Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran keväällä 2008 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Tänä syksynä blogin perustamisesta on tullut kuluneeksi yksitoista vuotta. Arkistojen aarteet -tunnisteen alta löydät muita vanhoja juttuja.

1 ~ Ihailen kokeilunhaluisia naisia, jotka irrottelevat tyylivalinnoillaan ja useimmiten onnistuvat. Tunnen silti syvää sielunkumppanuutta Geraldine Saglion ja Emmanuelle Altin kaltaisiin naisiin, jotka pukeutuvat samoihin mustiin minimekkoihin ja harmaisiin pillifarkkuihin vuodesta toiseen ja näyttävät aina yhtä hyvältä lähes meikittömine kasvoineen ja laittamattomine hiuksineen. (Ehkä pitäisi puhua enemmänkin inspiroitumisesta kuin sielunkumppanuudesta, sillä en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että oma onnistumisprosenttini näillä elementeillä on yhtä hyvä.)

Blogin banneri vuosimallia 2008 kiteytti olennaiset.

2 ~ Kaikki vaatteeni ovat mukavia ja rentoja, mutta vaihdan silti lökövaatteet ylleni heti kun pääsen kotiin: useimmiten leggingsit, villasukat ja ison t-paidan.

3 ~ Olen kenkämuija, laukuista en tajua mitään. Omistan melkein viisikymmentä kenkäparia, mutta vain viisi laukkua, joista käytän yhtä. Osa laukuista on vuosien varrella mukaan tarttuneita kangaskasseja. Uusin lemppari on Bloc Partyn kangaskassi, jonka mies hankki keikalta lahjaksi ostolakkoilevalle tyttöystävälleen. Viisas mies.

4 ~ Olen potenut vuosikausia jatkuvaa hiuskriisiä, joka johtuu enimmäkseen siitä, etten ehdi tehdä niille mitään aamuisin. Sen sijaan, että vain nousisin hiukan aikaisemmin ja opettelisin laittamaan niitä, valitan hiuksistani kaikille jotka jaksavat kuunnella.

5 ~ Minusta silmärypyt ovat tyylikkäät. Hyvä niin, koska olen vastikään pistänyt merkille ensimmäiset omani.

6 ~ En ole käyttänyt huulipunaa yli kymmeneen vuoteen, eikä se niin hyvältä näyttänyt silloin 14-vuotiaanakaan, kun yritin hetken omaksua sen habitukseeni. Robert Smith on kyllä mainio esikuva monessa muussa asiassa, mutta hänen meikkaamisestaan ei ehkä kannata inspiroitua.

7 ~ Olen rakastanut tiettyjä asioita melkein siitä asti, kun tiedostin viisivuotiaana (kuuluisa Vaaleanpunainen Herääminen) ettei pukeutumisen tarkoitus ole pelkästään funktionaalinen. Näitä trendivaihteluista riippumattomia rakkauden kohteitani ovat mm. pillifarkut: kolmetoistavuotiaan rokkitytön versio oli itse kavennettu ja lahkeista rispaantunut. Remmisandaalit niin matalina kuin korkeakorkoisina, sillä äitini kulki korkeakorkoisissa platform-remmisandaaleissaan koko lapsuuteni. Läpsyt eli flipflopit eli varvastossut, koska Australia. Minimittaiset mekot, suuret nahkalaukut, rennot hippilaineet ja lantiolle asettuvat vaatteet, koska 70-luku. Ehkä myös ikuinen rakkaus mustiin kimaltaviin vaatteisiin on ammennettu 70-luvusta? Isot villapaidat, tennarit ja maiharit, koska The Cure. Suurimmasta osasta voi syyttää tai kiittää äitini lisäksi herkässä kasvuvaiheessa tapahtuneita ihastuksia elokuva- ja musiikkihistorian tyylikkäisiin ihmisiin.

8 ~ Käytin lukiossa ruskeita piilolinssejä, koska pidin harmaita silmiäni tylsinä. Onneksi tajusin pian, että eloton muovipinta iiriksen päällä oli tosi paljon tylsempi.

9 ~ Jos elokuva osoittautuu huonoksi, sivuutan juonen ja keskityn henkilöiden kenkiin, vaatteisiin ja hiuksiin. Jos niissä(kään) ei ole mitään katsomista, voi hyvällä omatunnolla nukahtaa sohvalle.

10 ~ Tykkään kengistä, joilla voi lompsia. Siitä johtuu loputon rakkauteni prätkäsaappaisiin ja maihareihin. Korkokengissäkin voi kyllä lompsia, kunhan ne ovat riittävän tukevat.

