Kun olin pieni, olin varma kolmesta asiasta: että äitini on maailman kaunein nainen, työskentelee salaa supersankarina ja osaa lentää. Kun katsoo hänen kuviaan aikuisin silmin, tulee mieleen, että yksi oikein kolmesta on viisivuotiaalle ihan hyvä saavutus. Onnea äideille, erityisesti omalleni!
Pakko jakaa vielä pieni tarina. Soitin perjantaina viikon parhaan puhelun pohjoisen paikkakunnan toiseen kukkakauppaan. (Siellä toisessa ei vastattu puhelimeen.)
– Hei, haluaisin lähettää äidilleni kukkia äitienpäivänä.
– Kuka äitisi on?
Kerroin nimen.
– Kyllä minä hänet tunnen. Vien kukat, kiitos hei!
– Odota, voimmeko sopia mitä kukkia viet?!
Närkästynyt hiljaisuus.
– Ruusuja tietysti, ilmoitti kukkakauppias.
– Aha, leikkoruusujako?
– Ruusupuskan, kestää kauemmin.
– Ok, saanko valita värin?
– On vaaleanpunaista ja punaista.
– Punainen.
– Vaaleanpunainen on parempi.
– Asia selvä.
Ruusupuska kiikutettiin melkein oikeana päivänä melkein oikeaan taloon, varustettuna kortilla, jossa luki:
Äitienpäivänä
Stella Harasek
Ei turhalla lyyrisyydellä pilattu tervehdys, mutta tulipahan selväksi.
☊ THE BEATLES – GOOD DAY SUNSHINE
Repesin, miten suloinen tarina. Elämänmakuinen :D
Haha – sitä kyllä!
Aahahhaa! Toi kortti, lämpimin terveisin rakkaalle äidille.
No sepä niin.
:´´D aivan huikeaa. Tuosta tulee kotoisa olo!
Tapahtui pienellä paikkakunnalla, jolle olin muuttanut ja jossa tarvitsin passikuvan: Marssin valokuvaamoon ja sanoin, että tarvitsisin passikuvasarjan. Omistaja/yrittäjä/kuvaaja/you name it hymähti “selvä, istu tuohon”. Ja ennen kuin molemmat pakarani kokonaisuudessaan ehtivät koskea penkkiä, kamera näpsähti ja kuvaaja totesi “se oli siinä”. Hieman hämmentyneenä ja hölmistyneenä mutisin, että mites kun en ehtinyt edes istua tai mitenkään valmistautua? Kuvaaja tuijotti juuri näpsäisemäänsä kuvaa, minua, taas kuvaa ja vielä edessään istuvaa hämmentynyttä mimmiä ja totesi yksikantaan: “ei tästä kyllä parempaakaan saa.”
:D no, jos ollaan rehellisiä, se oli jälkeen päin ajateltuna paras passikuvani, mutta se kai johtui vain siitä että olin kaksikymmentä, nuori ja nätti.
HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAH! Siinä on kyllä asiakaspalvelu kohdallaan :D
Mahtava puhelinkeskustelu! Love it :D!
ME TOO!
Haha, voi että! Tällaiset jutut saavat muistamaan, miten erilaisia me ihmiset ollaan. Se voi joskus olla aika ärsyttävää, mutta loppujen lopuksi kuitenkin aika ihanaa.
Juu, tämä lähinnä nauratti, vaikka kukkatoimitus ei nyt ihan nappiin mennytkään.
Näin täällä pohjoisessa ;)
Kyllä! Palvelu pelaa!
Mä niin näen tämän kohtauksen Kaurismäki-elokuvassa.
Ihana kauppias!
Sanos muuta. Tähän liittyy vieläkin huikeampi taustatarina, mutta jääköön se nyt kertomatta kauppiaan anonymiteetin suojelemiseksi.
:D Ihana!
Niin on!
:D
No niinpä.