Olen kärsinyt kroonisesta väsymyksestä siitä saakka kun aloitin viisivuotiaana koulun ja opin, etten ole aamuihminen. No, ehkä silloin se oli vielä unisuutta. Väsymykseksi se muuttui teinivuosina, kun päätin alkaa elää neljää elämää yhtäaikaa ja sen seurauksena lopetin nukkumisen. Ei varsinaisesti auttanut asiaa, että Australian valo oli muuttunut pohjoisen kaamokseksi. Mutta työelämään siirtyminen se vasta oli ojasta allikkoon kompastumista naama edellä! Viimeiset viisitoista vuotta on väsyttänyt ihan jokaisena valveillaolohetkenä siihen pisteeseen saakka, etten ole enää muistanut miltä tuntuisi olla ei-väsynyt. Olla esimerkiksi energinen. Tai edes vaikka perusvirkeä.
Siksi onkin kestänyt hetken hoksata, että nyt on jotain kummaa meneillään. Oireet ovat olleet outoja. Ei ole tehnyt mieli kiroilla aamuisin kun herätyskello soi. En ole tarvinnut neljää kuppia kahvia ennen kuin olen kyennyt avaamaan sähköpostin. Olen saanut tehtyä tunnissa sellaiset työt, joihin on aiemmin kulunut kolme. Hoidettavat asiat eivät ole tuntuneet hirvittävän vakavilta tai vaikeilta, ne ovat ihan vaan asioita. Iltaisin on tehnyt mieli lähteä kävelylle sen sijaan, että rojahdan sohvalle ja nukahdan. Ja sitten kun on alkanut väsyttää, se on ollut tervettä väsymystä, sellaista väsymystä joka ihmisen valtaa kun on touhunut paljon kaikenlaista ja kuuluukin käydä levolle. Ei jatkuvaa horkkaa ja horrosta, josta ei herää kunnolla koko päivänä.
Uskaltaako sen sanoa ääneen, ettei taika katoa? Otan riskin. Nimittäin, minulla on ENERGIAA! En ole enää koko ajan kuolettavan väsynyt! Jaksan tehdä, tarttua toimeen, pistää tuulemaan! Laadin suunnitelmia ja listoja, luonnostelen tekstejä, kirjaan ideoita muistiin ja järjestelen niistä päässäni kokonaisuuksia. Tekee mieli tanssia ja loikkia, Jarnon suureksi huvitukseksi olen vähän loikkinutkin. Eikä se ole vain yksittäinen virtapiikki, koska tätä on jatkunut nyt monta viikkoa, ehkä jo kuukauden tai kaksi. Kaikesta puuttuu semmonen kummallinen sumu, jonka keskellä olen kellunut niin kauan kuin muistan.
Voiko se olla vaan tämä kevät? Yleensä olen tosin ollut keväisinkin väsynyt (vaikka toki paremmalla tuulella kuin talvisin). Ehkä se johtuu kaikista vitamiineista ja marjoista, joita olen alkanut hotkia? Olen toki niitä syönyt silloin tällöin aiemminkin. Osittain se liittyy ihan varmasti siihen, että olen ainakin toistaiseksi, kop kop, päässyt eroon jatkuvista vatsakivuistani. En ole tätä ennen edes tajunnut miten paljon jatkuva kipu voi lamaannuttaa ja uuvuttaa ihmistä.
Vähän jännittää voiko tämä ihana ja ihmeellinen tunne kadota taas sinne mistä tulikin, mutta koitan ruokkia sitä kaikella hyvällä: yöunilla, ulkoilmalla, ravitsevilla aamiaisilla. Viime viikkoina olemme nimittäin alkaneet harjoitella täydellisen uppomunan tekoa – tätä virtaa kun näköjään piisaa heti aamusta. Työnjako on selvä: Jarno pyörittää etikkaa kiehuvaan veteen ja minä loikkelehdin ympäri keittiötä.
Ihanaa alkuviikkoa, ihmiset! Paljon asiaa luvassa tälläkin viikolla.
