Hätänuttura ja afterwork

Yli viiden venyvät työpäivät eivät haittaa, jos asioita voi suunnitella viinilasin äärellä. Olkoonkin vain yhden viinilasin, koska illalla on treenit. Säännöllinen hikoilu on muuten tuonut elämään aivan uudenlaista laatutietoisuutta: jos viiniä juo vain vähän, sen on syytä olla hyvää.

2014-09-17-stellaharasek-toolonranta-2

Vietimme alkuillan Töölönrannan vihreydessä. Minulle aivan uusi paikka – pitää näköjään käydä useammin Töölössä. Viikon uutinen on, että terassilla tarkenee yhä t-paidassa! Kävelin eilen kotiin iltakymmenen aikaan samassa paidassa palelematta. Olkalaukusta olisi löytynyt villapaita, mutta sinne jäi.

2014-09-17-stellaharasek-toolonranta-32014-09-17-stellaharasek-toolonranta-4

Olen ottanut ilon irti aurinkoisista päivistä ja kulkenut sandaaleilla niin kauan kuin vielä voi. Kauniit korot ovat olleet seuralaisiani kaikissa viikon tapaamisissa. Pitkiä päiviä ja iltakymmenen kotikävelyitä varten laukussa on myös matalat sandaalit. Mitkään korot eivät ole sentään niin mukavat, että niillä tekisi mieli kävellä kolme kilometria kotiin sen jälkeen kun on seissyt, juossut ja kipittänyt niillä kellon ympäri.

2014-09-17-stellaharasek-toolonranta-52014-09-17-stellaharasek-toolonranta-6

Päivän kampaus: hätänuttura. Tiedättehän, torkutat vähän (viisi kertaa) liikaa ja tukanpesu tipahtaa ensimmäisenä aamun astetta vauhdikkaammaksi muuttuneelta agendalta. Kun ei muuta enää ehdi, on kasattava hiukset keoksi, heitettävä hämäykseksi isot aurinkolasit ja hymyiltävä leveästi – eikä kukaan arvaa mitään. No, kuivashampoo auttaa myös.

2014-09-17-stellaharasek-toolonranta-72014-09-17-stellaharasek-toolonranta-8

Linen t-shirt Filippa K, pants & leather bag Samuji, sun glasses Thierry Lasry from Trend Optic, scarf by Acne from Gaudete, heels by COS, leather belt secondhand.

Ainiin: ei vieläkään ripsiväriä. En löydä sitä mistään! Veikkaan, että se on karannut. Huomenna ripsiväriostoksille, onko uusia kuumia vinkkejä? Vaatimukset: musta, ei paakkunnu eikä valu, ei karkaa.

PHOTOS BY HANNA GULLICHSEN

Postcards from Estholmen, pt I

Vietimme viime viikonlopun Suvisaaristossa samassa saaressa, jossa kävimme ensimmäisen kerran kuukausi kaksi sitten kesällä. Kaivelen kohta viimeviikonloppuiset kuvat kamerasta, mutta sitä odotellessa en malta olla julkaisematta muutamia ruutuja tuolta menneeltä heinäkuiselta viikonlopulta.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-32014-09-15-stellaharasek-estholmen-2

Finlands Svenska Publicistförbund omistaa pikkuisen saaristoparatisiin nimeltä Estholmen, joka tuli meille tutuksi purjehtivien ystävieni ja yhtiökumppaneideni kautta: he ovat vierailleet saarella lukuisia kertoja vuosien varrella ja ottaneet sen omakseen. Yhdistys sai saaren Venäjän vallan aikaan lahjoituksena, joka oli aluksi vain miesten käytössä. Naisten tehtävä oli soutaa viereiseltä Pentalan saarelta safkaa, kunnes 60-luvulla miehille vihdoin valkeni, että kauniimmasta sukupuolesta voi olla muutakin iloa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-52014-09-15-stellaharasek-estholmen-42014-09-15-stellaharasek-estholmen-6