11 ~ Vihaan eniten maailmassa mustiin vaatteisiin pesukoneessa tarttunutta valkoista nöyhtää. Useimmiten se johtuu siitä, että mies on unohtanut nenäliinan farkkujensa taskuun. Tästä syystä en suostu pesemään hänen vaatteitaan omieni joukossa, ellei hän tarkista pesuun pyrkivien vaatteidensa taskunsa silmieni edessä.

12 ~ En ole koskaan pureskellut kynsiäni, mutta revin niitä lakkaamatta. Hyvä syy pitää kynnet mahdollisimman lyhyinä. Toinen syy on tietysti lempikynsilakkasävyni, musta ja syvä violetti, jotka näyttävät minusta paremmilta lyhyissä kuin pitkissä kynsissä.

13 ~ Pidän hiukseni mieluiten kiinni. Onneksi suttunutturasta on tullut jo kymmenen vuotta sitten kiinteä osa tyylillistä identiteettiäni.

14 ~ En ymmärrä ihmisiä, jotka valitsevat vaatteensa kaupasta pelkän trendikertoimen perusteella. Ei siinä ole sinänsä mitään väärää, mutta trendikkyys itseisarvona tuntuu ontolta. Pidän siitä, että on oma tyyli, jota voi maustaa trendikkäillä elementeillä silloin kun löytää jotain siihen sopivaa. Tyyli-identiteetin puuttuminen tuntuu vähän samalta kuin ettei olisi toista jalkaa.

15 ~ Käytän samoja meikkejä päivästä toiseen enkä kyllästy. Miksi suotta poiketa hyväksi havaitulta polulta, kun se kerran toimii! Silloin tällöin meikkipussiin ilmestyy jotain uutta, mutta päivittäiskäytössä olevat vakiotuotteet vaihtuvat hyvin harvoin.

16 ~ Olette toivoneet juttua vaatteiden ja kenkien säilytyksestä, mutta kotini säilytysratkaisut ovat niin onnettomat, että ne ovat enemmän osa ongelmaa kuin ratkaisua. Vaatteita ja erityisesti kenkiä on kaikkialla, eteisessä takkien joukossa, tuolien päällä, tuolien alla… Palataan asiaan, jos tähän jossain vaiheessa löytyy joku roti.

17 ~ Kaiken pitää jäädä lanteille: pikkuhousut, hameiden ja housujen vyötäröt, vyöt, mekkojen leikkaukset. Ahdistaa, jos linja katkeaa vyötäröstä. Se puristaa ja yksinkertaisesti näyttää väärältä. En usko, että tulen koskaan käyttämään mitään korkeavyötäröistä, vaikka ne näyttävät hyvältä muiden päällä.

18 ~ Vaalennetut hiukseni ovat todellisuudessa tumman maantienväriset. Isäni hiukset olivat mustat ja kiharat, äitini punertavat – mitä tapahtui?! Samoin kävi silmilleni: en saanut isäni ruskeita enkä äitini vihreitä, vaan harmaat silmät. Veljeni silmät ovat tietysti kirkkaansiniset. Hmm. Onkohan tuo oikea perheeni.

19 ~ Käärin kroonisesti hihojani, olivat ne minkämittaiset hyvänsä. Äidiltä peritty tämäkin pakkomielle.

20 ~ Rakastan aitoja luonnonmateriaaleja: puuvillaa, silkkiä, villaa, pellavaa, nahkaa. Usein harmittaa, kun kaunis kenkäpari tai vaatekappale on pilattu huonolla materiaalilla. Inhoan keinonahkaa eikä kyse ole “en voisi kuvitella käyttäväni mitään muuta kuin aitoa nahkaa” -naistenlehtielitismistä, vaan siitä, että keinonahka ei tunnu eikä tuoksu nahalta, ei kestä eikä vanhene kauniisti, ei ole jalkaystävällinen eikä yleensä edes näytä hyvältä.

21 ~ Rakastan penkoa kirpputoreja, mutta vaatehankintojen kannalta harmittaa, että ne ovat yhä useammin täynnä kopiolaukkuja, niitä hemmetin keinonahkaisia kenkiä ja huonolaatuisia halpavaatteita. Laadukkaita löytöjä saa tosissaan metsästää. Onneksi on eBay ja sen hakutoiminto.

22 ~ En tajua monimutkaisia silmämeikkejä. On kaksi tapaa meikata silmät: sumuiset suttusilmät mustalla kajalilla tai yksi reteä luomiväri koko luomelle ilman typeriä häivytyksiä kulmakarvoihin asti. Päälle mustaa ripsiväriä. Valmis.

