Uunileipäjuusto ~ Parempi päivä 10 minuutissa

Ulkona on ollut tänään samanlainen sää kuin viime marraskuussa enkä edes ihmetellyt, kun näin kauppareissulla ensimmäisen untuvatakin. Kostoksi päätin tehdä kermassa haudutettua leipäjuustoa: se on yksi lempijälkkäreistäni eikä ole mitään niin kamalaa, ettei se lohduttaisi ainakin vähän. Laitetaanpa maailman simppelein ohje jakoon siltä varalta, että joku teistä on lämmittävän ja lohduttavan viikonloppuherkun akuutissa tarpeessa. Addiktiovaroitus: pehmeä ja kermainen uunileipäjuusto voi aiheuttaa riippuvuusoireita.

✖ UUNILEIPÄJUUSTO 

Tarvitset leipäjuustoa, kuohukermaa, sokeria ja lakkaa. Määrät tietysti riippuvat siitä monenko päivän aiot pelastaa, mutta sanoisin, että kolmelle-neljälle perusherkuttelijalle (tai kahdelle pohjattoman nälkäiselle) riittää puolikas leipäjuustokiekko, kahden desin kuohukermapurkki ja höysteeksi sopivasti lakkaa.

(Pakko tässä välissä avautua: aina kun sanon tai kirjoitan lakka, kiljun mielessä HILLA! SE ON HILLA SAATANA! Olen alistunut kohtalooni hävittyäni vuosien varrella liian monta lakka vs hilla -riitaa. En tiedä onko tämä jokin pohjoissuomalainen ilmiö, mutta sanokaa mitä sanotte, Tornionjokilaaksossa se on kyllä edelleen hilla.)

Lakat (HILLAT!) ovat tietysti parhaimmillaan tuoreena ja niitä saa tällä hetkellä toreilta ja kaupoista. Myös hillopurkkiin pakattu versio on superhyvää – ja lähes yhtä kallista! Aina kun ostan lakkaa (HILLAA!) kummassa tahansa muodossa, tajuan miksi marjahullu äitini viettää loppukesät ja alkusyksyt ämpärin kanssa metsässä. Suomen metsissä kasvaa kultaa ja sitä saa poimia sieltä ihan ilmaiseksi, jos vaan jaksaa. Minä poimin omani lähikaupasta, sillä lähimmät lakka-apajat eivät taida löytyä ihan näiltä kulmilta.

Kas näin se syntyy: pilko leipäjuusto kuutionkokoisiksi palasiksi ja lado vuokaan (tai kuten meillä, valurautapannuun). Lusikoi sokeria palasten päälle. Kaada perään kermaa kunnes juustopalat enää kurkkivat kerman pinnasta ja työnnä koko komeus noin 220-asteiseen uuniin 5-10 minuutiksi. Tämän kanssa on mahdotonta mennä pieleen: nosta ulos silloin kun juusto on makuusi sopivan sulanutta ja tarjoile kuumana tuoreiden lakkojen kera. Eli hillojen. TAI HILLAHILLON!

PHOTOS BY STELLA HARASEK

41 thoughts on “Uunileipäjuusto ~ Parempi päivä 10 minuutissa

  1. Ai että! Tämä HILLAresepti menee kokeiluun ❤️ Lakka tuo mieleen vain hiuslakan tai kalustelakan. Pthyh.

  2. No, meillä se on valokki! Eimissäännimessä hilla tai suomuurain. Tosin lakaksi olen taipunut myös tätä marjaa kutsumaan.
    Oli mitä oli, niin hyvää on!

  3. Tulin katsomaan miten ihmeessä leipäjuuston ohjeesta on näin paljon kommentteja, mutta täällähän oli aivan riemastuttava keskustelu. :D Kuten myös sivistävä. Itse olen Pirkanmaalta kotoisin enkä ole ikinä poiminut hilloja tai lakkoja sen puoleen. Mutta olen syönyt tyytyväisenä leipäjuustoa. :D Juustoleipä taas on minulle ruisleipä, jossa on juustoa päällä. :D Suomi on niin hauska kieli. Miettikää jos Lumene mainostaisi tuotteitaan ehtaa hillaa mukana *reps* ;D Stella kirjoita joskus tuosta kielen oppimisesta ja omaksumisesta. Itselläni on ehdottomasti vain yksi äidinkieli, mutta murteet tekevät tästä suomen kielestä niin hauskan ja rikkaan. Enkä tiedä ketään, joka ei sanoisi äidinkieltään rikkaaksi, koska se antaa meille vapauden ilmaista. Juuri se, kun tietää säännöt niin niitä voi rikkoa tai keksiä omia sanoja. Vieraissa kielissä se ei onnistu. :)

  4. On aivan täysin käsittämätöntä, että ihmiset eivät käytä yhtä suomen kauneimmista sanoista, vaan päätyvät puhumaan maailman parhaasta marjasta sanalla, jolla muun muassa punataan kynsiä, jähmetetään hiuksia ja PÄÄLLYSTETÄÄN PUUTA. Hilla on hilla, herranjumala!

    Mua kiinnosti myös se, että et osta “hilloja” vaan “hillaa”, osaatkohan arvailla, mistä tämä muoto on peräisin?

    • NO NIINPÄ! Kiitos!

