Hello Punavuori

Seuraa ensimmäiset kuvat uudesta kodista! Instagramia seuraavat tietävätkin, että Ullanlinna vaihtui Punavuoreen. Uudet kulmat ovat vilkkaammat kuin vanhat ja vähän jännitin etukäteen pitäisikö raitiovaunujen kolina hereillä öisin ja ahdistaisiko olla kaiken keskellä heti ulko-ovesta astuttuaan. Ihan suotta mietin – olin jo rakastunut siinä vaiheessa kun seisoimme laatikkomeren keskellä ja mietimme mistä lähtisimme liikkeelle.

Makuuhuone ennen kuin kannoimme sinne sänkyä tai laatikoita. Ei näytä tällä hetkellä yhtään näin seesteiseltä.

Muuttosamppanja Jarnon ja Outin kanssa! Koska aina tulee vähän yllätyksenä, että se muutto hoitui sittenkin.

Uuden kodin sijainti on itseasiassa aika täydellinen: lähimpään puistoon on sama matka kuin keskelle vilkkainta vilinää. Raitiovaunujen kolina kuuluu, jos kuuntelee. Usein kuuntelen, jätämme ikkunan auki jopa yöksi – olen yllättänyt itseni nauttimalla tunteesta, että elämä on niin lähellä. Silti tuntuu, että asuntoa ympäröi näkymätön kupla, joka suojelee meitä, luo pehmeän seinän meidän ja maailman väliin. Koti on vielä täysi kaaos, mutta olen siellä silti rauhallisempi kuin olen ollut kuukausiin, olen alkanut jopa nukkua pitkästä aikaa kokonaisia yöunia. Se on onni, josta tiedän vasta nyt herättyäni koko kevään ja tähänastisen kesän viimeistään aamuviideltä.

Asunto tulvii valoa: työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen tulee aamuaurinko, koira on yleensä siirtynyt aurinkolänttiin jatkamaan uniaan siinä vaiheessa kun me heräämme. Olohuoneeseen ja keittiöön osuu ilta-aurinko sakenevaa hämärää halkovina juovina. Keittiön pöydän äärellä on istuttu jo ensimmäiset illat ystävien kanssa, vieraiden kutsuminen on nopein tapa tehdä kodista koti.

Tunnen ihmisiä, joille on melko lailla sama missä ja miten asuvat, kunhan neliöhinta ja kulkuyhteydet ovat kohdallaan ja kylpyhuoneessa on paikka pesukoneelle. En ole ikinä kuulunut heihin. Koti, sen lähiympäristö ja sijainti on aina ollut minulle jotenkin supertärkeä. Ei sillä tavoin, että alueen pitäisi olla hieno tai asunnon tietynlainen, vaan siten, että paikka tuntuisi tavalla tai toisella omalta. Olen maksanut ilolla enemmän siitä, että saan asua ympäristössä, joka ruokkii sielua, ja tinkinyt mieluummin muusta.

Rempseästä kaaoksesta löytyy oman kodin ja työhuoneen tavaroiden lisäksi Jarnon studioon ja mökkiprojektiin menevää kamaa – vielä kun ehtisi viedä ne pois jaloista. En olekaan vielä kertonut mökkiprojektista blogin puolella, palaan siihen pian.

Olen asunut toki kaikenlaisissa paikoissa, joskus kotini on ollut kuvankaunis mutta kadut ympärillä levottomat, joskus taas ympäristö on hurmannut niin että olen antanut anteeksi kaikki asunnon puutteet. Olen ollut onnekas, lähes jokainen osoite on tuntunut omalta, sellaiselta että sinne on mielellään palannut päivän päätteeksi. Jopa se alle yhdeksäntoistaneliöinen muovimattoinen yksiö, johon ei mahtunut muuta kuin sänky ja johon oli kesäisin paistua, sillä aurinko paistoi sisään koko päivän – mutta siinä oli melkein koko seinän kokoinen ikkuna josta näki kattojen yli ja sisäpihalta pääsi puikkelehtimaan kaupungin parhaan kirjadivarin takaovesta sisään.

