Maanantai! Uusi viikko, uusi mahdollisuus aloittaa alusta. Tällä viikolla ajattelin saada aikaiseksi paljon kaikenlaista, kuten esimerkiksi tyhjentää vanha tietokoneeni 90 000 valokuvasta vaipumatta epätoivoon, valjastaa käyttöön uuden ja uljaan MacBookin, iskeä kalenteriin kaikki ilmassa ajelehtivat asiat ja menot, kirjoittaa kolme tarjousta, lähetellä laskuja, tyhjentää työhuoneen nurkat kirppiskamoista ja tavalla tai toisella ratkaista sen mystisen ongelman, että asunnon lämpötila alkaa lähennellä arktisia lukemia.
Koska olen aikuinen, aloitin loogisesti leipomalla pullaa. En osaa selittää, oli vaan sellainen olo. En muista milloin olisin viimeksi leiponut. Juno toimi työnjohtajana eli vahti pullapsykoosin vallassa uunia koko sen kolme tuntia, joka prosessiin taikinan teosta sen kohotukseen ja pullien paistamiseen meni. Kun valmiit pullat nostettiin pöytään, se oli jo tuolilla odottamassa omaansa. Voi millaisen pettymyksen voi pieni koira harmaana maanantaina kohdata… Sai sentään maistaa reunapalan omastani. Juno on vaihteeksi laihdutuskuurilla, toisinsanoen koko ajan on kauhea nälkä. Voitte vaan kuvitella millaisia mäyräkoiramulkaisuja saamme osaksemme kun istumme pöydässä.
Kuvissa ei ole pullaa, vaan aamupala joltain toiselta päivältä, pikkukoiria jotka ahkeran laihduttamisen ohessa nautiskelevat auringosta vielä kun sitä piisaa ja muita sattumanvaraisia otoksia kotinurkista. Olemme tehneet viime viikoina paljon töitä kotoa, ei haittaa yhtään ettei koleina aamuina tarvitse painella kiireellä mihinkään. Työhuone alkaa onneksi olla käyttökunnossa, onkin jo korkea aika kantaa läppärit pois keittiöstä. Olkoot nuo Jarnon ottamat kuvat sammuneesta kynttilästä kiemurtelevasta savusta symbolinen merkki siitä.
Pullantuoksuista tai ainakin pehmeää alkua uuteen viikkoon! Kuullaan kohta, hitosti kaikenlaista asiaa.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Hei, mikä on tuo kaunis maljakko tuossa unisieppari- kuvassa?
Moro Teresa, se on Iittalan Kartio-kannu, toimii mainiosti maljakkona!
Haha, näin kyseisen Kartion tänään kirpparilla ja mietin et ihan kuin se maljakkosi.
Ja siitä muistin tulla vihdoin tsekkaamaan vastauksesi.
Todellakin, hienosti toimii maljakkona!
Pullan leipominen on vastaus moneen pulmaan ;) mukavaa viikkoa
No älä muuta sano.
Voi pötkylät, ihanat!
Ne ovat!
Hei mistä nuo ihanat valkoiset astiat on?
Leena Kouhia on ne käsin tehnyt, aivan ihanat! Löytyy Raaka Rå -nimellä netistä, myynnissä ainakin Lokalissa Annankadulla.
Pullan leipominen tuli kyllä vähän puskista :D
Haha! Mullekin. En tiedä mikä päähänpisto se oli.
Se, että leivoit ekana pullaa, on suurta viisautta! Mä poistin koneelta ja puhelimelta viikonloppuna joku 8000 kuvaa piskoista ja kaistaviivoista ja ikkunoista ja pilvistä ja ovenkahvoista, upoten niiden aikaisiin mielenmaisemiin vähän niin kuin päiväkirjaan, joiden rivit näkee nyt uusiks.
Loppujen about 7500 kuvan kohdalla laulatinkin sitten kylmäsydämistä deleteä ihan huolella todeten, että molemmilla tavoilla tuli ihan yhtä hyvä mieli. Tsemppiä sinne!
HAHA! Joo, mietin ihan samaa – että onko se sitten niin väliksi käynkö ne läpi huolella yksitellen vai poistelenko ronskillä kädellä miettimättä mitä lentää roskakoriin. Hyvä tulee molemmilla tavoilla.
Ai-jai, tuon tiedän liiankin hyvin, tuon kun lämpötila tippuu sisätiloissa sellaisiin lukemiin, että kirjoittajan sormet huutavat sormikkaita. No nyt olen Kreikassa enkä muista miltä kylmä tuntuu, mutta siis periaatteessa. Se on se hinta siitä, että haluaa asua sata vuotta vanhassa kivitalossa. Ja mehän molemmat halutaan!
No niinpä! Tämä se on se hinta ja sen maksaa kyllä ilomielin. Kynsikkäät käsissä. Terkkui Kreikkaan! xx