaan se heti: Monika Fagerholmin viime syksynä ilmestynyt Kuka tappoi bambin? (Teos, 2019) on paras lukemani kirja pitkään aikaan. Mielipiteeni on kaukana puolueettomasta: kuuttakymmentä lähentelevä Fagerholm on minusta yksi Suomen lahjakkaimmista kirjoittajista ja odotan hänen jokaista teostaan vesi kielellä. Fagerholmin kieli on elävää, hurjaa ja lumoavaa, kiertää hypnoottista kehää, imee mukaansa kiihtyvään pyörteeseen. Kirjoissa operoidaan tasolla, joka on samaan aikaan syvästi inhimmillinen ja silti aavistuksen irti arkitodellisuudesta. On oikeastaan samantekevää mistä hän kirjoittaa, sillä jokainen tarina upottaa lukijansa pienoismaailmaan, josta ei haluaisi pois ollenkaan. Tätä kirjaa en malttanut laskea käsistäni kertaakaan ennen kuin olin aamuviiteen mennessä lukenut sen loppuun.
Tarinan keskiössä on pikkukaupungin vaiettu rikos, teinien kotibileissä tapahtunut joukkoraiskaus, joka seuraa osallisia vielä vuosia myöhemmin. Kirja ei kerro oikeastaan itse rikoksesta, vaan kaikesta, mitä tapahtuu sen jälkeen: häpeästä, vaikenemisesta ja syyllisyydestä. Varakkaassa huvilakaupungissa ei haluta kohdata rikkaiden ja kauniiden poikien julmaa tekoa, vaan annetaan hiljaisuuden laskeutua niin rikoksen kuin uhrin ympärille.
Nyt käännämme puhtaan lehden, ja jonakin kauniina päivänä olemme kääntäneet niin monta lehteä, ettei tätä ole lainkaan tapahtunut.
Kirja on kylmäävän ajankohtainen, eikä vähiten siksi, että fiktiivisen romaanin taustalla on tositapahtuma: muutama vuosi sitten Tammisaaressa, Fagerholmin nykyisessä kotikaupungissa, lupaava nuori urheilijapoika tappoi entisen tyttöystävänsä ja sitten itsensä. Tapahtuma oli pikkukaupungin asukkaille valtava järkytys ja haluttiin nopeasti unohtaa.
Hiljaisuus palvelee rikoksen tekijää, vaan ei uhria, jonka näkökulma jää kuvaamatta myös Fagerholmin kirjassa kuin alleviivatakseen tarinan valtarakenteita. Kulissit ovat kaikki kaikessa eikä tiiviin yhteisön rakenteita haluta ravistella. Tarinasta yritetään kirjoittaa versio, jonka kanssa voi elää: ehkä oli jollain tavalla jopa uhrin oma vika, että kävi näin. Kuka voi lopulta edes tietää, mitä todella tapahtui?
Fagerholm antoi kirjan tiimoilta Helsingin Sanomille hienon haastattelun:
Hämmentävintä Fagerholmin mielestä on ollut huomata, että seksuaalirikokset mielletään julkisuudessa naiskysymyksiksi. ”Naiset puhuvat niistä ja on naisten tehtävä mennä kaduille osoittamaan mieltä, vaikka nämä asiat kuuluvat yhtä lailla miehille. Siinä on kyse vallankäytöstä. Mikään ei muutu, ennen kuin kaikki ovat mukana”, Fagerholm kertoo.
Yksi kirjan kiinnostavimmista hahmoista on Gusten Grippe, yksi pojista, joka ainoana nelikosta haluaisi tunnustaa syyllisyytensä, mutta hänen ei anneta tehdä sitä. Hän yrittää mennä eteenpäin, mutta löytää itsensä uudelleen ja uudelleen vanhan tapahtuman ääreltä osaamatta antaa itselleen anteeksi. Lukijana löytää itsensä ristiriitaisesta tilanteesta, yrittämästä ymmärtää tekoa, jota ei voi ymmärtää saati hyväksyä.
Hän istuu siinä pitkän tovin, ja kaikki ahdistus, kaikki herää taas.
”Ihan kuin sinun sisälläsi olisi lumivyöry, Gusten. Kaikkea mahdollista vanhaa tukahdutettua sontaa.” Ja hän ymmärtää: hän ei koskaan pääse sieltä pois. Hänen on palattava sinne.
