Viikonloput vilahtavat ohi huimaavalla vauhdilla, varsinkin ottaen huomioon, että ne ovat viikon hitaimmat päivät. Onneksi niiden kiireettömyys jää joskus viipyilemään vielä maanantaiksi. Havahduin yhdeltätoista siihen, että – istuttuani työpöydän äärellä jo pari tuntia – notkuin yhä kahvikuppi kädessä tekemättä mitään tuottavaa ja kuuntelin toistolla samaa kappaletta, joka löysi minut viime perjantaina. Jos tästä pikkuhiljaa ravistelisi itsensä uuteen viikkoon.
Irtaantuminen arjen aikatauluista on kaikesta päätellen ollut jälleen kerran kokonaisvaltainen. Sama juttu joka maanantai: kun joku kysyy mitä viikonloppuna tein, en oikein muista. Hmm, nukuin, söin? Kun sattuu olemaan kameraa mukanaan kantavaa sorttia, valokuvista voi aina tarkistaa.
On ainakin juotu kahvia, sängyssä yksi ja toinen parvekkeella, sillä aurinko paistoi kattojen ylle ja viltin sisällä tarkeni t-paidassa. On katseltu, kun kissa kiipeilee kirjapinojen päällä, tutkii tiluksia ja sulloo itsensä lopulta hyllyyn kaikkien tavaroiden taakse. Sieltä voi levollisin mielin tarkastella maailmanmenoa ja esimerkiksi sitä missä talouden mäyräkoirat viipottavat. Hienotunteisuussyistä en ottanut tästä valokuvaa, sillä hän kuvitteli olevansa ovelasti piiloutunut.
On löydetty kaapista pari laatikollista vanhoja valokuvia, niitä vedostaessa vietin suurimman osan teinivuosistani. Nostelin negatiiveja valoa vasten ja arvailin keille etäisesti tutut siluetit kuuluvat. Eri elämään kuuluneille kavereille, entisille poikaystäville ja työtovereille, ihmisille joista ei muista enää miten he puhuivat ja mitä sanoivat, vain sen miten he liikkuivat. Joistakin olemuksen ja ryhdin, toisista naurun tahtiin hytkyvät hartiat.
On tyhjennetty työhuone valokuvastudioksi ja otettu siellä nippu kuvia. En ole vielä siirtänyt tavaroita takaisin paikoilleen, ehkä en siirräkään. Pidän tyhjästä valkoisesta tilasta niin paljon, että tekee mieli myydä pois loputkin tavarat, jotka selvisivät edellisestä inventaariosta. Yhä harvemmat esineet tuntuvat tärkeiltä. Huvittaisi siivota huoneista turhat tavarat, samalla pudottaa harteilta tarpeettomat painot.
Enhän ole ainoa, jonka pää on maanantaisin niin tyhjä, ettei muista mitä viikonloppuna tapahtui?
Kuvat minusta Jarno Jussila
Nämä kuvat <3
En kestä miten ihana tuo kissa! Ja myös viisas, tietää mikä on tärkeää: kirjat! :) Meillä oli jouluna kissavieras ja se kanssa löysi tähystyspaikan yläkerran portaidenpäästä. Siitä näki hyvin liikenteen sen jälkeen kun joka paikka oli tarkistettu. Voi kissat. <3 En ikinä uskaltaisi mennä mihinkään löytöeläintaloon kun sieltä tulisi kaikki eläimet mukaan ja kuitenkin kun reissaamme paljon ja pitkät työpäivät niin lemmikki on hankala.
Tämä katti on kyllä viisas ku mikä. Joo, sama homma – en ole ikinä pystynyt käymään löytöeläinkodeissa noukkimatta jotakuta sieltä mukaan.
Kukas tuo komea pitkätukkainen mies on? Hieno fleda!
Pitkätukka on nimeltään Jarno, täältä löytyy lisää: http://jarskiontherun.blogspot.fi
Oi miten kaunis kissa! Meillä käy säännöllisen epäsäännöllisesti naapurin kissa, joka muistuttaa hyvin paljon tuota kuvan kissaa, enempi vaan valkoista hänessä. Ja on onnistunut säikäyttämään minut oikein kunnolla muutaman kerran, kun on hypännyt keittiön ikkunalle, siis ulkopuolelle. Asutaan maantasalla, niin tumman möykyn yhtäkkinen ilmestyminen ikkunaan jysäyttää.
HAHA! Voin vaan kuvitella!
Aivan ihania kuvia taas kerran.
Kiitos kaunis!
Mun kissakuume iski taas.. ja olen hikihatussa taas haeskellut kaikki maholliset paikat josko jokin ötökkä löytyisi, ja tuli mieleen, että jos kuulet etc pennuista, tai hylätystä tai mistä vaan, kun kuitenkin sulla näitä eläinystävii täälläpäin on, niin hihkaise mulle ♡
Hän on niiiin kaunis!
Ihana kun jaksat kuvata eläimiä! Muissa blogeissa on aina liikaa kaikkee muuta sälää.. ja jotenkin ehkä sitä “kiillotettua” ;)
Ja, terkut tampesterista tällä erää!
kotia etsiviä kissojahan on (valitettavasti) kaikkialla! HESYllä ja kaikkien muidenkin kaupunkien eläinsuojissa.
Facebookissakin löytyy ryhmä:
https://www.facebook.com/Hyl%C3%A4tyt-Kadonneet-ja-Kotia-etsiv%C3%A4t-Kissat-HKKK-1467114526892957/?fref=ts
Totta. Löytöeläinsuojasta on tullut omatkin kissat haettua silloin aikoinaan kun niitä oli.
Olen todella käynyt, ja tsekannut ne! En huvikseni niin sano, jos asia ei niin olisi ;) olisin kovasti niin toivonut niin. Aiemmat kattini ovat kaikki Ehystä ☆
Se on hyvä ja oikein, että ootat oikeaa tyyppiä kohdalle!
(Ois kyllä kiva tavata :)
Oi! Kissakuume taitaa olla siitä samaa sorttia kuin koirakuume, että siihen auttaa vain yksi asia… Minäpä pidän korvat auki sopivan kattiehdokkaan varalta.
Ja kyllä noita eläimiä tulee tosiaan kuvattua siinä missä ihmisiäkin, ovat niin ilmeikkäitä tapauksia nämä lähipiirin tyypit.
Terkkuja takas vanhoille kotikulmille!
Kiitti! Jotenkin vaisto sanoo että jonkun “kautta” voisi se oma löytyä :))
Oho, oot säkin asunu treella? Millonka?
Vaistoon kannattaa aina luottaa.
Ja joo! Opiskelin siellä lukion loppuun, pari vuotta yliopistossa että TTVO:lla. Muistaakseni aikavälillä 1998 – 2003.
No jopas :) ollaankohan törmätty? Olin nimittäin patinoitunut baarikärpänen silloin :D
No sitäkin suuremmalla syyllä paljon mahdollista, meikä oli silloin töissä yo-talon baarimikkona!
Hmmm… Jos Kaleo-addiktio on (semi-)vakava, niin ehkä kalenteriin kesäkuulle musamatka Islantiin http://secretsolstice.is/line-up/?
Oooooooh! Ihana ajatus.