Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Perlage Sgàjo
Se on kuulkaas kesä nyt! Huumaavan lämmin toukokuu on mennyt vähän turhan tiukasti työn touhussa – on vähän harmittanut istua koneella paukuttamassa kuvia kuntoon, kun ikkunan takana keinuu helle, jollaista on odotettu Suomeen ei vain yhtä pitkää talvea vaan monta vuotta. Kirjoittaminen vielä mitenkuten onnistuu vaikka terassilla, mutta kuvankäsittely ei suju heijastavan näytön kanssa. Pari päivää sitten pääsimme onneksi ensimmäistä kertaa tälle kesälle viettämään iltaa yhdellä lempitavoistani, ystävien seurassa Eiranrannan viereisillä kallioilla. Aaaah kyllä tätä olikin taas odotettu! Täydellinen keli kruunasi kaiken, lämpöä riitti pitkälle iltaan. Teki mieli halailla kaikkia ihan vaan olemassaolon ilosta, ehkä vähän halailinkin.
Muistelin kuumaa kesää neljän vuoden takaa: vietin rantakallioilla niin paljon aikaa, että olisin voinut kääntää postini sinne. Pakkasin kirjan ja pellavapyyhkeen kassiin ja katosin rannalle aina kun oli tyhjä tunti siellä tai täällä. Auringon lämmittämissä kallioissa on jotain maadoittavaa, ne rauhoittavat minua. Kuuntelen aaltoja, jotka huuhtovat kallioita, lokkien huutoja, veneiden ja laivojen kaukaisia ääniä. Vaikka olisi ollut kuinka tahmea päivä, kallioilla se paranee. Olette ehkä kuulleet tämän sataan kertaan aiemminkin, mutta minkäs totuudelle mahtaa. Haaveilen yhä kallioisesta pikkusaaresta, jossa voisin viettää kesiäni, mutta sitä odotellessa on onneksi tämä ranta, josta otan kaiken irti aina kun voin.
Työhöni kuuluu paljon etukäteissuunnittelua ja aikatauluttamista, eikä vapaalla aina jaksa kauheasti suunnitella ja säätää. Kutsuimme kavereita mukaan muutamalla viestillä saman iltapäivän aikana: tulkaa kalliopiknikille meidän kanssa! Kuudesta eteenpäin safkaa ja skumppaa! Onneksi on se aika vuodesta, kun ihmiset ovat muutenkin ulkosalla ja innostuvat spontaanteista ideoista, niinpä saimme seuraksemme useammankin ystävän. Ensin paikalle tupsahti töistä juuri päässyt Kanerva ja Nella-koira, sitten Anni ja Charlotta, viimeiseksi seuraan liittyi vielä yksi nälkäinen Krista. Safkaa oli paljon, mutta kulhot tyhjenivät onneksi viimeistä rucolanmurusta myöten ja kantamukset olivat paluumatkalla kevyet.
Vegaaninen luomuskumppa Perlage Sgàjo Prosecco Extra Dry on helppo napata mukaan piknikille. Kuiva, hapokas ja hedelmäinen prosecco on raikkautensa ansiosta täydellinen kesäviini: toimii kasvisruokien ja salaattien seurassa, mutta menee ihan seurusteluviininäkin. Ehkä olettekin bonganneet pullon kuohuviinihyllyssä, kesäisen vihreä etiketti tarttuu helposti silmään.
Olen itseasiassa ostanut tätä monesti aiemminkin, koska suosin mielelläni luomuviinejä – ja vegaaninen viini, aina parempi! Ihan mahtavaa, että luomu- ja vegaanivaihtoehtojen valikoima kasvaa vaan, ja eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja voi tehdä nykyisin viinihyllylläkin. Tätä reilun kahdentoista euron hintaista kuplivaa proseccoa valmistaa italialaisten veljesten perustama viinitila. Alkosta löytyy Sgàjon lisäksi muutama muukin saman perhetilan viini, täytyy testata niitäkin tässä kesän mittaan. Kesä on onneksi vielä edessä: hullua, että tänään on vasta toukokuun viimeinen päivä!
Valmistimme piknikille helppoa syötävää pysytellen vegaaniteemassa. Emme ole itse vegaaneja, vaikka syömmekin pääosin maidottomasti ja lihattomasti. Ystäväpiiristä kuitenkin löytyy erilaisia ruokavalioita, joten vaivattominta on tehdä safkat pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan: vegesafka maistuu aina kaikille, ja on sitäpaitsi superfreesi valinta helteiseen kesäpäivään, kun ei muutenkaan jaksaisi mitään raskasta.
Laiskotti, eikä aikaakaan ollut liikaa, joten rustasimme nopean piknik-menun matkalla kauppaan: proseccon seuraksi kahta salaattia, pari herkullista tahnaa ja siemennäkkäriä. Näkkärit ja hummuksen ostimme valmiina Hietsun kauppahallista, nappasin mukaan myös mansikoita ja viininlehtikääryleitä. Salaatit kokosimme itse: tuoreella mintulla höystetyn tomaatti-melonisalaatin ja raikkaan varhaisperunasalaatin, johon tulee ihana sitruksinen yrttikastike – se kestää majoneesipohjaisia kastikkeita paremmin piknikin auringonpaahteessa. Lisäksi Jarno teki herne-guacamolen.
Ohjeet löytyvät alta, lupaan että tämän helpommaksi ei voi enää mennä! Kauppavisiitti on pikainen, koska lähes kaikki ainekset löytyvät lähikaupan heviosastolta ja mausteet ovat enimmäkseen sellaisia, joita kaikilla on kaapissa. Ohjeet on myös nopea tehdä – me valmistimme ja pakkasimme piknik-eväät alle tunnissa.
✖ TOMAATTINEN MELONISALAATTI ✖
Kirsikkatomaatteja
Cantaloupe-meloni
Pieni vesimeloni
Nippu tuoretta minttua
Kevätsipulinvarsia
Oliiviöljy
Vaalea balsamico
Sitruuna
Mustapippuria
Suolaa
Pilko ja sekoita kaikki ainekset kulhossa. Mausta oliiviöljyllä, vaalealla balsamicolla, tirauksella sitruunaa, mustapippurilla ja suolalla. Tähän voi toki murustella myös fetaa, jos käytät.
Meidän lähikaupasta oli vesimeloni loppu, joten tein salaatin ilman sitä – hyvä tuli niinkin. Muitakin melonilajeja voi käyttää, esimerkiksi hunajameloni sopisi tähän takuulla hyvin.
✖ RAIKAS VARHAISPERUNASALAATTI ✖
Kilo varhaisperunoita
Kevätsipulinvarsia tai ruohosipulia
Nippu tuoretta korianteria
Nippu tuoretta minttua
Nippu tuoretta basilikaa
Tuoretta rucolaa
Luomusitruuna
Mustapippuria
Suolaa
Keitä potut suolatussa vedessä ja anna jäähtyä. Puolita isommat potut, pienemmät voi jättää kokonaisiksi. Nosta sekoittamiseen sopivaan kulhoon.
Sitruunaisen yrttiöljyn voi oman maun mukaan sekoittaa ronskisti käsin vaikka morttelin avulla tai sekoittaa blenderissä tasaiseksi (itse tuuppasin ne tehosekoittimeen). Rouhi korianteri, minttu ja basilika pieneksi, raasta sekaan sitruunan kuori ja purista siitä mehut, lisää hunaja, öljy, mustapippuri ja suola. Sekoita käsin tai koneella. Maista, lisää mausteita tarpeen mukaan. Kaada yrttiöljy pottujen päälle ja kääntele varovasti niin, että kaikki perunat saavat öljystä osansa.
Lado perunat ja rucola sekaisin vadille tai laakeaan kulhoon. Ripottele päälle kevätsipulia tai ruohosipulia, me laitoimme molempia, koska sipulissa enemmän on enemmän. Viimeistele rouhaisulla mustapippuria.
Perunasalaatti paranee yön yli, joten tämän salaatin voi hyvin tehdä vaikkapa edellisenä päivänä valmiiksi. Jos käytät, tähän voi raastaa parmesania tai muuta kovaa juustoa.
✖ HERNE-GUACAMOLE ✖
2 kypsää avokadoa
300g herneitä
Luomusitruuna
Oman maun mukaan myös: tuoretta minttua, basilikaa, valkosipulia…
Poista avokadosta siemen ja pilko, raasta sitruunan kuori ja purista mehut päälle ja lisää herneet. Tuoreet herneet ovat tietysti ihanat, mutta hyvä syntyy pakasteherneilläkin – sulata ne ensin. Sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa. Mausta oliiviöljyllä, mustapippurilla ja suolalla. Maistele, lisää mausteita tarpeen mukaan.
Puolita määrät, jos haluat tehdä tästä vain levitteen siemennnäkkärille. Tein itse tätä kulhollisen, koska menekki on aina kova. Raikas guacamole on ihana ihan sellaisenaan lisukkeena potuille tai oikeastaan mille tahansa.
Halusin keskittyä tällä kertaa mutkattomiin perusmakuihin, mutta herne-guacamolea voi varioida niin paljon kuin sielu sietää: lisää kuullotettua sipulia, valkosipulia, basilikaa, kourallinen minttua… Et voi mennä vikaan.
Rakastan näitä loppuillan kuvia viltin kanssa haahuilevasta Kanervasta ja haltijakoirasta. Aurinko oli laskenut, maisema muuttunut kultaisesta siniseksi, kalliot hohkasivat lämpöä eikä vielä ollut kiirettä kotiin.
Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, mutta kaikki muut kommentit ovat tuttuun tapaan tervetulleita! Kertokaapa mikä on teidän paras piknik-paikka?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Aivan ihania ohjeita, menee kokeiluun! Kiitos :)
Hei ihanaa että ohjeista on iloa, jee!
Huh, deadlinet painaa päälle, vain uneksia voin kallio- tai muista piknikeistä – nauti vapaastasi
Salaattiohjeesi tulee heti viikonloppuna käyttöön, kiitos
Rantakallioilla on kyllä kiva kölliä, mutta mielestäni paras piknik-paikka on ehdottomasti mikä tahansa lähipuisto, jonne paistaa aurinko!
Aika herkullisen näköinen kattaus teillä, joskin nipottaisin siitä, että mikäli valmistaa vegaaniteemaisen menun, ei hunaja siihen kyllä oikein istu. Ei muuten, mutta aika monella tuntuu olevan jokin ihmeellinen oletus, että kyllä vegaani voi silloin tällöin vähän hunajaa (tai kermaa tai mitä vaan eläinperäistä) maistella, ja aika ajoin etenkin blogien vegaanisiksi mainostetuissa resepteissä sitten kuitenkin joko hunaja tai joku muu vastaava siellä kuitenkin kummittelee. Vinkkinä vielä mainittakoon, että mikäli kaipaa yrtti- tai mausteöljyynsä pientä makeutta, voi hunajan korvikkeenä käyttää mainiosti vaikkapa agavesiirappia. :)