Kaksi tämän kirjoituksen kuvista on julkaistu Instagramissa osana kaupallista yhteistyötä. Tämä kirjoitus ei ole osa yhteistyötä.
Pohjoiseen lähtöä edeltävänä iltana emme pesseet pyykkiä ja pakanneet pakua, vaan menimme Eiranrannan kallioille. Monen viileän viikon jälkeen oli yhtäkkiä lämmintä, ilma oli sillä tavoin sakea kuin vain heinäkuussa on ja tajusin, etten ole koko kesänä ollut rannalla. Päätimme pakata yöllä ja pestä pyykit aamulla, sujautin kassiin viiniä ja kaksi kirppislasia ja haimme lähikaupasta eväitä. Sinnikkäästi rakastan aprikooseja ja kirsikoita, vaikka olen vähän allerginen kivellisille hedelmille ja marjoille. Kallio oli lämmin ja viini kylmää, suussa kutisi ja yhtäkkiä tuntui kuin kesä olisi nyt vasta vihdoin täällä, saapunut hitaana ja kuumana, seisauttanut ajan aaltojen kohinaksi ja lokkien kirkunaksi.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Tuttu tunne toi, että kirsikoista tulee pieni kutina kurkkuun, ja silti ne on sen arvoisia. Ahmin yleensä mahdollisimman paljon kerralla, ns. samoilla kutinoilla :). Ihana tunnelma tässä!
HAHA! Teen tuota samaa, syön samaan aikaan niin kirsikat, aprikoosit kuin suolattomat mantelit, joista jostain syystä tulee samaa kutinaa, vaikka suolatuista ei tule. Tässä toimintamallissa piilee jotain vähänymmärrettyä neroutta.
Sama! Eli vika ruutu maaginen.
Niin minustakin, melkein voi maistaa lämmön ja viinin..
Ihana kuulla xxx
Se on minunkin suosikki! x
Hei toi viimeinen kuva, tervehdys viinin ja rantojen jumalatar!
Hahaha! Ihanasti sanottu, olen sellainen mielelläni xxx
Upeita kuvia!
Kiitos xxx