Historian havinasta puheenollen, saarella on vieraillut jopa Ruotsin kuninkaallisia. Nykyisin saari tarjoaa romanttisesti ränsistyneen pakopaikan myös meille ei-siniverisille, sillä sen saa vuokrata yhdistykseltä kuka vain. Punaisen päätalon ja sen vierashuoneiden lisäksi saarella on muutama pikkumökki, joista suosikkini on Villa Vita. Kalliollta merelle aukeava valkoinen mökki hinattiin vuosia sitten hevosvoimin jään yli naapurisaarelta. Torpassa on tarinan mukaan taikaa: siellä saa tiettävästi alkunsa poikkeuksellisen paljon lapsia. Olemme tästä huolimatta uskaltaneet majoittua sinne molemmilla reissuilla.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-72014-09-15-stellaharasek-estholmen-8

Saari sijaitsee sopivan matkan päässä maista. Sinne siirtyminen kestää juuri sen verran kauan, että tuntee olevansa kaukana kaikesta. Todellisuudessa bussi tuo Suvisaariston sataman pysäkille puolessa tunnissa ja venematka satamasta saareen kestää vain kymmenen minuuttia. (Matka voi toki tuntua yllättävän pitkältä, jos kahvimaito loppuu kesken viikonlopunvieton.) Oma vene ei ole onneksi välttämättömyys, vaan saarella on suuri moottorivene, jolla intendentti vie ja tuo vieraat takaisin maihin.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-142014-09-15-stellaharasek-estholmen-10

Matkanteko sujuu perinteisimmin tietysti purjeveneellä, jos sattuu olemaan niin onnekas, että omistaa moisen – tai on onnistunut ympäröimään itsensä onnekkailla purjeveneenomistajilla. Saari tuntuu olevan erityisesti purjehtijoiden suosiossa. Venelaiturin viereen rakennetun venevajan pitkän pöydän ääreen niitä mahtuukin toistakymmentä. Onneksi pöydän ympärillä on tilaa myös meille, jotka emme erota tyyrpuuria paapuurista.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-112014-09-15-stellaharasek-estholmen-9

Mietin aiemmin mitä ne mökeillään viihtyvät ihmiset oikein tekevät päivät pitkät. Nyt tiedän: lämmittävät saunaa, lukevat kirjoja laiturinnokassa ja miettivät mitä seuraavaksi söisivät. Siinä onkin laiskalle lomalaiselle juuri passelisti ohjelmaa. Jos jaksaa, voi heitellä koirille keppejä. Elleivät ne kuorsaa kyljellään laiturin lämpimillä laudoilla.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-132014-09-15-stellaharasek-estholmen-12

Ystäväpiirissä elää konsepti omasta saaresta: se on ultimaattisinta autuutta mitä moni meistä voi kuvitella. Käytännössä vuokrasaari taitaa kyllä olla kätevämpi. Estholmenia isännöivät kaksi intendenttia, joista jompikumpi on viikonloppuisin paikalla kunnostamassa kattoja, hakkaamassa puita ja vaivaihkaa vahtimassa, etteivät vieraat polta saunaa maan tasalle. Se ei ole vain vitsi, näin on kerran käynyt.

Varoitan, lisää kuvia luvassa. Terveisin wannabe-saaristolainen. Romantikon sieluni kaipasi venevajan lyhtyjen ja kynttilöiden keskelle ennen kuin edes tiesin, että sellainen paikka on oikeasti olemassa.

Say what you wanna say

Meitsin kolme kikkaa uuden viikon kohtaamiseen: kääri hihat, kääri lahkeet ja pue jalkaan korkeimmat korot, joilla jaksaa kävellä tapaamisiin. Pöksyt, jotka saavat tuntemaan itsensä päteväksi, auttavat myös, mutta ne ansaitsevat ihan oman esittelynsä. Olisi toki ollut mahtavaa, jos olisin muistanut myös ripsivärin, mutta aivan kaikkea ei voi saada.

2014-09-15-stellaharasek-monday

Aurinkoa alkuviikkoonne – tiedän, että siitä tulee hyvä. Palaan illemmalla langoille.