Ei kai tuossa sen kummempaa ole, kuin että olet vihdoin onnellinen. Rauhoittunut, rauhassa, et pakene jotain tai jotain kohti.
Fysiologisesti varmasti tuo aiemman kommentoijan mainitsema tulehdustilan aleneminen, kortisolitasojen lasku, joka taas tasapainottanut hormonitoiminnan (olennainen merkitys ruoansulatuksessa myös ja oudoissa mahakivuissa).
Stressi sairastuttaa, koska ihminen on kokonaisuus. Niin se vaan on :)
Olet oikeassa, varmaan ihan kaikessa.
Kuulostaa ja näyttää todella hyvältä! :) , <3
Kyllä! Kiitos ♥
Hieno juttu! Kuulostaisi siltä, että sulla on luultavasti ollut matala-asteista tulehdusta, joka nyt on helpottanut. Kiva kuulla, että aivosumusta on pääsy ulos. Itsellä kupoli ihan sameana vielä, mutta joku päivä täältä noustaan
Oho, mitä se tarkoittaa? Kiinnostaa. Kukaan lääkäri ei osannut missään vaiheessa sanoa noihin vatsakipuihin yhtään mitään järkevää.
Käytännössä synonyymi huonoille elintavoille (stressi, riittämätön yöuni, ruokavalio, liikunnan puute), eli kaikki se, mitä hoitamalla saamme elämämme kondikseen ja ehkäistyä useimpia sairauksia muutoinkin.. :) Kaikkien elimistöstä löytyy jonkinasteista tulehdusta, kun lähdetään etsimään. Tällä hetkellä on muodikasta mitata elimistön herkkää CRP:tä (tulehdusarvoa), mutta tutkimukset tuon arvon tuottaman informaation osalta ovat vielä kesken, eikä tuloksen heilahtaminen suuntaan tai toiseen muuta tällä hetkellä nykyisen tutkimustiedon valossa hoitolinjoja (=terveelliset elintavat) mitenkään.
Kiitos. Joo, tunnistan tuolta listalta kyllä paljon asioita, joissa on tapahtunut viime kuukausina tai vuosina muutoksia. Ehkä ne tosiaan alkavat vihdoin tuntua olotilassa, ja hyvä niin. Onpa kiinnostava aihe, täytyy ehkä tutkiskella tätä internetissä tarkemmin.
Toki! Uskallan luottaa, että pidät huolta lähdekriittisyydestä ;)
Ilman muuta!
Ihanaa! Tämä luo niin paljon toivoa. Uskon, että monet pienet asiat joiden eteen olet kovasti tehnyt töitä viime vuosien aikana on loksahdellut paikoilleen ja nyt saat nauttia kaiken sen työn tuloksesta. Mikä tärkeintä: kuulostaa myös, että olet saanut toipua rauhassa. (Keittiöpsykologi täällä hei! :D) Aurinkoa viikkoonne!
Joo, ihan sama fiilis! Kiitos kaunis, sinne samaa xxx
En nyt pääse eroon mielikuvasta susta loikkelehtimassa ympäri keittiötä Jarnon kaataessa etikkaa kattilaan. :•D :•D
Haha! On se mustakin hiukan hupaisa.
Millä olet päässyt vatsakivuista eroon vai onko stressi aiheuttanut niitä? Niin väsynyt ja vatsakipuinen.
En ihan tarkalleen tiedä mikä kaikki siihen on vaikuttanut. Maitotuotteiden reippaalla vähentämisellä on ollut todennäköisesti osuutta asiassa, samoin vatsan puhdistuskuurilla, jonka vedin pari kuukautta sitten. Stressiäkin olen tietoisesti vähentänyt, ja sekin on varmasti auttanut. Tsemppiä sinne, suosittelen kyllä kokeilemaan voisiko jokin ruokavaliossasi vaikuttaa vatsan vointiin.
Nauratti toi kompastuminen ojasta allikkoon naama edellä :D
Juu, sitä se oli :D
☀
♥