Väkivallan, valtarakenteiden ja vaikenemisen ohessa esiin nousee muitakin teemoja muistoihin takertumisesta ja ystävyydestä rakkauteen, joka ei himmene tai katoa. Tunnistan ne Fagerholmin aiemmistakin kirjoista, mutta onpa tässä kokonaan uusiakin elementtejä: pidin esimerkiksi valtavasti tavasta, jolla Fagerholm ensimmäistä kertaa tuo kerrontaansa elementtejä digitalisoituvasta maailmasta, jossa nykyään elämme, halusimmepa tai emme. Useimmiten inhoan kirjallisuudessa viliseviä teknologisia viittauksia, jotka sitovat tekstin liian tiukasti omaan aikaansa, mutta tässä kirjassa ne onnistuvat ja sulautuvat osaksi kirjan välkkyvää maailmaa.
“Oletko jutellut isäsi kanssa? Pidättekö te yhteyttä?”
(Äiti keittiönpöydän ääressä, onko tämä kuulustelu?)
“Ei, äiti, emme pidä”, vastan kuuliaiseksi – vaikka noita tyhmiä päivityksiä ja kommentteja lukiessani avaankin yhä useammin Messengerin, kun huomaan, että isän kuvan vieressä on vihreä piste läsnäolon merkkinä. Jos en kirjoittaakseni jotain, niin ollakseni kyberavaruudessa muutaman hetken samassa paikassa hänen kanssaan.
Romaani on aiheeltaan rankka ja raaka, mutta tekstinä se on kirjailijan helppolukuisin teos vuosiin, edeltäjiinsä verrattuna myös varsin lyhyt. Jos et ole koskaan lukenut mitään Fagerholmilta, tästä on ehdottomasti hyvä aloittaa. Ruotsinkielentaitoiset voivat lukea kirjan alkuperäiskielellään tai kuunnella kirjailijan itsensä lukeman äänikirjan, jos ei haittaa, että kirjat lukemattomat painotekniset tehostekeinot kursiiveista isoihin kirjaimiin jäävät ääniversiossa kokematta. Me muut saamme nautiskella Laura Jänisniemen soljuvasta suomennoksesta.
Vähän harmittaa, että Finlandia-ehdokkuuden saanut romaani ei viime syksynä voittanut, mutta toisaalta voiton vienyt Pajtim Statovcin Bolla oli upea myös. Olkoon Bambi hyvä kakkonen.
Suosittelen myös Fagerholmin haastattelua uusimmassa Image-lehdessä. Rakastan Fagerholmin suorapuheisuutta ja sitä miten käytännönläheisesti hän suhtautuu kirjoittamiseen ammattina, vaikka samaan aikaan hän ymmärtää, että tekstin taika syntyy polttopisteistä, vaikeasti selitettävistä asioista joihin tiivistyy “hirveästi energiaa”. Se jokin, mitä ei pysty pukemaan sanoiksi, mutta jonka voi tuntea, joka polttaa ja josta syntyy hyvää kirjallisuutta.
PHOTOS BY STELLA HARASEK
Ihanaa! Kirjavinkit ovat aina tervetulleita.
Olisitko tarttunut tähän kirjaan ilman kustantajan arvostelukappaletta?
Oletko nyt tosissasi?
Kustantajien pr-lahjat ovat ennenkin vaikuttaneet arvioihin.
En ole varma ymmärränkö mitä ajat takaa. Saan vuosittain kymmenien uutuuskirjojen arvostelukappaleita, joista vain murto-osa saa näkyvyyttä kanavissani. Kirjoitan vain kirjoista, joista pidän, eikä valinta ole millään tavoin riippuvainen siitä olenko saanut kirjasta arvostelukappaleen, ostanut fyysisen kopion itse tai lukenut sen itse maksamani digitaalisen kirjapalvelun kautta. Fagerholmin uutuuden olisin ostanut kirjakaupasta tai lukenut kirjapalvelun kautta, jos en olisi saanut sitä kustantajalta (hyllystä löytyy kaikki Fagerholmin aiemmatkin kirjat).
Yksittäisen kirjan rahallinen arvo on sen verran vähäinen, että blogin lukijana en olisi kovin huolissani siitä ovatko nämä kirjasuositukset syntyneet lahjonnan kautta. Tämähän on muutenkin ihan normaali käytäntö alalla, kirjoista lähetetään arvostelukappaleita toimittajille ja vaikuttajille, jotka kirjoittavat kirjallisuudesta. He poimivat niiden joukosta käsittelyyn ne, joista ovat itse tai arvelevat yleisönsä olevan kiinnostuneita.
Juuri aloitin tätä kirjaa lukemaan. Kiitos vinkistä! En ole Fagerholmia koskaan lukenut, mutta suosituksesi rohkaisemana tartuin tähän kirjaan. Vaikuttaa oudolta, että itse tapahtumaa ei kuvata, kuten kirjoititkin. Yllättävä ratkaisu, mutta olen vasta alussa ja katson miten tarina ja teksti alkaa vetää mukanaan.
