Uskokaa tai älkää, on olemassa kesään kuuluvia asioita, joihin ei aurinkoa kaivata. Roseviinin juominen rantakallioilla vaatii suopean sään, mutta lempibaareissa luuhaaminen onnistuu kelillä kuin kelillä. Yksi (ei enää niin) salaisista suosikeistani on Kalevankadun ja Albertinkadun kulmassa sijaitseva italialainen Milli Miglia. Se on parhaimmillaan nimenomaan kesäisin, kun ovet on avattu ammolleen, terassipöydät on kannettu kadulle ja Aperol spritz tarpeen mukaan viilentää tai lämmittää.
Italialaisesta kilpa-ajosta Mille Migliasta nimensä nyysinyt rento korttelibaari on oiva monellakin tapaa. Paikka on pieni, vilkkaimpina aikoina jopa ahdas, mutta pöydän saa lähes aina – ainakin pöydänkulman ja sehän riittää. Milli Miglia on myös siitä Helsingissä harvinainen paikka, että siellä tuntuu ihan luontevalta notkua tiskillä, lukea lehteä, jutella vieruskaverille tai baarimikolle, tai ihan vaan katsella ikkunasta kadulle. Olla yksin tuntematta tarvetta teeskennellä, että odottaa kaveria joka saapuu ihan minä tahansa hetkenä.
Koirat ovat paikkaan tervetulleita, niitä näkeekin siellä usein. Ystäviemme Nella-koira on kantis, joka kerää kehuja ja rapsutuksia niin henkilökunnalta kuin asiakkailta.
Tykkään tummanpuhuvista kalusteista, valuneista kynttilöistä, keijuvaloista ja sopivasti kitchista sisustuksesta, joka on varsinkin illan hämärtyessä tunnelmallinen. Pisteitä Hendrick’s-pulloista, se on suosikkiginini ja käytän tyhjentyneitä pulloja itsekin niin maljakkoina kuin kynttilänjalkoina.
Listalta löytyy italialaisia klassikoita Peronista limoncelloon. Useimmiten tilaan Aperol spritzin. Johtuukohan tunnelmasta, että se tuntuu maistuvan täällä erityisen hyvältä. Olen kuullut muuten villin hullun, että vitriinissä pyöriviä öljyisiä pizzasiivuja saa juomien mukana, jos vaan hoksaa kysyä. Ensi kerralla kokeilen.
Milli Miglia
Kalevankatu 36
Kamppi, Helsinki
Aperol Spritz on kyllä <3 Näin sut muuten menossa baariin yksi ilta mutta en sit kehdannut tulla moikkaamaan, kun sulla taisi olla juttu kesken :D
Se on! Tule ihmeessä ensi kerralla nykimään hihasta.
Nyt on niin tunnelmalliset kuvat että pakko käydä testaa tuo paikka!
kävin jo, hyvä on :)
Hei huippua!
Haha, hyvä! Käy ihmeessä, en usko että petyt.
Tässä just mietin, et ei pitäis hylätä sitä vaihtoehtoa (ainakaan tällaisellä) kesällä, että sisälläkin voi olla mukavaa. Juuri yhdessä Suomalaisessa “kesäkaupungissa” käveltiin täpötäysien terassien ohi, eikä yhtään tehnyt mieli tungokseen ja meteliä muistuttavaan puheensorinaan. Käveltiin syrjemmälle alueelle, josta löytyi vähän tyhjempi aivan ihana kahvila, ulkopöydissä vähän tilaa, mutta sisälle päästyämme päätettiin jäädä sinne; aivan ihan sisustus, vanhoja huonekalua ja tauluja ja saatiin istua siellä kahdestaan melkein koko aika, lukea päivän lehdet ja ostaa lisää syötävää.
Juuri niin! Varsinkin sadesäällä on just parasta istua sisällä, vaikka avonnaisen ikkunan äärellä, lukea kirjaa tai juoda kahvia ja kuunnella sadetta.
Kuulostaa aivan täydelliseltä! Ja näyttää myös.
Se on – kannattaa käydä!
Onpa kaunis tuo tummahiuksinen ystäväsi joka istuu lasin kanssa!
Ooh! Hiukset ovat oikeasti punaiset, mutta Kanerva on tosiaan superkaunis!
Minä muistan Kanervan hyvin ajalta jolloin hän kisasi SM tasolla siskonsa kanssa, jo tuolloin likat olivat super kauniita ja huoliteltuja
Oh, uskon!
Vau. Pakko ihailla näitä sun kuvia. Ne on harvinaisen tunnelmallisia, oli aihe mikä tahansa. Voisit hyvin elättää itsesi valokuvaamalla. Ei sillä että haluaisin tämän blogin loppuvan :D
Leyla! Kiitos kaunis. Ilo kuulla, että tykkäät kuvista. Rakastan valokuvaamista.