Kuvista kiitos Hanna Gullichsen

MATT & KIM – LET’S GO

Untuvaisia unia

Yhteistyössä Joutsen

Sain muutama kuukausi sitten mahdollisuuden vierailla yhteistyön tiimoilta Joutsenen tehtaalla. Tartuin tilaisuuteen sen enempää miettimättä, sillä Riihimäellä sijaitsevassa tehtaassa tiivistyy moni mielenkiintoinen asia. 30-luvulla perustetun perheyrityksen pitkät perinteet ja päivä päivältä harvinaisemmaksi käyvä kotimainen tuotanto, esimerkiksi. Ennen muuta tiedonjanoista tyttöä kiinnosti nähdä kosketusetäisyydeltä miten tehtaan tuotteet syntyvät – millaiset tuotantolinjat ovat, mitkä työvaiheet tehdään käsityönä ja missä tehtaan työntekijät juovat tauoilla kahvinsa.

2014-09-14-stellaharasek-joutsen-1

Sitäpaitsi: Joutsenen tehtaan seinien sisällä valmistetaan untuvasta peittoja ja tyynyjä. Paikan, jossa valmistetaan niin pehmeitä ja lämpimiä asioita, täytyy yksinkertaisesti olla ihana.

2014-09-14-stellaharasek-joutsen-2

Olihan se. Korkeassa tehdastilassa risteili kilometritolkulla putkia ja niiden keskellä puisia säiliöitä. Yhdessä höyhenet, toisessa pienet höyhenet, kolmannessa kaikista pehmein, pienin ja lähes painoton untuva. Ne leijailivat laareissaan kuin lämpimät lumihiutaleet. Kuvaa en saanut napattua, se näytti kuvassa samalta kuin television lumisade kahdelta aamuyöllä.

2014-09-14-stellaharasek-joutsen-3

Untuvan lyhyt oppimäärä: untuvan kevyt ja kestävä rakenne tekee siitä maailman parhaan eristeen. Se varastoi lämmön, mutta hengittää. Joutsen hankkii hanhen- ja ankanuntuvansa eurooppalaisilta tuottajilta, joiden untuva syntyy elintarviketuotannon sivutuotteena. Joutsen pitää kiinni eettisistä periaatteista eikä käytä höyheniä ja untuvaa, joka nypitään elävistä linnuista (ei se kuulemma kovin kannattavaa ja kustannustehokasta olisi muutenkaan).

2014-09-14-stellaharasek-joutsen-4

Yllätyin siitä miten pieni tehdas lopulta oli. Ensimmäinen tuotantolinjasto seisoi vierailupäivänä paikoillaan, sillä linjaston molemmat työntekijät olivat sattuneet sairastumaan. Tehtaan kalustoon kuuluu koneita, joita on käytetty kymmeniä vuosia. Puu- ja teräspinnoista erotti patinan, käytössä kulunut metalli tuntui melkein pehmeältä.

2014-09-14-stellaharasek-joutsen-5

Tehtaassa tuoksui tutulta – puhdas pyykki ja untuva. Kuin kotona suursiivouksen jälkeen, kun peitot ja tyynyt on tuotu tuulettumasta ja sänkyyn on pedattu puhtaat lakanat.

2014-09-14-stellaharasek-joutsen-7

Joutsen valmistaa joka kodin untuvapeitteiden lisäksi astetta arvokkaampia peittoja ja tyynyjä harvinaisesta haahkanuntuvasta, joka kerätään Suomen ulkosaariston luodoista hylätyistä pesistä. Kun haahkanuntuvaa kosketti silmät suljettuina, sen kosketuksen tunsi vain kämmeniin leviävästä lämmöstä.

2014-09-14-stellaharasek-joutsen-8 2014-09-14-stellaharasek-joutsen-6

Olin kuvitellut, että on olemassa kahdenlaisia tyynyjä: isoja ja isompia. Kuinka väärässä voi ihminen olla? Tyynyn pehmeys ja muhkeus riippuu tietysti siitä millä täytteillä ja kuinka tappiin se täytetään – 200 gramman ja 600 gramman tyynyillä on iso ero. Kuulun ilmeisesti häviävään vähemmistöön, joka nukahtaa ennen kuin pää edes osuu tyynyyn eikä ole koskaan miettinyt millaisen tyynyn kanssa viettää yönsä. Tehtaan työntekijät valistivat minua siitä kuinka tarkka ja tärkeä asia oikeanlaisen tyynyn valinta voi olla.

2014-09-14-stellaharasek-joutsen-9

Kun tyynyt on täytetty, niihin ommellaan logolaput ja Suomi-liput käsin. Ompelijan tarkkuutta ja nopeutta voi vaan ihailla, kun sattuu olemaan suomalaisen koulujärjestelmän kenties ainut henkilö, joka sai melkein potkut yläasteen käsityötunneilta.