Itse luin jo viime vuonna Tara Westoverin kirjan Opintiellä ja se jäi kyllä mieleen. Voin suositella. Samoin Claudie Gallayn Odottamaton kauneus. Ihana kirja! Äsken sain juuri loppuun Peter Høegin Sinun silmiesi kautta. Uusi kirjailija minulle hänkin ja mielenkiintoinen. Scifi/fantasia ei ole ominta genreäni, mutta tykkäsin tuosta kirjasta. Luen paljon ja odotan kovasti näitä sinun kirjajuttuja!
Hei mahtavaa, kerro sitten mitä tykkäät! Kyllä itse tapahtumakin lopulta kuvataan, mutta ihan lyhyesti ja vain yhdestä näkökulmasta, sen osuus jää siis hyvin pieneksi tarinan keskittyessä lähinnä siihen mitä tapahtuu varsinaisen rikoksen jälkeen.
Westoverin kirjaa on moni kehunut, täytyy kyllä lukaista se jossain välissä!
Ihan huippu ”juttusarja”! Ja Bambi lukuun!
Jeee! Kyllä, todellakin!
Mä en yleensä oikein osaa fanittaa ketään, mutta Monika Fagerholmia fanitan. Sen kieli on samaan aikaan kevyttä, melkein ilmassa leijuvaa, unenomaista, ja kuitenkin myös niin terävää ja tukahduttavaa. Välillä Bambia lukiessa tuntui, että kurkkua kuristaa ja happi loppuu ja toisissa kohdissa kuin leijuisi puoli metriä lattiasta irti jossain usvaisessa maisemassa.
Oon myös samaa mieltä sun kanssa noista teknologisista viittauksista, yleensä ne tuntuu tököiltä ja jotenkin päälleliimatuilta, mutta ei Bambissa.
Fagerholmin kielen lisäksi nautin myös äärettömästi tämän blogin kielestä, oli aihe mikä tahansa. Kiitos, että kirjoitat!
Jep, todella hyvin kiteytetty tuossa kommenttisi ensimmäisessä kappaleessa!
Ja kiitos kauniista sanoistasi – ihanaa, että luet ♥♥♥
Moi Stella! Sä sanot tän niin hyvin: “Fagerholmin kieli on elävää, hurjaa ja lumoavaa, kiertää hypnoottista kehää, imee mukaansa kiihtyvään pyörteeseen” Just noin se menee. Nimenomaan fagerholmilainen hypnoottinen kehä. Se on varmaan yksi hänen rakennetaikatemppunsa, joka minua viehättää. Bambi on mulla vielä kesken, kun puski muita pakollisia kirjoja väliin, ja pelkäsin vähän tarttua synkän aiheen vuoksi, mutta onneks tartuin. Täytyykin lukea loppuun ja hakea muitakin hänen kirjojaan, joita en ole vielä lukenut. Diivasta tykkäsin aikoinaan kovasti ja luin sen pari kertaa.
KYLLÄ! Samaa mieltä! Suosittelen, kyllä se palkitsee, vaikka aihe onkin vaikea.
Olipa jotenkin inspiroiva teksti, kiitos! Mäkään en yleensä kirjajutuista innostu, mutta nyt alkoi kiinnostaa tää Bambi.
Hei ihana kuulla! Ihan parasta, jos saan teidät ei-niin-innostuneetkin kiinnostumaan :D
Mä luen aika vähän ja yleensä en ottaudu eri blogeissa oleviin kirja-arvosteluihin. Mutta tämäpä jotenkin pystäytti ja päätinkin että täytyy tutustua Fagerholmin tuotantoon. Ja ottaa ainakin tämä kirja lukulistalle Kiitos siis tästä! :)
Hei kiitos sulle kun luit, ja ihanaa, että innostuit! Jos muistat, tuu sitten luettuasi kertomaan mitä tykkäsit xxx
Kiitos tästä ja tulevista kirjajutuista.
Minä en ole koskaan lukenyt Fagerholmia mutta nyt täytyy aloittaa.
Omat viimeaikaiset lempparini ovat yhdysvaltalaisen Celeste Ngn kirjat Tulenarkoja asioita ja juuri ilmestynyt Olisi jotain kerrottavaa.
Hei ihanaa, että luit! Kiitos vinkeistä, täytyykin tsekata nämä xxx
Jeeeee tätä on odotettu!
Jeeeeee! x