Muistatteko minipienen koiranpennun, jonka vaaleanpunainen maha hurmasi ainakin minut ja mahdollisesti muutaman teistä puolitoista vuotta sitten? Se on kasvanut isoksi ja uljaaksi vahtikoiraksi, joka vartioi Tehtaankatua omistajansa liikkeen ikkunassa.
Paitsi silloin, kun vahingossa nukahtaa.
Aivan käsittämättömän ihana, ja koirakuume kasvaa…
Tiedän tunteen!
Nyt en kestä, ihanat kuvat!
Kiitos kaunis. Ihana malli!
Iiik, apua, ei kestä!!! Omistan kaksi russelia, joista olen täälläkin pari kertaa maininnut ja tämä ihana yksilö saa russelisydämeni läpättämään. Meillä on siippani suvussa näitä russeleita enemmänkin ja ollaan käyty nyt joka viikonloppu katsomassa ihania pentuja. Pari niistä on vienyt sydämemme täysin ja ovat nyt juuri seitsenviikkosia (ah en kestä) ja aina kun mennään kylään niin puskevat nuolemaan ja puremaan naskalihampaillaan niin että siippakin jo ihan myyty. MUTTA kerrostalo ja kaksi russelia on maksimi eikös niin. Järki sanoo noin ja niin sen pitäisi olla, mutta kun yksi kaveri lisää painimaan nykyisten kaverusten lisäksi olisi niin kiva. Varsinkin kun nykyiset olen kouluttanut ja tottelevatkin ihan kiitettävästi niin yksi pentu menisi helpommin kun muu lauma osaa hommansa jo hienosti. Mutta se järki, pliiis pidä puolesi, koska vaikka kolmiossa asutaankin, niin silti omakotitalossa kolme vilkasta veijaria menisi mutta kerrostalo ja lähiö ei ole se kaikista suotavin näin monelle koiruudelle.
HAHAH! Upea monologi. Ota kolmas kuonokas, jos sydämesi kerran niin sanoo!
En vaan kestä, miten maailmaan voikaan mahtua noin paljon ihania otuksia!
Äläpä!