2014-09-14-stellaharasek-joutsen-10

Viimeinen vaihe ennen kuin tyyny sujahtaa muovitaskuun ja myyntiin: pöyhiminen. Huikean härvelin tehtävä on häätää puuvillapäälliseen takertuneet untuvat ja pöyhiä tyynyn parhaat puolet esiin. Se ei ole vaikeaa, jos on valkoinen, puhdas ja pehmeä kuin päiväuni.

Pysy langoilla, jos alkoi kiinnostella – luvassa arvonta.

GOLDFRAPP – DREAMING

Viikonloppu Suvisaaristossa

✖ ESTHOLMEN, SUVISAARISTO

Instagramiani (@stellaharasek) seuraavat ovatkin luultavasti huomanneet, että karkasin viikonlopuksi Estholmeniin, Suvisaaristoon. Lisää kuvia ja juttuja luvassa, kun saan merisuolan takuttaman tukan kammattua, nuotiontuoksuiset villapaidat tuuletettua ja hyttyset kaivettua korvista.

2014-09-14-stellaharasek-instagram-estholmen-suvisaaristoPHOTOS BY STELLA HARASEK

Too good to be true

Musta ja harmaa ne yhteen sopii – melkein yhtä hyvin kuin kasmirhuivi ja salonkikelpoisiksi naamioituneet verryttelyhousut! Pöksyt olivat kaikessa järjettömyydessään loistava löytö, jonka tein tovi sitten Bulevardilla sijaitsevasta pikkuputiikista nimeltä Nougat.

2014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-1

Putiikki myy pääasiassa sisustustavaraa, mutta kaupan ainokaisessa vaatetangossa roikkuu rivi tanskalaismerkkejä, joiden joukosta löytää silloin tällöin odottamattomia helmiä. Vaikkapa harmaat verkkarit, joiden vetoketjuilla varustetut taskut ja himmeästi hohtava kangas huijaavat niistä sopivat kaverit korkokengille ja palaveripäivälle. Mitä pidempi päivä sen mukavammat pöksyt tarvitaan siitä selviytymiseen. Tämän viisauden teille tarjoaa nainen, joka on joskus ymmärtämättöminä nuoruusvuosinaan jaksanut toimittaa viikonlopun pituisia festarityöputkia kirskuvan kireissä pillifarkuissa.

2014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-22014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-3

Nahkaiset remmikorot ovat tainneet vilahtaa kuvissa vähintään sata kertaa. Ansaitusti, sillä ne ovat kauniit ja melkein käytännölliset. Toisinsanoen niillä pystyy kävelemään kauemmas kuin lähimmälle taksitolpalle. Kynsilakat on pesty pois, on tuntunut jotenkin freeseimmältä olla ilman. Laiskuuden ja kiireen kanssa tällä tunteella ei ole todellakaan mitään tekemistä.

2014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-42014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-5

Silk t-shirt by FWSS from Beam Store, pants from Nougat, leather bag by Samuji, heels by COS. The dark grey cashmere scarf was a gift from Balmuir. Sun glasses are by Thierry Lasry from Trend Optic.

I have finally found pants that are almost as comfortable as my pyjamas.

THE CURE – WHY CAN’T I BE YOU?

These streets will never look the same

yhteistyossa-mustijamirri

Mitä, oltiinko täällä kaivattu koirakuvia? Nappasin eräänä menneenä päivänä Brooklyn Cafessa muutaman kuvan Juno-neidosta, joka loikoili tyynyllään kuin mäyräkoiran maailmankaikkeudessa ei olisi huolen häivääkään. Vain harjaantunut katse arvaa kurtistuneista kulmista, ettei se pidä paikkaansa alkuunkaan.

2014-09-09-stellaharasek-brooklyncafe-01

Ensinnäkin: kahvilan kulman takana sijaitsee eläinlääkäri. Juno tietää sen, sillä reitti on tullut tutuksi. Kuinka monta eläinlääkärivisiittiä voi pienen koiran viikkoon mahtua? Juno voi kertoa: KOLME.

Ensin menimme näyttämään näärännäppyä. Olin kuvitellut, että sen poisto olisi pikkujuttu, mutta lääkäri varasi ihan oikean leikkausajan. Mäyräkoiran silmissä olisi välähtänyt kauhu, ellei sillä olisi ollut kiire syödä saamansa herkkunappulaa.

Seuraavana päivänä mäyräkoiraa kohtasi traaginen häntäonnettomuus: hännänpää oli saanut osuman – kukaan ei tiedä mistä – ja vuosi verta. Kaikkialle. Kun häntää heilutti valkoiseksi maalatussa asunnossa, lopputulos muistutti kauhuelokuvakohtausta. Eläinlääkäri laastaroi hännän, antoi minulle antibioottireseptin ja hännän traumatisoituneelle omistajalle herkkunappulan. Loppuilta sujui pestessä seiniä.

2014-09-09-stellaharasek-brooklyncafe-02

Viikon kolmannella visiitillä alkoi minuakin jännittää, sillä Junolta poistettiin näärännäpyn lisäksi muutakin: mahdollisuus eittämättä ensiluokkaisen geeniperimänsä jatkamiseen. Toimenpiteet oli päätetty tehdä kerralla, sillä tavoin selvisi yhdellä nukutuksella. Mäyräkoira heilutti laastaroitua häntäänsä eikä herkkunappulansa hotkimiselta huomannut piikkiä, joka tuikattiin sen takalistoon. Eläinlääkäri kantoi syliini nukahtaneen neidon leikkaussaliin ja minä pillahdin itkuun. Jos saan joskus lapsia, minusta tulee juuri se äiti, joka valvoo nuhaisen jälkikasvunsa vieressä ja tarkistaa vartin välein, että potilaalla on yhä pulssi.

2014-09-09-stellaharasek-brooklyncafe-03

Vastoin kaikkia kauhukuviani potilas selvisi hengissä pienistä rutiinitoimenpiteistään ja sain kantaa tokkuraisen ja tikatun tytön kotiin. Kaulurikuvia on vain yksi – mäyräkoiran omistajat tietävät kyllä miten ylpeät eläimet suhtautuvat siihen, että niille nauretaan. Ehkä julkaisen sen vielä. Jos uskallan.

Eläinlääkärivisiittien ja kaulurissa kärsityn sairasloman ohella se toinen syy olla tyytymätön: kahvilassa on huono palvelu eikä mäyräkoirille tarjoilla bageleita, vaikka ne kuinka niitä tilaavat. Ei auta kuin käpertyä keräksi ikkunalaudalle, tuijottaa henkilökuntaa tuimasti ja haukotella.

PS. Siltä varalta, että joltakulta on mennyt ohi, Junolla on muuten ollut aiemminkin vähän vaikeaa.

Lemmikkitarvikeketju Musti ja Mirri on mukana Kapteeninkadun koirakaksikon kohelluksessa.

CHROMATICS – THESE STREETS WILL NEVER LOOK THE SAME

Some people say there’s a golden light

Suosikkiasiani syyskuussa: kaupungin kadut muuttuvat sulaksi kullaksi. Olen jatkuvasti jäädä auton alle, kun unohdun katselemaan tuota valoa. Se liikkuu hitaasti, mutta jos kääntää katseensa edes hetkeksi toiseen suuntaan, on yhtäkkiä jo pimeää.

2014-09-08-stellaharasek-goldenlights-12014-09-08-stellaharasek-goldenlights-22014-09-08-stellaharasek-goldenlights-32014-09-08-stellaharasek-goldenlights-42014-09-08-stellaharasek-goldenlights-5

Alimpana suosikkiasioiden listalla: pukeutumisen vaikeus, kun päivä voi sisältää mitä tahansa helteestä myrskyyn ja kaatosateeseen. Kestän kuumaa paremmin kuin kylmää, joten olen valinnut varman päälle ja luottanut pitkiin hihoihin ja lahkeisiin. Farkut ja silkkipaidat on siis virallisesti kaivettu kaapin perältä päivittäiseen käyttöön, mutta sukkiin en vielä suostu. Aion painella nilkat paljaina tänäkin syksynä niin kauan kuin suinkin kehtaan. Kolauttakaa korkokengällä päähän, jos en ole vielä ensilumen saapuessa ymmärtänyt kiskoa jalkaan jotain järkevää.

Kuvista kiitos Mikko Rasila

TWIN SHADOW – GOLDEN LIGHT

Rantavarusteita

Kuluneen kesän käytetyimmät varusteeni ovat epäilemättä olleet hamam-pyyhkeet ja rantakassi, johon mahtuisin itse sisälle. Mifukon olkikassin ostin alkukesästä, kun kerrankin löysin riittävän suuren laukun täyttämään kaikki kesäkassille osoitetut tehtävät. Kassi on käsintehty Keniassa, suunniteltu Suomessa ja valmistettu kierrätysmateriaaleista. Kokonsa, kauneutensa ja eettisen alkuperänsä lisäksi se on monipuolinen – hätätilanteessa sitä voi käyttää telttana. Juno on jo yrittänyt (hätätilanne = ampiainen).

2014-09-06-stellaharasek-tikau-03

Viisas ystäväni Eeva kirjoittikin tovi sitten kesäkassin konseptista. Kun asuin Kurvissa ja vietin kesäisin jokaisen vapaahetkeni lorvien Katri Valan puiston hevoskastanjoiden varjossa, kaveripiirin käytössä oli (järkyttävän ruma) kesäkassi, johon mahtui viltin ja viinipullon lisäksi grilli. Sittemmin olemme keventäneet kantamuksiamme, Pihlajasaaressa on nimittäin grillikatos.

2014-09-06-stellaharasek-tikau-022014-09-06-stellaharasek-tikau-01

Luomupuuvillasta valmistetut hamam-pyyhkeet ovat olleet loistolöytö: kevyet pyyhkeet kuivuvat hetkessä, mahtuvat pieneen tilaan ja palvelevat myös viltteinä. Ostin alkukesästä pari ja sain blogin kautta myöhemmin vielä muutaman lisää. Tykkään niistä hillittömästi, ne on raita- ja kuviopainatuksistaan huolimatta koruttomalla tavalla kauniit. Iso plussa luomumateriaaleista ja siitä, että pyyhkeet on tehty käsin. Käsityön huomaa, kankaiden pinta on elävä ja hengittävä.

2014-09-06-stellaharasek-tikau-042014-09-06-stellaharasek-tikau-05

Olen hankkinut sekä kassin että pyyhkeet kulman takana Korkeavuorenkadulla sijaitsevasta Tikausta, josta on tainnut puolivahingossa tulla yksi lempikaupoistani. Pidän valikoiman pelkistetystä värimaailmasta ja siitä, että tuotteet on valmistettu eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Tikau teettää kaunista kotiin ja vaatekaappiin Intian maaseutualueilla ja tarjoaa reilun kaupan periaatteita noudattaen tekijöilleen mahdollisuuden itsenäiseen toimeentuloon. Suosittelen tutustumaan.

2014-09-06-stellaharasek-tikau-062014-09-06-stellaharasek-tikau-07

Tikau, Korkeavuorenkatu 9, Helsinki. Tikau on yli sadan muun merkin lailla mukana tänä viikonloppuna Design Marketissa. Pohjoismaiden suurin designvarastomyynti järjestetään Kaapelitehtaalla la 6.9. – su 7.9. klo 11-17. 

CUT COPY – CORNER OF THE SKY

Matkalla ystävien häihin

Tänään tanssitaan häitä! Ei sentään meidän, vaan ystävien. Hääkakun kuva silmissäni olen ajatellut pukea vaatekaapin väljimmän mekon – se on Dieselin simppeli musta mekko, jonka helmassa kimaltavat paljetit. Viime talvena saamani mekko on ennättänyt pelastaa jo monesta pulasta, saa pelastaa tänäänkin.

2014-09-06-stellaharasek-diesel-12014-09-06-stellaharasek-diesel-2

Sitten ajattelin kiikuttaa koirat hoitoon, vetää korot jalkaan, tirauttaa kyyneleen kun rakkaat sanovat tahdon ja juoda vähän liikaa viiniä. Sen verran vaan, että paluumatkalla saaresta tuntuu vielä kesältä eikä tarvitse takkia.

Lemmentäyteistä lauantaita, kaunokaiset.

PHOTOS BY MIKKO RASILA

There’s a brand new day beginning

Päivällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin alkaa hyvin, jos heti herättyään hyppää pyörän satulaan ja polkee treenaamaan. Seitsemän minuutin matkalla ehtii fyysisesti herätä. Unenpöpperöinen sielu ehtii mukaan tunnin puolivälin paikkeilla. Treenin jälkeen saa koota fyysiset ja henkiset rippeensä ja painella aamiaiselle.

2014-09-06-stellaharasek-friday-1

Perjantaiaamiainen sisälsi saavinkokoisen kahvin, leivän ja turkkilaisen jugurtin, johon oli sekoitettu tuoreita marjoja ja chiasiemeniä. Olkoonkin, että chiasiemenet ovat epäilyttävin asia, johon olen tänä kesänä törmännyt. Minua valistuneemmat – kuten Katja ja Helsinki Core Trainersin ravintovalmentaja Kanerva – vannovat niiden nimiin, joten ajattelin sinnitellä vielä hetken ennen kuin luovutan. Menevät alas ihan mainiosti, kunhan ne hukuttaa mansikkaan ja mustikkaan.

2014-09-06-stellaharasek-friday-2

Adidas Originalsilta saamani kaikennielevä reppu on kelpo kumppani naiselle, joka kantaa kaikkialle järjestelmäkameraa ja viltinkokoista pyyhettä siltä varalta, että tekee mieli loikata treenin jälkeen mereen tai pistää pystyyn piknik. Tänään olisi ollut kyllä sopiva sää molempiin – mutta se olisi vaatinut kantakahvilani parhaan paikan luovuttamista.

2014-09-06-stellaharasek-friday-3

Se paras paikka on kevyesti keinuva nojatuoli, josta on suora näkymä merelle. Kengät saa potkaista jalasta ja silmät sulkea. Jos käy hyvä säkä, saa kainaloonsa seuralaisia. Olen lukenut tuossa tuolissa kesäkuukausien aikana kokonaisia kirjoja. Yhtään torkkua en myönnä ottaneeni. Juno kyllä myöntää.

2014-09-06-stellaharasek-friday-4

Sisustaminen on tarpeetonta, jos perustaa kahvilan merenrantaan: aalloissa ja purjeveneissä riittää katseltavaa. Kaveripiirin villit ja vapaat ovat pistäneet merkille, että purjeveneiden mukana tulee purjehtijoita. Aamuyhdeksältä tuolit odottavat tosin vielä tyhjinä. Olen alkanut nauttia hetkistä, kun kaupungin eteläisillä kaduilla vasta heräillään.

2014-09-06-stellaharasek-friday-5

Kotimatka kävellään hiekkarannan kautta. Hiekalla on välitön onnellistuttava vaikutus, jopa silloin kun sitä on kengissä, silmissä ja bikineiden väärällä puolella. Hyvää tuulta ei haittaa sekään, että on perjantai. Voi viikonloppu kuinka sinua odotin! Huomisaamuna en herää varhain vaan kerään voimia vällyjen alla – huomenna juhlitaan häitä.

Photos of me by Mikko Rasila

THE SMITHS – THE SHA LA LA SONG

Safe up here with you

Voi syksy ja sadeaamut. Suhtauduin joskus aamuihin vihamielisesti – varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun ne erottavat niin teeskentelemättömällä tavalla lempeän loppukesän ja sukkana viilenevän syyskuun. Pikkuhiljaa olen alkanut pitää niistä. 

2014-09-04-stellaharasek-rainydays-01

Jos vaan malttaa nousta ajoissa, saa keittää kannullisen teetä ja herätä hötkyilemättä uuteen päivään. Ehtii löytää lempifarkkunsa, valita umpimähkällä villapaidan ja päättää pukeutua vasta vartin päästä. Pisarat piiskaavat ikkunaa, kastuneen kaupungin tuoksu tulvii sisälle kun sen avaa.

2014-09-04-stellaharasek-rainydays-02

Toivottavasti koko elokuun taivaita riepotelleet ukkoset eivät vielä loppuneet. Aloin vasta päästä myrskyjen makuun.

2014-09-04-stellaharasek-rainydays-03

Päivästä tulee hyvä.
Kunhan muistaa sateenvarjon.

BJÖRK – HYPERBALLAD