Kodin melkein kaikki huoneet sisustivat itse itsensä, kun muutimme asuntoon kaksi vuotta sitten – paitsi makuuhuoneiden väliin jäävä olohuone. Se on kiistatta kodin hankalin tila: pieni, kulmikas ja ikkunaton. Lorvimiseen sopivalle löhösohvalle ei löydy paikkaa, onneksi siihen on sittemmin keksitty luovia ratkaisuja. Viime syksynä meille muutti kauniisti kaareva jättitelevisio, jota kutsumme tuttavallisesti Kapteeninkadun laajakankaaksi. Mistälie maailmankaikkeuden oikusta se sattui sopimaan tuohon haastavaan huoneeseen, jonka syvennykseen se oli kuin tehty. Sen jälkeen palaset ovat alkaneet pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen. Ehkä tila vain tarvitsi kiinteän keskipisteen? Tai minä tarpeeksi hyvän syyn hengata siellä. (Uusin Netflix-addiktio: Harvey Spec… siis anteeksi, tarkoitan tv-sarja Suits.)
Erityisesti ikkunattomuus tuo omat haasteensa tähän vuodenaikaan. Mikään määrä valoa ei tahdo riittää valaisemaan tilaa, se jää jokatapauksessa hämäräksi. Teinkin tovi sitten täsmähankinnan valaisemaan vuoden pimeimpiä kuukausia: olohuoneen viihdealttarin yllä loistaa nyt uusi tähti! (Sorry Suits-fanit, se ei ole Harvey.) Sen kuvaaminen osana muuta huonetta oli melkein mahdoton tehtävä, joten nyt tyydymme lähikuvaan, kas näin.
Visiossa siinsi kolme neonkirjainta: xxx. Valitettavasti niitä ei löytynyt Mariankadulla sijaitsevasta pikkukaupasta hankintahetkellä kuin kaksi. Ehkä haen sen kolmannen vielä kotiin kun ennätän. Kuvassa valo näyttää vähän kalsealta, livenä se on onneksi yllättävän lempeä.
Lepakkotuolit, lempiviltit ja marokkolaiset nahkarahit ovat talouden ihmisasukkaita varten. Vanha vintagematto sen sijaan kuuluu koirille, jotka viettävät sen päällä valtaosan hereilläoloajastaan. Maton kuvaaminen ilman heitä on vielä mahdottomampaa kuin neonvalon ikuistaminen kuvaan tavalla, joka edes muistuttaa todellisuutta. Huomatkaa omistushaluinen närkästys.
Mököttäköön matollaan. Minä sytytän huoneen kaikki valaisimet ja luen vaikka kirjan, kun täällä vihdoin näkee! Hmm… tai korkkaan punaviinin ja Suitsin kolmannen tuotantokauden. Pakko myöntää, että telkun myötä olohuoneessa on tullut viihdyttyä hämmästyttävän hyvin, hämärää tai ei.
ja onko parasta, että suits vihdoin jatkuu!! <3 ah onnea. ei miulla muuta. :D
Kaunis ja kivan oloinen olkkari. Mistä matto on? Noi hapsut matossa on niin kivat.
Hei Katri, kiitos! Matto on Private0204:n, hankittu aikoinaan Artekista. Vanha turkkilainen hamppumatto, joka on käsin kunnostettu ja värjätty. Superkiva ja koirankestävä!
Hei toimiiko muuten noin iso telkkari pienessä tilassa? Meillä vähän samat haasteet olohuoneen kanssa, mut Netflix-friikkeinä tekis mieli sijoittaa isoon ruutuun.
Moro Lina, toimii kyllä yllättävän hyvin. Uskomus, että televisiota pitäisi katsella kauempaa, elää yhä sitkeästi, mutta esimerkiksi tuota Curved UHD -kaunokaista voi katsoa huoletta vaikka metrin päästä. Lepakkotuolit sijaitsevat parin metrin päässä telkusta ja se on varsin passeli etäisyys.
Kaunis olohuone ja tietty Harvey..
KYL! Kiitos kaunis.
Pelastaisikohan telkku meidänkin vähän ryhdittömän olkkarin? Hmmmm :D
Haha! Meillä se ainakin tepsi, huoneeseen tuli jotenkin enemmän järkeä kun tuohon syvennykseen tuli täydellisesti siihen sopiva katseenvangitsija.
Viivhtyisältä näyttää. TV liian ..hintaisa opisk budjettiin, mutta nuo x-lamput mahtunevat…kiitos vinkistä, en ole huomannutkaan noita.
Jee, kivaa kun tykkäsit! Putiikki, josta ostin kirjaimet, oli muistaakseni Past & Present tai jotain sinnepäin.
Harvey… Drool. Vähänkö sitä katselee ilokseen tuosta kuuskytviistuumasesta :D
Äläpä. Vähän kuin Harvey seisois meidän olohuoneessa.
Onpa kiva idea tuo xx-valaisin telkun yläpuolella. Pidän myös kovasti noista kristallikruunuista yhdistettynä mustavalkoiseen, vähäeleiseen sisustukseen. Tuovat kauniisti koristeellisuutta ja kontrastia. Harvey on myös ihana, minkä tunnustaminen tekee minusta puuman…
Hei kivaa kun tykkäät! Haha, ei Harveysta tykkääminen kenestäkään puumaa tee, Harvey on iätön hahmo.