Meidän viikonloppu koittaa tällä viikolla vähän viiveellä – nimittäin vasta nyt! Olemme paiskineet koko viikon töitä lauantaiyön pikkutunneille saakka, mutta tänä aamuna kello viisi nakkasimme matkalaukun laina-autoon ja huristelimme Turun laivaterminaaliin. Edessä on parin päivän pituinen retki Ahvenanmaalle, työmatka kyllä, mutta tavallista rennommalla agendalla. Tarkoituksena on relata ja nauttia laivamatkasta, tutkia Maarianhaminaa ja sen lähikulmia, syödä hyvin ja toivottavasti nukkua tosi, tosi pitkään. Sen tarkempia suunnitelmia emme ole Smakbynin ravintolavarausta lukuunottamatta vielä tehneet, joten Ahvenanmaa-aiheisia vinkkejä saa vapaasti pudotella kommenttilootaan, jos niitä löytyy hihasta.

Pakko esitellä laina-auto, koska olen niin innoissani, että saatan haljeta. Olen varmaan kirjoittanut muutamaankin (sataan) kertaan jeeppihulluudestani? Isälläni oli siis musta Jeep Wrangler kun olin pieni. Kasvoin sen korkealla keikkuvalla etupenkillä ja kaikissa niissä paikoissa, joihin Jeep meidät vei. Sen jälkeen maailmassani ei ole ollut muita autoja. Ylipuhuin ystäväni ostamaan mustan Jeep Wranglerin, jotta pääsisin sen kyytiin. Tunnistan jokaisen Jeepin, joka liikkuu lähikulmillamme ja suunnittelen säännöllisesti niiden nyysimistä – kunnes aina muistan, etten ole autovaras, vaan humanisti, joka ihan varmuuden vuoksi vapisee syyllisyydestä nähdessään poliisin, vaikkei olisi eläissään tehnyt pahempaa kuin kävellyt punaisia päin. Krooninen jeeppikuume helpottuu nyt hetkeksi, sillä saimme Arita Espoosta kiesin lainaan Ahvenanmaan matkaa varten. Se ei ole Wrangler, koska niitä ei sattunut olemaan, vaan Renegade, mutta yhtäkaikki Jeep! JA MEIDÄN! Siis kolmen päivän ajan, mutta eipä nyt juututa siihen, vaan otetaan tästä kaikki irti.

Olen saanut Jarnonkin lietsottua tähän samaan jeeppikuumeeseen, eikä ollut edes vaikeaa. Siihen ei tarvittu kuin matka Puerto Ricoon, jossa vuokrasimme matkan ajaksi Jeepin, juuri sen mustan Wranglerin, joka kahdessa viikossa vakuutti Jarnon siitä, että paljon liikkuva, säätävä, seikkaileva ja koko ajan jotain roudaava perheemme tarvitsee elämäämme sopivan kulkupelin. Hurmioituneita autokuvia on muuten muistikortit pullollaan, vain heppakuvia taitaa olla vielä enemmän. Siihen on siis syy, miksi Karibian matkakuvien läpikahlaaminen on yhä ns. vaiheessa.

Ainoa paikka, joka on Helsingissä auki viideltä aamulla, on Roban kulmassa päivystävä 24h-kiska. Se on aivan mahtava mesta. Kadut olivat tyhjät ja kaupunki nuokkui, myyjäkin puoliksi torkkui tiskin takana. Samaan aikaan radiosta pauhasi trance niin kovaa, että biitti kuului kadulle asti. Matkaevääksi lähti mukaan kaksi isoa kahvia ja aloe vera -juoma, joka pelastaa krapulan (jota toim. huom. meillä ei ollut) ja sen hyvin samankaltaisen olon, joka seuraa siitä, kun on vetänyt tietokoneen äärellä allnighterin eikä ole toisinsanoen päässyt nukkumaan lainkaan. Ei tuntunut missään kun oli yhdeksäntoista, nykyisin tietää kyllä valvoneensa. Jarno ei tosin valvonut tietsikan vaan rumpujensa äärellä – heillä oli keikka, jolta hän pääsi roudauksen jälkeen kotiin joskus aamukahden jälkeen. Työnsä kullakin.

Jos risteily- ja saarihommat kiinnostavat. Instagramin puolelta (@stellaharasek) löytyy jo matka-aiheisia videoita, kuvia ja infoa. Matka-asiaa on luvassa täälläkin sitten ensi viikon aikana. Nauttikaa beibet sunnuntai-illasta! Me nautitaan nyt meidän viikonlopusta, joka juuri alkoi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA