✖ TORNIONJOKILAAKSO, LAPPI

Sen näki jo keittiön ikkunasta: aamusta oli tulossa niin kaunis, että kävelylle kannattaisi napata kamera mukaan. Järjestelmäkameran operoiminen kädet jäässä ja kahden koiran kiskoessa vastakkaisiin suuntiin ei ole kiitollisinta hommaa, mutta en todellakaan malttanut olla taltioimatta tätä kauneutta parin ruudun verran.

Tornionjokilaaksossa eletään niitä päiviä, kun ei oikeastaan ole enää syksy, mutta ei ihan vielä talvikaan: taitetta, jossa luonto vaipuu päivä päivältä enemmän uneen. Joinakin aamuina on sumu, toisina kuuraa, joka säkenöi ruohonkorsissa ja oksissa ja saa koko maiseman kimaltamaan valkoisena. Lammikoiden päällä on ohkainen kerros riitettä, kuin ohutta lasia. Joki on kohmeinen, näyttää virtaavan päivä päivältä hitaammin. Reunoilla ritisevä jää kurottuu joka yö pidemmälle.

Tänä aamuna tuntui kuin aika olisi seisahtunut. Ei tuullut, lehtikään ei liikahtanut, kaikki oli jähmettynyt paikoilleen kuin valokuvaan. Ei ollut edes erityisen kylmä, vaikka yöllä oli selvästi ollut pakkasta.

Jostain syystä juuri tällaiset päivät palauttavat mieleen eniten muistoja ensimmäisistä vuosista Suomessa. Kaikki talven tuloon liittyvä oli niin uutta, se kuinka kuuran kuorruttama nurmikko rapisi kenkien alla, kuistin ikkunaan piirtyi valkoisia kukkia ja koko maailma hiljeni. Jäätyneet lammikot, sormia nipistelevä yöpakkanen vielä aamullakin. Ennen muuta tuoksut: tulitikun rikinkatku, palava puu, ensilumen tuoksu joka leijailee ilmassa jo ennen kuin se todella tulee.

Elämme kummallisia aikoja. Olin yksin aamukävelyllä koirien kanssa, koska Jarno oli juoksulenkillä. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut. Ehkä jonain aamuna minäkin lähden mukaan. Kotiin päästyämme keitimme riisipuuroa, iltaan mennessä kattila oli kaavittu tyhjäksi. Siinä nyt ei ole mitään kummallista, jos ei lasketa sitä, että riisipuurokausi tuli korkattua epätavallisen aikaisin.

Mutta jossain itää uudenlaisia ajatuksia, uusia yhteyksiä, tunne siitä että kaiken ei tarvitse olla aina samalla tavalla kuin ennen.

Joutsenista yksi ehti lähteä ennen kuin tartuin kameraan, toinen on kuvassa jo matkalla. Ne lähtivät yksitellen pitkällä matalalla nousukiidolla, neuvottelivat mennessään suunnasta. Mutta sen kuulee, että ne ovat vielä maisemissa, viimeisiä päiviä tai viikkoja ennen lähtöään lämpimimmille leveysasteille. Laulujoutsenen erottaa kyhmyjoutsenesta sen torvimaisesta äänestä, jota se päästää lentäessään. Tornionjokilaakson torvisoittokunta kokoaa rivejään ennen suurta muuttoa ja esiintyy joenuomassa harva se päivä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK