En osaa selittää mitä mustanpuhuvalle minimalistille minussa on tapahtunut, mutta kotiin ja kaappiin on hiipinyt kaikenlaista epäilyttävää. Värejä. Kuoseja ja raitoja. Pehmeitä, haalistuneita sävyjä, niitä joita näkee kuumissa maissa. Olen pitänyt niistä aina, nyt ne ovat näköjään alkaneet vallata vaivihkaa alaa. Se on tapahtunut viime vuosien aikana eikä selity pelkällä jokakesäisellä hippiräjähdyksellä. Ehkä tästä on tulossa kesän kestävän hulluuden sijaan pysyvä tila? Tulkoon sitten. Uskon, että keräämme vaistonvaraisesti ympärillemme niitä värejä, joita sillä hetkellä tarvitsemme. Ehkä tarvitsin aiemmin mustaa tuomaan sotilaallista selkeyttä kaiken kaaoksen keskelle – ja nyt olen vihdoin valmis ja altis väreille.
Kesälaukut viihtyvät yhdessä. Pikkuveskat ovat viime kesän suosikkeja, helppoja napata mukaan kävelylle tai kaupunkiretkelle. Campomaggin konjakinruskean kassin sain italialaismerkiltä keväällä Dotsin kautta. Säilytän sitä näkyvillä, koska se on niin kaunis. On se käteväkin, nielee sisäänsä läppärin ja kameran, tai vaihtoehtoisesti rantaviltin, kirjan ja viinipullon.
Kesän kengät ovat liikuttavalla yksimielisyydellä mustat, mutta soljet, hapsut ja kimallus pitää minimalismin niistä kaukana. Open Ceremonyn solkinilkkurit ja nilkkapituiset buutsit ovat secondhand-löytöjä, jotka on koeajettu jo lukuisia kertoja ja todettu nappihankinnoiksi. Stylesnobin hapsusandaalit ja säihketossut ovat Dotsista saatuja uutuuksia, joista etenkin jälkimmäisistä olen ollut onnessani kuin kepin löytänyt Luna-koira. Ne säihkyvät! Ja kimaltavat! Ihan kuin upottaisi varpaansa tähtipölyyn.
Hapsuja, huiveja ja hentoa vaaleanpunaista. Isabel Marantin huivin hankin Beamista varmaan viisi vuotta sitten: se palvelee paitsi huivina myös matkapeittona, piknik-vilttinä ja pyyhkeenä. Korresin puuterinen puteli on yksi kesän lempituoksuista, jota kommentoidaan joka kerta kun käytän sitä: kurjenmiekka, metsäisen makea orvokki ja valkoinen pippuri muodostavat yhdessä huumaavan trion, joka sulaa iholle osaksi omaa ominaistuoksua. Omani toin matkamuistona Kreikasta, nykyisin sitä saa Suomestakin mm. Dotsista. Ruskea pikkulaukku on sekin tuotu Kreikan saaristosta, Santorinilta.
Lempikorut lojuvat ikkunalaudalla valmiina noukittavaksi mukaan. Kaikki ovat vanhoja vintagekoruja paitsi vihertävät korvakorut, jotka sain Gauharilta. Hohtavat kivet ovat labradoriittia, rakastan sitä miten ne välkehtivät valossa. Kahden suomalaisen naisen perustamasta putiikista löytyy kaikenlaista muutakin kaunista ja käsintehtyä, kannattaa kurkata.
Kaikille tavaroille ei tarvitse löytyä omaa paikkaa. Tykkään siitä, että kaktukset, kirjapinot, vanhat unisiepparit ja värikkäät rahit ajelehtivat kodissa nurkasta toiseen tilanteen ja tunnelman mukaan. Sinnetänne seilaavia tavaroita tarvitaan myös pitämään ikkunoita auki tai vaihtoehtoisesti kiinni, sillä kodin ikkunankarmit ovat ikivanhat ja lonksuvat muuten edestakaisin tuulenvireen mukana.
Värit ovat tainneet tehdä virallisen paluun elämääni. Sovitaanko niin, että joku puuttuu peliin siinä vaiheessa kun alan ripustella seinille, sängylle ja ikkunoihin intialaisia kankaita, tai kietoa vanhoja verhoja kaavuiksi ylleni. Minut teini-ikäisenä tunteneet tietävät, että se ei olisi ensimmäinen kerta… Köh.
☊ NEIL YOUNG – HIPPIE DREAM
En tiedä luetko näitä vanhojen postausten kommentteja, mutta pakko yrittää: bongasin tämä campomaggi laukun blogistasi viime talvena, kun selailin vanhoja blogipostauksiasi. Siitä lähtien olen samaisen laukun perään haikaillut, käyttänyt yhteensä varmasti tunteja laukun etsimiseen, mutta samanlaista ei vain löydy mistään. Eli kysymykseni kuuluukin, onko sinulla tiedossa mallin nimeä, jolla sitä olisi helpompi metsästää? Vanhempaa mallistoahan tuo on, joten löytäminen nimelläkin saattaa olla hankalaa, mutta on se vaan niin pirun nätti, että pakko vielä yrittää!
Moikka Camilla, laitan sulle sähköpostia!