Asuin pitkään kämppäkavereina hyvän ystäväni kanssa ja tämä onkin nyt ensimmäinen koti, johon varsinaisesti muutan Jarnon kanssa. Olemme ehtineet asua yhdessä jo pari vuotta, mutta tuntui silti juhlalliselta kantaa ensimmäistä kertaa muuttolaatikoita molemmille uuteen ja virallisesti yhteiseen osoitteeseen. Sillä on väliä: kenenkään ei tarvitse antaa tilaa tai ottaa paikkaa jostain olemassaolevasta järjestyksestä, vaan uuteen kotiin rakennetaan yhdessä elämä arkirutiineineen ja kaapin paikkoineen.

Koti on vielä kesken, niin keskeneräinen ettei mitään edes kannata laittaa liian ajatuksella vielä paikoilleen, koska ihan kohta alkaa remontti ja kaikkea pitää kuitenkin vielä siirtää, pakata pois tai suojata. Silti se on jo koti, ihan oikea sellainen, elävä ja hengittävä, sisäänsä sulkeva. Suojasatama Punavuoren keskellä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

24 thoughts on “Hello Punavuori

  1. Onnea, onnea teille uuteen kotiin, paikka löytyy aina joka kapineelle vaikka itse vasta muuttaneena sitä ehdin epäilläkin. Vielä muutamat huonekalut hangoittelevat, pari joutuu ehkä vaihtoonkin. Annanpa ajan kulua niin se selviää.

    • Kiitos Tuulia! Se on just näin, kaikki löytää kyllä paikkansa ajan kuluessa ja ne mitkä eivät löydä saavat jatkaa matkaa seuraavaan kotiinsa.

  2. Oi, onnea teille molemmille yhteiseen, uuteen kotiin!

    Olen niin iloinen puolestanne, sillä olen samanlainen siinä, miten paljon kodilla on väliä. En voi asua asunnossa; sen pitää olla koti, ja myös minun onnekseni olen sellaisen aina elämäni varrella löytänyt.

    Muutin itse uuteen kotiin puoli vuotta sitten ensimmäisen kerran yli kahdeksaan vuoteen, ja vaikka viihdyin edellisessä kodissa, nykyisessä kodissa kaikki tuntuu viimein loksahtaneen sinne, minne pitkin. Se jos mikä on onnea!

    Olen seurannut blogiasi ammoisista Paras aika vuodesta -ajoista asti ja muutamaakin muuttoasi ja remonttiasi, ja onhan siinä ajassa elämässä paljon muuttunut niin sinulla kuin itsellänikin. Onneksi parempaan ja oikeaan suuntaan! Vielä kerran onnea uuteen kotipesään!

    • Kiitos Mira ♥

      Ihanaa kuulla, että olet ollut mukana niin pitkään! Onnea sinnekin uuteen kotiin, se on kyllä onnea kun tuntee olevansa juuri siellä missä haluaakin.

  3. Ooh näyttää muru niin hyvältä ja nää kuvat sai mut isosti hymyilemään. Tullaan skumppalle kuun lopussa ihmettelemään ja ihastelemaan, Pus!

  4. Onnea uuteen kotiin!
    Jäin ihailemaan makuuhuoneen sängyn päällä olevaa katosta! Mistä olette sen löytäneet?

    • Kiitos Paula! Edellisen asukas jätti katoksen meille, mutta kertoi että vastaavia saa tällä hetkellä Ellokselta – kurkatkaa siis sieltä!

      • Tuota katosta ihailin itsekin, todella ihastuttava. :) Sen verran vielä utelen, että minkätyyppinen kiinnitys on tehty kattoon?

        Lämpimät onnittelut uudesta kodista, näistä kuvista välittyy seesteisyys ja onnellisuus. :)

        • Hei kiitos! Niin minustakin tuntuu. Hmm, nyt en ole kotona tarkistamassa, mutta siellä katossa taitaa olla ihan koukut. Katos on kevyt, pelkkää kangasta ja pari narua.

  5. Onnea uuteen kotiin! Kyllä ne tavarat pikkuhiljaa löytää paikkansa. Saako udella paljonko teillä on neliöitä? Edellinen asunto oli ilmeisesti aika iso, mutta onko tämä yhtä iso vai pienempi?

    • Kiitos kaunis! Edellinen asunto oli tosiaan valtavankokoinen kahdelle ihmiselle ja tämä on hiukan pienempi, mutta iso sekin, yli sataneliöinen. Työskentelemme kotona ja teemme siellä myös paljon kuvauksia, joten tilalle löytyy käyttöä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.