Kirjoittaja ei ollut ihan hetkeen varma onko sitä.
Terveiset sohvan pohjalta. Sillä sekunnilla kun kolmen vuorokauden Ruisrock-työputki päättyi, selkä sanoi sopimuksensa irti ja samaan syssyyn flunssa katsoi tilaisuutensa koittaneen. Ulkona paistaa aurinko ja ihmiset polkevat viinipullot kilisten kasseissa rantaan, kun minä koitan löytää sohvalla asennon, joka sattuisi vain vähän. Välillä käyn parvekkeelta kurkkimassa katua kuin maailmaa, johon en kuulu. Pakkolevon keskellä on ollut aikaa oivaltaa, että kevään (tai viimeisen kymmenen vuoden) aikana kertynyt stressi tulee nyt korvista kohisten. Saa tulla, tervemenoa! En jää ikävöimään, enkä ajatellut kutsua toiste kylään.
Mietin pyytäisinkö anteeksi täällä vallinnutta hiljaiseloa. Sitten ajattelin, että olette niin viisaita, että ymmärrätte, että siihen on syy – kiitos siis kärsivällisyydestä. Keräilen itseäni hetken ja kerron sitten lisää. Sitä odotellessa: Ruisrock-kuvia! Minä otin muutaman, sen minkä kiireiltäni kerkesin, pitkätukka loput. Taitava tyyppi, osaa käsitellä niin kameraa kuin selkänsä särkeneitä kärttyisiä naisia.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
GODH! TIEDÄN TUNTEEN.
Selkä vihloo tämän kesän, paikoilleen en silti voi jäädä.
Käsittelemätön kai siirtyy selkään, kun pää ei jaksa kaikkea enää kierrättää.
Sulle voimahalaus! -Aina noustaan uudelleen-
Näin se on! Ylös ja eteenpäin, tsemppiä sinne myös xxx
Voi että näitä kuvia! Tulispa lisää. Jaksaisin katsella näitä tunnelmia loputtomiin.
Hei kiitos! Kyllä niitä vielä tulee, tässä taisi olla ruutuja vasta ekalta päivältä.
Ihana tunnelma kuvissa!
Taitavat te.
Kiitos kaunis!
xxx
Hottiksena siellä viipelletty!
Ooh no oho!
Upeita kuvia!
Tsemppiä selkävaivojen selättämiseen (sorry huono huumori, syytän kesäpäätä)!
Kiitos kaunis! Kyllä tämä tästä. Ja huono huumori on aina sallittua, ellei jopa suotavaa x
Näin teidät, senkin pitkätukat. Niin kauniina yhdessä!
Oi, olisit tullut nykimään hihasta!
Jälleen törmäsin, mutta molemmilla tais olla aikamoinen hoppu, joten jäi nykimättä hihasta.
Täälläkin on keräilty voimia sohvan pohjalla, hoivailtu viikonlopun jäljiltä rikkinäisiä raajoja ja halkeavaa päätä. Maanantaina kävin sentäs vakkarikahvilassa kahvilla, omistaja ei meinannut tunnistaa, näytin kuulemma krapulaiselta. Ja minä kun tein vain nelisenkymmentä tuntia töitä viikonloppuna!
Siispä todellista ymmärrystä ja suukkoja Turusta!
Voih! Ensi kerralla tulet kyllä sitten tervehtimään – edes hihkaiset ohijuostessasi, että TÄS MÄÄ OON!
Uuh, voin kertoa, että tiedän tunteen. Tsemppiä ja toipumisia ja rentoa tätä viikkoa Turkuun!
xxx
Todellakin ymmärretään!
Mielettömiä kuvia <3
Ihanaa. Ja kiitos!