Tuon ensimmäisen kuvan tyyny/rahi on aivan ihana! Mistä se mahtaa olla peräisin? Ei sillä, täältä en luultavasti tuollaista löydä, eikä meillä juuri nyt ole tilaakaan ylimääräisille huonekaluille, mutta haaveillahan saa aina… :D
Heippa, se on ikivanha eikä ihan samanlaista saa varmaan mistään, mutta olen muistaakseni hankkinut tuon Zoco Homesta. Myös Nest Factorylla on valikoimissa samanhenkisiä raheja ja tyynyjä: http://www.nestfactory.com.
Tuo laukku! Lääh!! Dotsissako noita myydään?
Juu, siellä kannattaa käydä kuolaamaassa! xx
Olet rakastunut.Pinkki,violetti,purppura ja mitä näitä nyt on.. löysivät tiensä luokseni samoihin aikoihin,kun löysin elämäni rakkauden ja hyppäsin muutaman vuoden yli kolmenkympin. Tätä ennen en ollut kyseisiin väreihin koskenutkaan.Edes lapsena en välittänyt vaaleanpunaisesta.Naiseus,rakkaus ja kasvu tarvitsevat värejä! Niin ja se elämänrakkaus voi nyt olla kuka,mitä tai mikä vain Olen iloinen puolestasi
Ihana teoria! Voi hyvin olla totta xxx
Olen samaa mieltä, että vaaleat farkut nuorentaa. Toisaalta mustat hoikentaa, naisen ikuinen dilemma. Minä hommasin juuri mustat farkut, huomaan, että menossa sellainen musta kausi. Selkeästi haluan jonkinlaista kuria ja järjestystä.
Mutta mä en nyt ollut harakkatuulella kun en huomannut noita kimalluskenkiä yhtään. Sen sijaan pakko piipahtaa Dotsin liikkeessä ensi viikolla kun alkoi kiinnostamaan tuoksujen maailma. Mikä tuo toinen Korresin pullo kuvissa on?
Totta, kyllä mustat farkut kaventavat ja vaalea taas leventää. En vaan jaksa välittää. Ihan hyvät jalat ne ovat missä tahansa housuissa.
Hei käy ihmeessä tuoksuttelemassa noita Korresin puteleita. Kuvissa on siis vain yksi ja sama tuoksu, se on kuvattu vaan parilta eri puolelta! Se on mun ehdoton lemppari, mutta on ne muutkin kyllä ihania.
Säihketossuista viis, mutta tuo kassi on pakko saada. On nimittäin syntymäpäivä, vuotta myöten, terveiset vaan tätilukijalta, joka eksyi tänne mäyräkoirien takia ja rakastui kuviin!
HannaHoo
Oooh, onnea ja iloa! Ihana kuulla, että olet tykännyt blogista. Kannattaa ihmeessä kysellä tuota laukkua Dotsista, sieltä osaavat selvittää saako maahantuojalta niitä lisää, jos sattuu olemaan loppu.
Tajusin just nyt, että myös minä tarviin säihketossut. Jestas! :)
Ooh! Bling bling!
Oih mistä on viimeisen kuvan rahi? IHANA! <3
Se oli osa secondhand-kaupan myymäläsomistusta, myyjä suostui myymään sen kun kauppa on pistämässä pillejä pussiin.
Pidin just koulun päätösesitelmänä pechakuchamaisen väri-on-sanatonta-viestiä, ja sulle kyllä sopii juuri nuo esillä olevat ihanasti. Sä jopa nuorennut silmissä noilla vaaleilla farkuilla ;D
Paitsi, että ne edelliset risat oli kyllä asennetta. Mä oisin tehnyt niistä jtn.. vaikka shortsit.. :)
Mulla on takaraivossa aina pikkuinen kuva Kuubasta. Sinne mennään joskus..
Haha, mahtavaa! Hmm, en mä niitä farkkuja VIELÄ ole heivannut… Shortsi-ideaa vähän vaikeuttaa tosin se, että neppari on irronut eikä sitä saa enää takaisin, vetskari ei pysy kunnolla kiinni ja hanuriin on hiutunut reikiä, jotka eivät saisi oikein enempää revetä auki.
Oho. No, nepparin vaihto on simppeli. Just tein sen yksille silmättömälle farkulle.. vetskarin vaihto o inan pisempi juttu, ja paikattu arse on vinkvink: näin nyt valmistuneelle pukeutumisneuvojan näkökulmasta 2 vuoden päästä täällä hitti :D :D ja, jos tuunaat niistä shortsit, niin lahkeista saa paikat sinne takapuoleen.. ja mä laittasin jtn hmm extraa niihin lyhentyneisiin lahkeisiin.. mut, ohan tos näpräämistä. Mä kyl nyt tunnen pätevii ns ompelijoita.. ;)
Haha! Ihania ideoita, mutta itseni tuntien voin kertoa, että ei tule tapahtumaan :D Katsotaan. Ehkä ne jää vielä hetkeksi kotihousuiksi, kunnes pitkätukka kantaa ne roskiin tai tuikkaa ne tuleen.
Säihketossut?! En ennen tätä tiennyt tarvitsevani sellaisia, mutta enää en ole aivan varma onko elämää ilman niitä..
Onneksi ei ole pakko elää ilman säihketossuja! Samasta kengästä löytyy myös toinen versio, jossa on mustaa ja hopeaa punosta – superkauniit nekin.
Kesä tekee tehtävänsä tai ikä. Mussa asuu myös pieni hippi, joka aina välillä nostaa päätään kaiken mustan ja valkoisen ja raidan keskellä. Raja menee kyllä todellakin seinille ripustetuissa kankaissa, ehkä. :)
Joo, kyllä me vedetään siihen raja.