      Hmm, luulen että tuo muoto on ihan mamuilmiö eli johtuu siitä, ettei tämä ole äidinkieleni ja joskus (onneksi harvoin) taivuttelen sanoja hassusti, kun kielikorvani ei kerro kuinka niiden kuuluisi mennä. Tätäkin kirjoittaessani siis mietin että ostetaanko HILLAA VAI HILLOJA ja jotenkin se “hilloja” alkoi kuulostaa tosi oudolta, niin päädyin toiseen (ilmeisen väärään) vaihtoehtoon :D

      • Minun mielestäni tuo ei ole välttämättä mamuilmiö, itsekin sanon ostavani mustikkaa tai mansikkaa tai vaikka sitten lakkaa/hillaa. Ja olen ihan supisuomalainen, kielenvääntelijä tosin : ) Itse ajattelen sen liittyvän siihen, että määrä ei ole ennakolta päätetty : D Meilläpäin täällä Kainuussa marjanostajayritykset saattavat imoittaa ostavansa lakkaa/mustikkaa/puolukkaa…

        • Aa, kiinnostavaa! Luulin sen olleen kans jonkin alueen murretta,mutta torniojokilaaksolaiseksi en tunnistanut. Hyvä pointti Ailalta, kyllähän se ihan tuttu noissa ilmoituksissa on. Ehkä just siksi musta ja mun murrepäässä outo arkikäytössä, jos yhdistyy isoihin tukkumääriin :)

    • NIIN! Tätäkin tulin tässä pohtineeksi: lakkahillo on ihan käypä sana, mutta hillahillo tuntuu vähän vaikealta :D

  5. Aiheuttipa hekottelukohtauksen tämä lakka (HILLA!) kirjoitus. :•D

    Itse sanoin leipäjuustoa (siis kyllähän se tosiaan leipäjuustoa on, ei juustoleipää) lapsena kitinäjuustoksi, koska se syödessä kitisi hampaissa hassusti. Tuo narskujuusto on myös hyvä nimitys! Mutta siis hilla/lakka/suomuurain tai millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua sopii kyllä tähän jälkkäriin loistavasti. Olen syönyt myös vadelma-versiota joka sekään ei ollut hullumpaa.

    Suomen metsissä kasvaa valtavat määrät “kultaa” marjojen ja sienien muodossa. Itse keräsin viime syksynä 12 litraa puolukoita, jotka ovat ihan sitä niin trendikästä superfoodia. Ja täysin ilmaiseksi niitä saa kun vain lähtee metsään keräämään. Kaupan päälle saa sielunhoitoa, jonka ihan tutkitusti on todettu alentavan kortisolitasoja merkittävästi jo 20 metsässä vietetyn minuutin jälkeen. :•)

    • NIIN! Ilmaiseksi kultaa ja sielunhoitoa kaupan päälle, ei hullumpi diili. Vielä kun ehtisi sinne metsään joskus, mutta onneksi äitini haravoi Lapin metsiä kiitettävällä tehokkuudella. Kitinäjuusto on kyllä hyvä nimitys sekin!

  6. Nyt menee kokeiluun (vaikka tuo täälläpäin pyörivä “rupijuusto” ilmaisu ei kovin herkulliselta kuulostakaan).

  7. Luottoresepti myös täällä. Tosin sehän on juustoleipää eikä leipäjuustoa, saatana :)

  8. Hilla. Son semmonen homma, että Lapista tulee tämäkin marja ja siksi lappilaiset tietää tämänkin paremmin ;) Lakkaa syömällä pääsee sairaalaan. Suomuuraimia syövää ihmistä en olekaan koskaan vielä sitten tavannut.

  9. Hei tästä tulee vielä parempaa, kun vaihtaa sokerin fariinisokeriin tai muuhun tummaan! Ja niitä hilloja sitten runsaasti ;)

  10. Unohdit KANELIN !! Sitä myös sokerin kans päälle – antaa ihanan todfeemaisen efektin!
    Ja HILLOJA tottakai päälle, ei mitään LAKKOJA !

    • Oho, en olekaan kokeillut kanelia kun en siitä niin välitä, mutta toffeemainen efekti kiinnostaa kyllä! Testiin ensi kerralla.

  11. Meinasin tulla ensimmäisen lakan luettuani kiljumaan että se on HILLA!!! mutta onneksi ollaan samoilla linjoilla tässä asiassa. :D

  12. Narskujuustoa ja lakkaa, sanoo pääkaupunkiseutulainen… Mutta haittaako tuo kun resepti tuli juuri niin tarpeeseen kun vien mukanani hillot ja juustot ulkomaille ja meinaan tarjota poikakaverille tulijaiset.

  13. Se on hillaa. Lakka on on jotain sitten aivan muuta.Älä anna periksi en minäkään ole antanut kaikkina hki vuosina
    Ja se on tosiaan leipäjuustoa eikä mitään juustoleipää lapsena kyllä sanoin narskujuustoksi kun isin kahvikupista sai onkia Juustoleivänpalasia jotka narskui mukavasti.

    Terveisin toinen torniojokilaaksosta.

    • Olet ihan oikeassa Jaana! Taidan pyörtää kantani ja huutaa pää pystyssä keskellä Fredantoria HILLAHILLAHILLA!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.