“Absolut, snälla!”

Olemme saapuneet 6:30 laivalla Tukholmaan, napanneet taksin hotellille ja asettautuneet hotellin ikkunapöytään pitkälle aamiaiselle. Kysyn lämmintä maitoa kahviini, ja sehän järjestyy, pienen käsivarren taputtelun kera. Hyvä kun ei pussaa.

Miten Tukholman aina välillä unohtaakin? Niin suunnattoman kaunis kaupunki ihan naapurissa, paljon nähtävää, hyviä ravintoloita ja hauskoja ruotsalaisia, joita jaksaisi katsella ja kuunnella loputtomasti. Onneksi tällä kertaa on aikaakin, viivymme kolme kokonaista päivää kaupungissa.

Hotellimme Miss Clara sijaitsee Norrmalmilla, vinkin sain Hellan ja viinilasin välissä-blogin Johannalta. Hän arvelee instagramissa, että hotelli olisi minun makuuni, ja niinhän se onkin. Miss Clara on entinen tyttökoulu, harmoninen ja tyylikäs. Kaari-ikkunoista tulee kotoisa olo ja rakastan ylellistä kylpyhuonettamme. Saamme huoneet käyttöömme jo heti aamusta, on loppiaisen jälkeinen viikko, hyvin rauhallista.

Ensimmäisenä päivänä kiertelemme ensin vähän kauppoja ja kauppakeskuksia: Klassinen NK, uudempi MOOD, Biblioteksgatanin putiikit. Yritämme Chanelin liikkeeseen, mutta portieeri katsoo meitä päästä varpaisiin ja sanoo, että jonoa on. Ei kai siinä. Mennään sitten museoon. (Pääsen myöhemmin sentään livahtamaan sisään Chanelin kosmetiikkamyymälään.)

Minä ja Parkkonen.

Nationalmuseum on vastikään kunnostettu ja UPEA. Hengästyttävä. Läkähdyttävä. Aikaa kannattaisi varata kokonainen päivä ja nauttia lounas välillä museon ravintolassa, joka sekin on täynnä taidetta ja designia. Kirjoitan tämän itsellenikin muistiin seuraavaa matkaa varten, kun aika lailla kiisimme salien läpi tällä kertaa.

Olemme kävelleet kilometritolkulla kun lopulta pääsemme iltapäivällä takaisin hotellille. Vajoan vaahtokylpyyn ja nostan jalat ylös, ah!

Illalla kokoonnumme kalaravintola B.A.R.’ssa (Basieholmens Akvarium O Restaurang). Ystävämme on suositellut äyriäisvatia, mutta päädymme kuitenkin tilailemaan vähän kaikkea ja jakamaan annoksia keskenämme. On ihanaa istua kaakeloidussa ruokasalissa, valita pikkuannoksia, käydä kurkkimassa tiskin kalansaalista, dipata ranskalaisia perunoita majoneesiin, sorkkia vieruskaverin lautasta. Tarjoilijamme on sympaattinen, meistä pidetään hyvää huolta.

Päivä numero 2 alkaa aamiaispöydässä venytellen. Ei ole kiire minnekään. Tyttäret paistavat meille rapeita vohveleita hotellin vohvelibaarissa, haen vielä yhden kupin kahvia. Suherran samalla listojeni kimpussa, haluan nähdä kaiken ja syödä joka paikassa! Joulun ja vuodenvaihteen pyhien jälkeen moni museoista onkin kuitenkin kiinni esimerkiksi vuosisiivouksen takia. En siis pääse Hallwylskamuseet’iin enkä Liljevalchsiin. Mutta Millesgården on avoinna, sinne siis! Nappaamme Uberin hienolle Lidingön huvila-alueelle, jossa museo sijaitsee.

Millesgårdenissa (sen myöhemmin rakennetussa taidehalli-siivessä) on esillä Hilma af Klintin, Tyra Kleenin ja Lucie Lagerbielken näyttely (josta mm. Hesarissa lisää), mutta suurimman vaikutuksen tekevät kuitenkin itse taiteilijakoti ja veistospuisto. Taiteilijapari Carl ja Olga Millesin asuin- ja ateljeetilat puutarhoineen ovat uskomaton kokemus, jota ei kadulta matalaan tiilirakennukseen pujahtaessaan arvaisi kohtaavansa.

Uskon, että täällä on kaunista keväällä ja kesällä kun kaikki kukkii ja suihkulähteet pulputtavat, mutta jotenkin lehdettömät, taivaalle veistosten kanssa kurkottelevat oksat ja matalalla riippuvasta tammikuisesta taivaasta hopeaksi värjäytyvät havupuut luovat oman tunnelmansa muutenkin taianomaiseen paikkaan. Keskellä viikkoa aamupäivällä paikalla ei ole muita ihmisiä, siitäkin syntyy omanlaisensa epätodellinen kupla. On ihan hiljaista, tuuli vain heiluttaa korkeita meriheiniä.

Jatkamme matkaa suoraan Södermalmiin ja kiertelemme parit pikkupuodit. Emme jaksa syödä lounasta, pysähdymme juomaan jotakin ja katselemaan ihmisiä. Paluumatkalla pistäydymme vielä Östermalmin kauppahallissa, tai oikeastaan sen väistötiloissa, vanhaa hallia kun remontoidaan. 1888 rakennettu koristeellinen halli avautuu uudelleen maaliskuussa. Harmi, ettei nyt ole mahdollista raahata kotiin suureellisia ruokatuliaisia.

Illalliseksi olemme hyvissä ajoin varanneet pöydän hotellin lähellä sijaitsevaan Allegrine-ravintolaan, jonka omistajaan Danyel Couet’iin meillä on ollut ilo tutustua aikoinaan (kuin myös hänen hurmaaviin vanhempiinsa, häslningar!). Ravintola on nimetty Danyelin ranskalaisen isoäidin mukaan ja sieltä ruokafilosofiakin ammentaa. Syömme muun muassa loistavan variaation bouillabaisse-keitosta. Kasvisannos – juuriselleriä, omenaa, kanttarelleja ja pähkinöitä – on pyörryttävän hyvää.

Näemme keittiöön, jossa jokainen annos valmistetaan suurella pieteetillä, vain tarjoilussa on havaittavissa pientä satunnaista välinpitämättömyyttä. Haaveilemme vielä menevämme vastapäätä sijaitsevaan Bar Étableen yömyssyille (sekin Danyelin, joka ei siis meidän vierailumme aikaan ollut paikalla), mutta väsymys voittaa. Olemme ennen illallista kävelleet nimittäin vielä pitkän lenkin erikoiseen Sven-Harrys Konstmuseumiin, intohimoisen taiteenkeräilijän arkkitehtonisesti näyttävään kullanväriseen, ikiomaan museoon, jossa näyttelytilojen lisäksi on muun muassa kopio Sven-Harry Karlssonin kartanokodista. Askeleita on siis kertynyt, ruoan lisäksi maistuu uni.

Kolmannen päivän aamuna tutkailemme karttaa ja päätämme lopulta lähteä ABBA-museoon, vaikka se ei alkuperäisellä listallani ollutkaan. Tyttäristä toinen on jo vieraillut siellä ja en ajatellut sen ainakaan itseäni suuremmin kiinnostavan, mutta meillä onkin museossa tosi hauskaa! Laulamme, otamme pöljiä valokuvia jokaisen mahdollisen rekvisiitan edessä ja teemme museon mahdollistamia nauhoituksia esiintymisistämme, joilla huvitammekin itseämme sitten loppumatkan. Ja jos minusta on ihanaa kuunnella ruotsalaisia, niin hämmennyn kun ABBA-museon lipunmyyjäpoika heittäytyy pitkään keskusteluun kanssamme, kyselee jopa Hangosta kaiken, kunnes paljastaa, ettei hänellä oikeastaan ole mitään asiaa, hänestä vain ei ole mitään mahtavampaa kuin kuunnella kun suomalaiset puhuvat ruotsia. Se on kuulemma niin, niin kaunista!

Päätämme tempaista ABBAn jälkeen vielä Moderna Museetiin, eikä vähiten heidän kattavan museokauppansa tähden. Viereisen Östasiatiska Museetin päänäyttely Havets Kvinnor olisi näyttänyt niin kiinnostavalta sekin, mutta rajansa kaikella.

Kävelemme hissukseen takaisin keskustaan, katselemme Skeppsholmenin joutsenia ja kaupungin kaunista silhuettia ja pienen sekoilun jälkeen (haikailemme Sturehofiinkin, mutta istahdamme lopulta vain heidän ruokamarkettinsa Stockholms Matmarknadiin viinibaariin ja ostamme Sturehofin keittokirjan) kurvaamme Richeen nauttimaan hyvin myöhäisen lounaan, jota melkein voisi oikeastaan kutsua aikaiseksi illalliseksi. Skagenia, lihapullia, hummerinpuolikas ja risottoa! Tukholman ravintoloiden ruokalistoilla ovat näköjään kaikki ne ruoat, joita ikuisesti rakastan. Hyvin klassista, yksinkertaisen herkullista ranskalais-skandinaavista brasserieruokaa parhaimmillaan. Helsingissä hakeudun ehkä juuri tämän takia aina nykyään Aleksanderplatsiin. Richen legendaarisen Toast Skagenin reseptin löydät muuten Richen sivuilta!

Kuvut täytettyämme halaamme tiukasti tyttäret, jotka lähtevät kohti lentokenttää ja omaa arkeaan. Me suuntaamme vielä kahdestaan Fotografiskaan, jätämme matkalaukut säilytykseen ja törmäämme saman tien näyttelysalissa kiertävään samppanjakärryyn. Jatkamme kierrosta kuplivien maljojen kera.

Fotografiska on aina vierailun värti, oli näytteillä mitä hyvänsä. Tällä kertaa menemme erityisesti Sammallahden takia, mutta kaikki muutkin näyttelyt ovat kiinnostavia. Jos olisi kaksi vatsaa, olisi ihanaa syödä vielä yläkerran ravintolassa, jossa on arki-iltanakin hauskat säpinät, DJ ja iloista puheensorinaa. Museokauppa saa nielaista loputkin matkabudjetista, valokuvakirjakokoelmat karttuvat. Maailman makeimpia museoita, sanoisin.

Laivamme lähtee Fotografiskan kupeesta iltakahdeksan aikaan, kun bileet kello yhteen saakka avoinna olevalla museolla ovat vasta alkamassa. Olemme ostaneet kotimatkalle pinkan lehtiä ja suuntaamme suoraan hyttiin ja peiton alle. Aamulla heräämme Turussa, kello 10 mennessä olemme jo Hangossa ja työn touhussa. Sturehofin keittokirja ja Fotografiskan tuoksukynttilät (“Darkroom”!) roikottavat meitä vielä ihanissa matkatunnelmissa pitkän aikaa. Ruotsalaisia lihapulliakin on pyöriteltävä matkan jälkimainingeissa, reseptin löydät Instagram-tililtäni. Smaklig måltid!

PHOTOS BY ANNA PIIROINEN & TOMI PARKKONEN