Moro, elossa ollaan! Palasimme viikko sitten Keniasta ja kaiken alkuvuoden reissailun jälkeen on mennyt hetki kootessa ajatuksia, pestessä pyykkiä, availlessa postia ja järjestellessä niin työ- kuin arkiasioita. Kun on heti vuoden alusta lähes puolitoista kuukautta poissa, melkoinen nippu asioita ehtii kasaantua odottamaan vahvistuksia ja tarkempia aikatauluja.
MOHAIRTAKKI ~ MARIMEKKO, SECONDHAND
MEKKO* ~ SECOND FEMALE, DOTS
NILKKURIT, NAHKALAUKKU & KORVIKSET ~ VINTAGE
*SAATU
Olimme viime perjantaina juhlimassa Asennemedian 5-vuotissyntymäpäiviä. Jarno nappasi nämä kuvat matkan varrelta, kun jostain ilmestyi odottamaton auringonvalon kajo. Toki se kerkesi kadota ennen kuin pääsimme perille kolmen korttelin päähän, mutta lyhyestä kajastuksesta otettiin kyllä kaikki irti.
Aavistuksen kimaltava musta mekko on viime syksyn uutuus, kulkenut vaivattoman tyylikkäänä mukana monessa loppuvuoden riennossa. Syväänleikattu kietaisumallinen yläosa sisältää vilautusvaaran varsinkin kun lookista jättää liivit pois, mutta let’s live a little. Kaikki muu asussa on secondhandia ja vintagea. Rakastan edelleen kiihkeästi pörröistä mohairtakkiani ja hohtavia vintagekorviksia, jotka ostin Kaunis Veerasta vuosia sitten. Olen pitkästä aikaa innostunut käyttämään korvakoruja nyt, kun vihkisormuksen myötä ei tee mieli käyttää juurikaan muita sormuksia ja rannekoruja (jep, haluan antaa sormuksen loistaa yksinään!).
Pari vuotta sitten ostetuista vintagenilkkureista on tullut suosikit, jotka ovat jalassa harva se viikko. Arvostan tukevaa lestiä ja maltillisia korkoja, rakastan vetoketjuja ja särmää mustaa nahkaa. Olen tullut kenkien suhteen entistäkin mukavuudenhaluisemmaksi. En jaksa mitään hankalia tai liian korkeita korkoja, jotka alkavat painaa jalkoja illan puolivälissä. Omissa häissänikin vaihdoin puolivälissä iltaa jalkaan mukavammat kengät, jotta jaksoin tanssia pikkutunneille saakka. Onneksi kaapista löytyy muutamia näitä ihmeitä, korkoja jotka ovat sekä käytännöllisiä että kauniita.
Synttärikemuissa oli ihanaa: Maannoksen ruokaa, paljon ystäviä ja tuttuja joita ei ole ehditty nähdä aikoihin ja DJ, joka soitti The Crashin Lauren Caught My Eyes, jota kukaan ei ikinä soita missään paitsi minä. Kilistelimme hienosti kasvaneelle Asennemedialle, ystävänpäivälle ja sille, että kaiken tämän harmauden keskelle koittaa ihan kohta kevät. (Vai luuletteko, että vielä se talvi tärähtää tänne eteläänkin? Itsehän olen luopunut toivosta ja siirtynyt tyynesti kevätsuunnitelmien punomiseen.)
Luulisi, että kahden ison matkan jälkeen olisin intoa täynnä heittäytymässä uuden vuoden haasteisiin, mutta jostain syystä se on tuntunut ehkä juuri siksi tavallista vaikeammalta – ehdin päästä arjesta irti olemisen makuun, tilaan jossa ajatukset virtaavat vapaasti. Mutta kyllä se siitä. Nyt kun seuraavien viikkojen elämä on jotakuinkin selvillä, täytyy pyrkiä arkeen, jossa ajatuksille on jatkossakin tilaa.
PHOTOS BY JARNO JUSSILA
Kiva, että olet palannut! Luotetaan jo kevään tuloon, talvella oli jo mahdollisuutensa :)
Hahahaha se on kyllä niin totta. Juna meni jo!
Mä kyllä vähän pelkään, että meillä on sitten lunta toukokuussa…
NOUUUUUUUU! Älä manaa!
Ihanat kengät!!!
Jee, niin on!
Ihanan tunnelmallisia, kauniita kuvia. Takki on kyllä niin mieletön! Ja minäkään en jaksaisi yhtään naistenlehtimäisesti retusoituja, ylistailattuja kuvia.
Vielä vähemmän jaksan ilkeämielisyyttä ja toisten mollaamista (tämä siis sille yhdelle oudolle kommentoijalle).
Ihana kuulla etten ole ainoa! xx
Musta on ihanaa kun julkaiset kuvia jotka eivät ole täysin siloiteltuja. En katsonut silmänalusia, en niitä edes huomannut. Mietin vanhenemista, kuinka olen lukenut tätä blogia todella monta vuotta, millaisia tyylejä alkuun oli, miten täydellinen asu sulla tässä on ja nuo hiukset. Olet upea ja upeampi kuin silloin nuorena minusta.
