Olen ilmeisesti ollut viime kuukausina enemmän ajatuksissani kuin olen tajunnutkaan. Anni ja Kanerva ilmoittivat yksi kaunis päivä, että kalenteristani on varattu viikonloppu vain ja ainoastaan heidän kanssaan olemiselle eikä vastaväitteitä oteta vastaan. Ei tullut kyllä mieleen alkaa esittää vastalauseita! Ystävät tunnistaa monien muiden asioiden ohella esimerkiksi siitä, että he tietävät mitä tarvitset myös – ja varsinkin – silloin kun et itse sitä tajua.
Vaimonryöstön nimellä kulkevan viikonlopun ohjelma oli autuaan väljä, vaikka siihen oli sisällytetty moni lempiasiani. Tuntikaupalla jatkuva vaakatasoilu. Nella-terapia. Sopivasti sekavia soittolistoja. Annin ja Kanervan tekemää safkaa – loistokokkeja molemmat, meitsi on onnentyttö. Aperol Spritzia Kanervan pohjattomasta pullosta. Kiireetöntä aikaa puhua kaikesta tärkeästä ja ei-mistään. Kattoterassin tarjoama aitiopaikka ilmiöön nimeltä Suomen kesä! Aurinko päätti koko päivän jatkuneen paisteensa pinkeimmällä auringonlaskulla, jonka olen nähnyt hetkeen. Sitten alkoi sataa ja vettä tulikin sitten saavista. Lopulta taivaalle vyöryi maailmanlopun ukkonen ja salamat valaisivat koko maiseman kattojen yllä.
Loppuyön satoi, ropina nukutti minut terassin valtamerialuksen kokoiselle sohvalle. Kun heräsin siitä seuraavana aamuna lusikasta Annin kanssa, pilvet olivat väistyneet ja aurinko loisti taivaalta viattomana kuin ei olisi mitään myrskyä ollutkaan. Keitimme kahvit ja kierähdimme kohti valoa kuin norpat kuumalla kalliolla. Kuvia ei seuraavalta aamulta ollut, mutta kuvitelkaa riviin kolme norppaa bikineissä ja yksi Nella-koira, jonka mielestä paras paikka on kaikkien välissä niin että mahdollisimman moni ylettää rapsuttamaan yhtäaikaa.
Vaimonryöstölle on kuulemma mahdollisesti luvassa jatko-osa. Ellei sitä kuulu, ehkä minun täytyy vuorostani ryöstää ryöstäjät nyt kun reseptikin on selvillä. Kiitos kultaset! En tiedä (enkä todellakaan halua saada selville) missä olisin ilman näitä ihmeellisiä tyyppejä, joita saan onnekseni kutsua ystävikseni.
PHOTOS BY STELLA HARASEK
Iskeekö tää sulle?
https://youtu.be/otwxClvTlCs
Hmm, aika jees! Harvakseltaan kuuntelen tämäntyyppistä kamaa, mutta teininä tää olis potkinut ja kovaa ;) xx
Mä kuuntelin toissa iltana ekaa kertaa (voi olla tietty että jossain kuullut) ja kyllä jotenkin osu ja uppos. Vanhempaa rokkia silloin tällöin, plus metallicaa etc. kuuntelen vaikka pidempiaikainen harrastus on trance ja muu konehumppa. Kiva löytää itsestään uusia puolia kun vähän vaihtaa genreä.
Kiitos tästä blogista!
Oispa minullakin tuollaisia ystäviä!
Olen heistä kyllä kovin kiitollinen xxx
Ihana postaus, ja erityisen ihana tuo viimeinen kuva. Rakastan kesämyrskyjä…
Ei ole pakko vastata, jos kysymys on liian henkilökohtainen, mutta kiinnostaa. Onko sulla ollut elämässä aikaisemmin läheisiä ystävyyssuhteita? Milloin olet tavannut nämä nykyiset “vaimot” ja miten ystävyytenne kehittyi niin läheiseksi? Olen itse pian 30, mutta jotenkin on ollut aina vaikea luoda läheisiä suhteita. Kavereita mulla on, mutta parhaaksi ystäväkseni voin sanoa vain poikaystäväni. Tällaisia postauksia lukiessani huomaan tuntevani pienen kateuden piston, miksei minulla ole tuollaisia ystävyyssuhteita…
Ihanaa kuitenkin, että sinulla on <3
Kiitos vielä myös hurmaavasta blogistasi!
Heippa,
toki voin vastata. On mulla aina ollut läheisiä ystäviä, mutta se kaikkein lähin lähipiiri on aina ollut aika tiivis ja siihen on kuulunut yleensä vain muutamia ihmisiä. Ei niinkään tietoisesta päätöksestä, vaan enemmänkin siksi, että olen vähän introvertti. Mulla kestää päästää ihmisiä lähelleni, ja siksi viihdyn kaikkein parhaiten ihan muutaman läheisen ihmisen kanssa.
Nämä vaimot olen tuntenut muutaman vuoden. Annin pidempään, tapasimme jo viitisen vuotta sitten töiden kautta, mutta sitten hän muutti ulkomaille. Tiemme kohtasivat uudestaan viime vuonna, kun hän tuli takaisin ja työkuviot yhdistivät taas. Kanervaan tutustuin Core Trainersin kautta, aika nopeasti aloimme viihtyä yhdessä myös työn ja treenien ulkopuolella. Töiden kautta on tullut itseasiassa tavattua aika paljon kavereita ja ystäviä, kai se on luonnollista kun on duuni, jonka kautta yleensäkin tapaa lähes päivittäin uusia ihmisiä.
Vaikea sanoa miksi joistakin ihmisistä tulee läheisiä ja toisista ei. Ehkä sitä vaan on toisten kanssa samalla aaltopituudella? Omia läheisimpiä ystäviäni yhdistää se, että voin ja saan olla heidän kanssaan täysin oma itseni. Ei tarvitse olla yhtään enemmän tai vähemmän tai muuta. He tykkäävät minusta juuri sellaisena kuin olen, ja minä heistä.
Ihmisiin tutustuminen ei ole aina ihan helppoa. Ymmärrän hyvin, että kaipaat elämääsi enemmän ystäviä. Onneksi se on asia, joka voi muuttua milloin vaan – ja siihen voi onneksi itsekin vaikuttaa. En viitsi ladella kliseitä, jotka olet kuullut ja lukenut varmasti moneen kertaan, mutta lähettelen täältä iloa, tsemppiä ja toiveita, että polullesi osuisi pian pari ihanaa tyyppiä, joiden kanssa pääset jakamaan elämän iloja, suruja ja kahvikuppeja.
xxx
Stella
Kiitos ihana Stella <3
Oh you lucky girl! Kuulostaa kadehdittavan ihanalle.
Se oli! Ja meitsi on!
Nellaaaaa <3
Nellanen!
Näyttää ja kuulostaa ihanan rentouttavalta. Vaikuttavan kokoinen tuo Aperol-pullo (vai pitäisikö sanoa kanisteri?) :D. Ostin itse juuri vaatimattoman 0,75 litraisen laivalta ja “lisää vain soodavesi” -tyyppisessä paketissa oli mukana myös Prosecco. Kätevän emännän selviytymispakkaus.
Aperol-kanisteri on kyllä osuva termi! Ei ihan saatu tuhottua koko pulloa, ei oikeastaan edes merkittävästi verotettua sitä, joten siitä riittää vielä useammalle ryöstöretkelle. Hyväksyn tuon selviytymispakkauksen! Itsekin taisin kerran saada sellaisen tuliaiseksi. Ei jäänyt keräämään pölyjä kaappiin, jännä.
Parhaita tuliaisia on ne, jotka voi syödä tai juoda pois. Eiköhän tuo pakkaus minullakin jäljellä olevan kesän mittaan kulu, ainakin kun pyydän muutaman kaverin jelppimään. Maistuukin parhaalta hyvässä seurassa.
Niin totta!
Ihana Kanerva ja Anni <3
Ihanimmat.
Jonkun pitäisi ryöstää mut. Olen jumittunut aivan liiaksi neljän seinän sisälle. Tosin viihdyn kyllä näinkin, vuosien kuluessa huomaan arvostavani yhä enemmän ihan vain omaa seuraani. Mutta olisihan se nyt ihanaa vaihteeksi vähän norppaillakin ystävän kanssa. Ihana Nella haltiakoira, ja ihanat varvasselfiet! :•D ♡♡♡ xxx
Haltijakoira Nella on kyllä parasta kainaloseuraa. Kyllä, varpaat kokoontuivat ryhmäkuvaan!