23 ~ Pidän itsessäni eniten pitkistä sääristä, joita paljastelen säädyllisyyden rajoilla liikkuvilla minihameilla ja tunikoilla lähes päivittäin, sekä selästä jota paljastelisin mielelläni enemmänkin, jos rintaliivien selkäosa ei olisi ikävästi suunnitelmieni tiellä. Vähiten pidän vinoista hampaistani ja rinnoistani, ei sillä että niissä itsessään olisi varsinaista vikaa, ne vaan painavat aivan liikaa ja toivoisin paljon pienempiä. Olen saanut kitkeriä kommentteja siitä, kuinka leuhkin etumuksellani – voi kunpa tietäisitte kuinka mielelläni antaisin sen pois!

24 ~ Aloin parkua, kun sain yläasteella kuulla tarvitsevani silmälasit. Käytin piilolinssejä vuosikausia. Nykyisin turvaudun piilolinsseihin vain isommissa juhlissa jos niissäkään, edelliset loppuivat kaksi vuotta sitten enkä ole vielä jaksanut ostaa uusia. Olen myös hukannut silmälasini, sokkona siis vedellään. Ei ehkä pitäisi, koska likinäkö aiheuttaa noloja sosiaalisia tilanteita. Niitä on taas edessä seuraavassa Emma-gaalassa.

25 ~ Ihailen kauniisti huoliteltuja ja meikattuja naisia, mutta jos yritän itse samaa, näytän äidin meikkipussilla käyneeltä kuusivuotiaalta (jep, tämän takia se huulipunakaan ei toiminut). Sopivasti renttu ilme sopii sekä minulle että loputtoman laiskalle luonteelleni paljon paremmin.

26 ~ Kun olo on surkea, pukeudun miehen kylpytakkiin. Se on iso, pehmeä ja hupullinen. Ja musta. Vähän kuin froteinen luola.

27 ~ En osaa käyttää korvakoruja, omistankin niitä vain kahden tai kolmen parin verran. Syy siihen saattaa löytyä teinivuosiltani, kun korvissani oli yhteensä 16 lävistystä. Voin kertoa, että korvia paleli pohjoissuomalaisessa pakkasessa! Kulmassani on arpi 14-vuotiaana ottamastani kulmalävistyksestä, se oli aikaa ennen kulmalävistysten yleistymistä  ja ohuelle iholleni liian paksu metallitappi repeytyi lopulta irti kulmastani. Lävistysarpi löytyy myös nenästä. (Yhdestä lävistyksestä haaveilen muuten silloin tällöin vieläkin: tappi kielessä viehättää aina kun näen sellaisen! Kielilävistys on jäänyt kuitenkin ottamatta, koska pelkään sen vaikuttavan muutenkin nopeaan ja toisinaan epäselvään puheeseeni – kokeilkaapa itse puhua ensin kymmenen vuotta aussienglantia ja saksaa ja sen jälkeen oppia artikuloimaan suomea.)

28 ~ Olen muutenkin ihan täynnä arpia. Näkyviä arpia on kulman ja nenän lisäksi ainakin polvessa, selässä, reidessä, kyynerpäässä ja ranteessa. Ne eivät ole koskaan häirinneet, kyllä elämä (= tumpelolle sattuneet onnettomuudet) saa näkyä.

29 ~ Käyttäydyn kun kolmevuotias, kun pitäisi mennä iltapesulle. Ei huvita. En jaksa. ONKO PAKKO? Nukkuisin varmasti meikit poskilla, jos se ei näkyisi ihossa heti seuraavana aamuna. Nukun joskus siitä huolimatta.

30 ~ Kolmekymppinen voi hyvin käyttää bändipaitoja. Joka väittää muuta on väärässä.

PS. Kirjoitin tämän pukeutuneena miehen kylpytakkiin.

Mitä ajattelen näin kymmenen vuotta myöhemmin? Yllättävän moni asia ei ole muuttunut, mutta moni on. Silmät on laseroitu, vinot hampaat on suoristettu ja raskas etumus pienennetty tuntuvasti yli 10 vuotta jatkuneen kipukierteen jälkeen. Tykkään muutenkin peilikuvastani paljon enemmän nykyään, ikä tuo varmuutta – tai ainakin armoa. Jatkuva hiuskriisikin loppui, kun lopetin kaikenlaiset kummalliset hiuskokeilut ja jätin tukan rauhaan, se viihtyy parhaiten kun saa vaan olla. Musta on edelleen lempikynsilakkavärini, sitä kauheaa violettia en kyllä enää kestä. Kirppiksillä on yhä enemmän niitä halpalumppuja, mutta silloin tällöin eteen osuvat löydöt ovat silti metsästyksen arvoisia. En muista milloin olisin viimeksi ostanut mitään eBaysta, pyrin nykyään suosimaan kotimaisia kirppiksiä ja huutokauppoja. Meikkipussissa on nykyään paljon aiempaa enemmän vaihtuvuutta, johtuen siitä, että saan työni puolesta niin usein uusia tuotteita testiin. Harmi kyllä en saanut entisen poikaystävän kylpytakkia erossa mukaani.