Muutto meni niin kuin muutot nyt menevät. Tavalla tai toisella maaliin, vaikka jossain vaiheessa matkaa tulee aina epätoivo ja tekee mieli a) lahjoittaa omaisuus kissojen katastrofiyhdistykselle ja muuttaa hotelliin, b) tuikata tavarat tuleen tai b) paeta paikalta, sulkea puhelin ja leikkiä, ettei tiedä mistään muutosta mitään. Ilmiö on sama oli tavaraa sitten vähän tai paljon, meillä sitä toki oli ns. hitosti. Asunnossa oli paljon neliöitä ja monta huonetta, joista jokaisessa kalusteita kookkaista kaapeista sohviin ja pöytiin. Puhumattakaan kaikista 50-luvun raheista ja jakkaroista, joita en näköjään pysty kirppiksillä ohittamaan.
Kiire tuli kuten aina, mutta onneksi edellispäivän pakkausurakkaan osallistunut ystävämme Outi tuli avuksi vielä muuttopäivänäkin. Kamat olivat muuttopäivän aamuun mennessä kaikki lajiteltuina laatikkoihin, mutta pinnoiltaan arimmat kalusteet ja isot kasvit kaipasivat vielä suojausta. Keräilimme hetken itseämme takeaway-kahvin ja karjalanpiirakoiden äärellä, sitten alkoi vimmattu kääriminen ja kelmutus. Luulin olevani hyvä organisoimaan, pakkaamaan ja roudaamaan, mutta sitten muistin olevani amatööri verrattuna Outiin, jolla on vuosien kokemus myymälävisualistin työstä – eli esimerkiksi juurikin siitä, miten isot, hankalat ja painavat asiat suojataan (ja varustetaan varoituksilla) niin, että ne pysyvät ehjinä kuljetuksen ajan. Tuotantotiimi Pyy-Jussila sai homman haltuun päätähuimaavalla vauhdilla ja minä sain keskittyä organisoimaan kokonaisuutta.
Niin kiire ei sentään ollut, ettei tuotantotiimin toinen jäsen olisi ehtinyt heittää pari skeittitemppua keskellä Tehtaankadun jalkakäytävää ennen kuin rahi ja skeittilauta pakattiin autoon.
Muuttomiehet, joihin Jarno suhtautui etukäteen suurella epäluulolla, osoittautuivat kullan arvoisiksi: he olivat oikeilta ammateiltaan palomiehiä ja saivat isojenkin kaappien nostamisen näyttämään helpolta. Tuotantotiimi Pyy-Jussila sai paljon kiitosta erinomaisesta työstään tavarakuorman suojaamisessa, minä sain (varmaankin säälistä) kunniamaininnan pakkausurakan johtamisesta.
Annika laati muuten tovi sitten erinomaisen oppaan onnelliseen muuttoon. Itse lisäisin listaan muuttomiesten palkkaamisen. Olen tehnyt viimeiset kolme muuttoa muuttomiesten avulla ja sen ansiosta oli esimerkiksi tällä kertaa aikaa ja energiaa napata pari kuvaa muistoksi.
Kerkesin myös vastaan uuteen osoitteeseen ohjaamaan tavaroita suoraan oikeisiin paikkoihin, mikä nopeuttaa ja helpottaa huomattavasti uuden kodin saattamista asumiskuntoon. Allaolevan kuvan nimi on “Outi Pyy varaa päättäväisellä olemuksellaan parkkipaikkaa matkalla olevalle muuttorekalle”.
Havaintoja purkuoperaatiosta: miten purkaminen on aina niin paljon nopeampaa kuin pakkaaminen? Lainalaatikoiden pinot tuntuvat sen sijaan paljon suuremmilta määränpäässä kuin lähtöosoitteessa ihan kuin ne olisivat hilpeästi lisääntyneet matkalla. Seisoin uuden kodin ovella ja osoitin sormella suuntaa, sohva tuonne, nämä laatikot tänne, tuota en muistanut omistavani, jätä vaikka siihen.
Iltaan mennessä vanha koti oli tyhjä.
On eriskummallista kuinka asunto on muuton jälkeen yhtäkkiä vain asunto eikä enää kenenkään koti. Mykät seinät, joista äänet kimpoilevat kuin kuulat. Tunnistin ovenkarmit ja lattialautojen narinan, mutta en saanut enää kiinni tuttuuden tunteesta. Hetken ajan kaikki tuntui unelta, Tehtaankadulla vietetyt kolme vuotta ja kaikki siellä tapahtunut.
Koirat juoksentelivat villisti ympyrää tyhjissä huoneissa, kunnes hiljaisuus sai heidät kiinni. Juno mökötti kun sen lempisohva ja kaikki viltit olivat kadonneet, Luna kiertyi närkästyneelle kerälle kylmän takan eteen odottamaan lähtöä.
Olin viimeinen, joka lähti. Oli jo myöhä, kesäillan ohut kajo valaisi vielä huoneet. Kävin jättämässä hyvästit parvekkeelta aukeavalle näkymälle Telakkarantaan. Seisoin hetken keskellä tyhjää olohuonetta, katselin sen vaaleanpunaista seinää. Sitten jätin avaimet takanreunukselle, kävelin ovelle ja painoin sen kiinni. Otin postiluukusta pois lapun, jossa luki Stella ja Jarno. Sen alla oli vielä minun ja entisen kämppäkaverin sukunimi.