Kiitos ♥ Samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Olen lopen kyllästynyt kiiltokuvamaiseen somemaailman, jossa kaikki on hinkattu, lavastettu ja käsitelty täydelliseksi ja säröttömäksi. Inhimmillisyys on paljon kiinnostavampaa ja puhuttelevampaa. Minun työni ei myöskään ole näyttää 19-vuotiaalta huippumallilta enkä ymmärrä miksi minun pitäisi pyrkiä piilottamaan jotain rakenteellista piirrettä kasvoistani. Olen omat silmänaluseni hyväksynyt ja jos ne jotakuta häiritsevät, voi vapaasti vaihtaa osoitetta.
Eniten kummastuttaa se kuinka surutta naiset arvostelevat somessa muita naisia. Suurennuslasilla etsitään (ja näin toki myös löydetään) vikoja niin ulkonäöstä, elämäntyylistä kuin tekemisistä. Ehkä on liikaa toivoa naisilta jonkinlaista solidaarisuutta toisiaan kohtaan, mutta voisi vaikka tyytyä kahvipöytäkeskusteluihin ja jättää ne anonyymit kommentit kirjoittamatta silloin kun ei ole mitään rakentavaa sanottavaa.
Onneksi mun kanavissa asiatonta palautetta tulee nykyään hyvin vähän. Olen tosi kiitollinen siitä, että 99,9% seuraajista ovat ihania, fiksuja naisia ♥
Miten kaunis asukokonaisuus! Takki on ihana ja nilkkurit très chic.
Hei ihanaa, kiitos Riitta! xx
Oi The Crash!
Vie takaisin vuosituhannen vaihteen Ouluun, 45 Special, tanssilattia..
Ja ihanat kuvat.
Oooo kyllä! Mut se vie takaisin Tampereen yo-talolle, jossa vietin paljon aikaa niin baarimikkona kuin tanssilattiaa tamppaavana asiakkaana.
Aivan ihana kuva, lämpö ja ilo tunkeutui kyllä täysillä mun sieluun❤️ Kaunis Stella, Kiitos kun kirjoitat❤️
Hei jee, ihana kuulla Minna! Kiitos kun luet ♥
Ohhoh mitkä silmänaluset. Miksi julkaiset tämmösen kuvan?
Ohhoh mikä palaute, miksi kirjoitat tämmösen kommentin? Minusta kuva on kiva, näytän siinä iloiselta. Tummat silmänaluset mulla on aina ja tuossa ne sattuvat korostumaan, mutta en ajatellut, että se olisi syy jättää sitä julkaisematta.
Miksi itse julkaiset tuollaisen kommentin? Blogia kirjoittaa ulkoisesti ja sisäisesti kaunis ihminen. Sama vaikutelma ei valitettavasti tule tuollaisten kommenttien kirjoittajista.
Tsiisus mikä kommentti. ♀️
Katkeraliisa näyttää olevan taas kukassa… :D Kerää nyt se oma huono itsetuntosi ja vaihda kanavaa. Kukaan ihan täyspäinen ei kommentoi toiselle edes anonyyminä noin.
Näytät hyvältä Stella. Edes silmänalusissa en huomannut mitään silmiinpistävää. Ketään ei todellakaan kiinnosta täydellisiksi retusoidut ja epärealistiset kuvat.
Ohhoh, jonkun mielestä olisi siis oikeasti parempi julkaista vain sellaisia kuvia, joissa valotus on kaikkein imartelevin tai jossa virhet photoshopataan pois. Insta on täynnä tätä sontaa, joten ihanaa, että joku uskaltaa näyttää kuvissa siltä. miltä oikeasti näyttää.
Samaa mieltä. Tykkään kuvista, joissa ihmiset näyttävät ihmisiltä. Inhimmillisyys kiinnostaa. Enkä jotenkin edes osaa pitää silmänalusiani varsinaisena vikana. Ne ovat piirre, joka on ollut minussa aina, ihan lapsesta saakka.
Niin, munkin mielestä ne on ihan tavalliset silmänaluset :D Alkuvuoden raa’assa sivuvalossa ne eivät ole upeimmillaan, mutta joskus mennään kuvan fiilis edellä, eikä mietitä onko valo nyt täydellisen imarteleva, jos ruutu on muuten kiva.
Surullista. Juuri tällaisten kommenttien kohdalla tulee mieleen, kuinka paljon naisilla kuluu energiaa toisten naisten nokkimiseen ja alas painamiseen sen sijaan, että olisimme toistemme puolella kuten miehetkin usein keskenään. Niin kauan kuin tällaista toisten naisten mitätöintiä ja haukkumista tapahtuu toisten naisten toimesta, on turha ihmetellä miksi tasa-arvo ei täysin toteudu. Stella, näytät ihanalta ja tervetuloa takaisin kotiin. ❤️
TÄMÄ!
Ja kiitos ♥
Mä uskon kyllä talven saapumiseen :D Ihana tuo takki <3
Hahaha hyvä että joku jaksaa pitää toivoa yllä :D