✖ MARRAKESH, MOROCCO
Pikainen viikonlopputervehdys tien päältä! Marokkon maaliskuu kohtelee meitä kauniisti ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olemme kuljeskelleet kaduilla ja eksyneet soukeihin, piipahtaneet minttuteelle pieniin kahviloihin, valinneet lounaspaikat huumaavien tuoksujen perusteella ja löytäneet itsemme puolivahingossa mattokaupoilta. Uskon, että olemme kaikessa tässä melko autenttisten Marrakesh-kokemusten äärellä. Tänään kävimme marokkolaiselle valokuvataiteelle omistetussa museossa, siitä lisää myöhemmin.
Olemme asuneet ensimmäiset päivät pienessä riadissa Marrakeshin vanhassa kaupungissa. Marokkolainen pariskunta isännöi viiden huoneen kokoista riadia, joka on halvoista huonehinnoistaan huolimatta kiva ja kodikas. Söimme siellä ensimmäisenä iltana illallisen. Oveemme koputettiin kun ruoka oli valmis, meille oli katettu riadin sisäpihalle paikat samaan pöytään saksalaisten vieraiden kanssa. Omistaja kantoi koppikokoisesta keittiöstä höyryäviä patoja toisensa perään ja myhäili tyytyväisenä, kun lautaset tyhjenivät.
Muikeana siellä nahkalakin alla! Liukuvärjätyt aurinkolasit ovat uudet, peräisin Trend Opticin kevään valikoimista. Olen käyttänyt aiemminkin Frency & Mercuryn laseja, ne ovat taidokkaasti tehdyt ja niin kevyet, että niiden olemassaolon melkein unohtaa. Valonarat silmäni valuvat vettä pilvisinäkin päivinä, joten käytän aurinkolaseja melkein aina (no, paitsi Suomen pimeimpinä kuukausina, kun valoa ei yksinkertaisesti ole). Lempeästi liukuvärjätyt linssit ovat täydelliset tilanteisiin, kun aurinko ei paista kohtisuoraan silmiin, sillä niitä ei tarvitse riisua jokaisella piipahduksella sisätiloihin.
SECOND FEMALEN MEKKO* DOTS
FRENCY & MERCURY AURINKOLASIT* TREND OPTIC SS18
SANDAALIT, LAKKI, MOKKALAUKKU & RIIPUS MATKAMUISTOJA MAAILMALTA
KAPEAT HOPEISET RANNEKORUT PERNILLE CORYDON
*SAATU
Marokossa on suotavaa pukeutua melko peittävästi, vaikka katukuvassa näkeekin vähän kaikenlaista. Mietin pakatessani onko polvet paljastava mekko liikaa, mutta otin sen kuitenkin mukaan sellaisia päiviä varten, kun suunnitelmissa ei ole visiittejä moskeijoihin tai muihin uskonnollisiin maamerkkeihin. Varmuuden vuoksi kuljetan kuitenkin mukana isokokoista huivia, josta saan viritettyä itselleni pitkän hamosen – se toimi vallan mainiosti myös Istanbulin reissulla.
Pakkasin mukaan myös Meksikosta tuodun vuorikristallisen onnen amuletin. Se lähtee mukaamme huomisaamuna, kun lähdemme kolmeksi päiväksi Atlasvuorten kautta kohti aavikkoa. AAH! En tiedä miten päin olisin – olen uneksinut aavikoista niin kauan kuin muistan, ja samaan aikaan jännittää. Epäilen, että vuoristoteiltä tai aavikolta ei paljoa somekanavia päivitellä, joten älkää ihmetelkö, jos meistä ei kuulu mitään seuraavina päivinä. Emme ole hukassa, olemme vain jossain päin Saharaa, katselemassa kangastuksia ja ystävystymässä kamelien kanssa.
PHOTOS BY JARNO JUSSILA
Ihanat nuo aurinkolasit!
Ne ON!
Nyt tulee tylsä kommentti, mutta tarkoitus on hyvä. Näin toisessa postauksessa ilmeisesti Jarnon silittelevän kulkukissaa. Ehdoton NO. Marokossa (ja muissa Pohjois-Afrikan maissa) on todella paljon kissoilla esiintyvää Pasteurella-bakteeria joka tekee todella nopeaa katastrofaalista tuhoa (nekroosia) kudoksissa. Muutama viikko sitten näin tälläisen tapauksen sairaalassa, ja tartunta oli tullut juuri Marokosta kulkukissan raapaisusta. Jos bakteeria ei hoida heti, saattaa hengenlähtö olla verenmyrkytyksen vuoksi lähellä jo parissa päivässä.
Moikka, emme pahastu varoituksista – kiitos vaan muistutuksesta. Ei me mennä koskaan silittelemään vieraita eläimiä oma-aloitteisesti, vaan ojennetaan käsi, jos toinen tulee itse luokse ja pyytää rapsutusta. Ne on monesti suht koht hyvinvoivia ja ystävällisiä eläimiä, joilla on omistaja tai josta ympärillä asuvat ihmiset kollektiivisesti huolehtivat. Raapaisun tai pureman riski on toki silti aina olemassa, mutta paljon pystyy lukemaan eläimen elekielestä. Jos yhtään arveluttaa, emme koske.
Niinpä… Marokko ja ihmiset vie mukanaan. Mietin usein sitä ystävällisyyttä ja suvaitsevuutta mikä siellä vallitsee. Ollaan saman Jumalan(engl. God, ransk. Dieu, arab.Allah, jne) perhettä, ajatellaan Marokossa. Meillä kovin erotteleva ja tulkitsema asenne kotipuolessa. Uskon että vuoristossa koette upeita. Jännityksellä seuraan, menittekö Zagoraan vai Merzougaan….
Tämä maa on IHANA. Merzougaan mentiin, Atlasvuorten yli niin mennessä kuin tullessa! Just palasimme Marrakeshiin. Huh, menee varmasti hetki kaiken sulattelussa.