Viiden kerroksen mittainen koliseva hissimatka kohti katutasoa: monta sekuntia aikaa tehdä rauha kaiken kanssa, nielaista pala kurkusta ennen kuin uusi elämä alkaisi kohista ympärillä ja imaisisi minut mukaansa.
Mukulakivinen matka uuteen osoitteeseen oli lyhyt, mutta ehdin juuri napata valokuvan pienestä perheestäni ja auringonlaskun värittämistä pilvistä kadun päässä. Jalat painoivat, mutta olo oli kevyt, leijuva kuin tuulenpuska olisi voinut kuljettaa minut kotiin.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Muistaakseni Tehtaankadullakin ratikat kolisee molempiin suuntiin, tiheillä vuoroväleillä…
Toki, mutta kun asuu ylimmässä kerroksessa ja makuuhuone on sisäpihan puolella, niin eipä ne paljoa häiritse.
3 vuottako ainoastaan?? <3 ..tuntuu kuin olisitte olleet siellä 100 vuotta ;D
Mä muistan vielä sen sun tekstin, jota luin kun kannoitte tavaroita tehtaankadulle…!
Jaksan ihmetellä tätä ajan juoksua <3
Joo se tuntuu kyllä huomattavasti pidemmältä ajalta! ♥
Tuo kuva auringonlaskusta on ehkä kaunein hetkeen näkemäni!
Ja hyvänen aika, onnea uuteen kotiin! Meinaavat käytöstavatkin unohtua tuon kuvan äärellä :D
Hahaha, ymmärrän! Kiitos!
Kiitos, mäkin tykkään!
Onnea uuteen kotiin.
Kiitos!
Onnea uuteen kotiin!
Kiitos xxx
Just noin se pitäisi tehdä, ottaa apua ja myös hetkiä itselle omaksua tapahtuva. Itse oon aina paahtanut paikasta toiseen ilman pysähtymistä, siis muutoissa (ja vähän muutenkin), joten otan tästä vinkin jäähyväisille. Muuttofirma meillä jo olikin vakiokamaa.
❤️
Kyllä, juuri niin ♥ Tsemppiä ja malttia sinne!
Onnellista elämää uudessa kodissa.
Kiitos Tiina.
Olemme asuneet ulkomailla reilusti yli kymmenen vuotta ja muutimme pois Suomesta lasten ollessa pienia. Sen jalkeen olemme muuttaneet joka toinen vuosi uuteen asuntoon ja nyt uusi maa “menossa”. Muuttaminen on rankkaa ja lasten kanssa se vasta onkin, jos varsinkin soppari paattyy kouluvuoden ollessa kesken, jarjesta siina uudet koulubussit, samaan aikaan pakko hoitaa tyot ja lasten koulut, kokeet, harrastukset jne. Ja Suomessa on niin helppoa kaikki miten vesi, sahko, muuttoilmoitukset ja muut toimii! Taalla uudessa maassa vasta haastetta onkin! Itseani naurattaa kun muistan kuinka stressasin kauan sitten kun muutimme Suomen sisalla, taalla oppii arvostamaan kuinka Suomessa asiat toimii niin helposti:)
Onnea uuteen kotiin!
Huh, USKON! Kyllähän tutussa maassa (ja varsinkin Suomessa) on ihan eri tavalla helppo järjestää käytännön asioita. Apua mikä palapeli, kohosi vähän hiki otsalle pelkästä ajatuksesta :D Tsemppiä sinne, ja kiitos!
Onnellista elämää uudessa kodissa! <3
Kiitos! x
kaikki tulee menemään täydellisesti
Niin tulee ♥
Kun luin tekstiä alkoi itkettää. Itselläni muutto vasten tahtoa rakkaasta kodista tulossa parin kuukauden kuluttua – ellei ihmettä tapahdu. Olette sympaattisia ja ihania ihmisiä Jarnon kanssa, Junosta ja Lunasta puhumattakaan. Uskon että uudessa kodissa teillä yhtä ihana tunnelma kuin vanhassa kodissakin. Onnea uuteen kotiin
Kiitos! Ja voih, onpa kurja kuulla että joudut lähtemään kodista jossa olet viihtynyt, mutta tiedätkö, uskon että sua odottaa jotain vielä parempaa. Muutokset ovat yleensä hyvästä, vaikkei etukäteen siltä aina tuntuisikaan. Tsemppiä, iloa ja valoa tulevaan ♥
Ihana! Niiin tuttuja tunteita! Juuri muutettu. Tuo asunto, joka juuri oli koti on nyt vain asunto.. Juuri oikein sanottu. Ja tuo fiilis kun sulkee viimeistä kertaa oven. Me kohta väliaikaiskodista eteenpäin, ulkomaille, aika kauas. Hui ja ihanaa!
Oho, mahtavaa! Onnea ja voimia projektiin, ulkomaille asti muuttaessa on varmasti vielä isommat tunteet pelissä ♥
Ihana teksti, taas vähän itkettää..itsellä tuo kolmen viikon päästä edessä. Suunnitelmia tehty. Pakattu jo ankarasti. Pelottaa, jos uusi asunto ei tunnu kodilta. Mutta uskon, että tuntuu<3 ihanaa aikaa teille uudessa kodissa :)
Oi, ymmärrän niin hyvin pelon, mutta uskon että ihan varmasti tuntuu kodilta ja tulee just sellainen kuin pitää ♥ Voimia ja valoa ja iloa muuttoon!