✖ PARIKKALA
Viikkoon on mahtunut suuria ja suurempia suunnitelmia, liian lyhyeksi jääneitä yöunia ja suru-uutisia. Pakenin poikaystävän kanssa päivän varoitusajalla itärajalle saunomaan, uimaan ja lukemaan laiturinnokkaan – paras päätös koko viikkona.
En osaa päättää kumpi on suosikkiasiani ystävän tiluksilla: yläkerran kammari, jossa valtavankokoinen huuhkaja valvoo vieraiden unta, vai korkeiden puiden keskelle, järven pohjukkaan piilotettu lampi. Lammen pohjalla on lähde ja vesi on niin kirkasta, että kolmen metrin syvyydessäkin näkyy hiekkaan maastoutuneita simpukoita. Lumpeiden keskelle piirtyy polku, josta voi soutaa järvelle.
Kävimme viime yönä uimassa puolenyön jälkeen. Oli pilkkopimeää, yksi jäi laiturille valaisemaan taskulampulla vedenpintaa kun muut loikkasivat lampeen. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma ja höyrysi kapeassa valonkajossa. Onko olemassa nimi höyrystä syntyville pyörteille, jotka nousevat vedenpinnasta ilmaan kuin ylösalaisin tupsahtaneet tornadot? En ole ikinä ennen nähnyt niitä enkä olisi millään malttanut tulla vedestä pois, ellei taskulampputehtävään tarjoutunut ystävä olisi uhannut hylätä minut pyörteideni keskelle pimeään. Tämä maa on kesäisin niin kaunis, että se melkein korvaa marraskuiset räntämyrskyt.
Emme löytäneet vanhasta saunasta valonkatkaisijaa, joten saunoimme kynttilänvalossa. Tuli rätisi pukuhuoneen takassa. Pyyhkeestä erottuivat Muumimamman haalistuneet ääriviivat. Metsä oli musta ja äänetön kun kävelimme taskulampun kajossa takaisin talolle.
Pieni pala kerrallaan alan ymmärtää ihmisiä, jotka ajavat joka viikonloppu mökille. Olkoonkin, että tässä tapauksessa on kyse kaksikerroksisesta rintamamiestalosta, jonne mahtuu kunnioitusta herättävän huuhkajan lisäksi liuta ystäviä, lapsia ja koiria. Ja grilli, jossa kypsyi edellisenä päivänä järvestä nostettu kuha, kun palasimme sisään.
Kaivan kamerasta sen huuhkajan kun ennätän. Ehkä muutaman muunkin kuvan. Elokuu se vaan jatkuu, tummuu yö yöltä.
Oi mikä ihana paikka. Tuolta voisi unohtaa lähteä pois♥
Melkein unohdinkin. Mutta sitten minut ohjattiin lempeästi autoon.
Ihana postaus. Hitsi kun olis tuollaisia ystäviä. Tai suvulla joku tuollainen paikka. Kuulostaa niin maagiselta.
Voi se oli! Kiitos, kiva kun tykkäät.
Ihana postaus ja kauniita kuvia!
Pakko kertoa: minäkin hiippailin viime yönä pilkkopimeään järveen uimaan. Taskulampun asetin laiturille, jotta löytäisin takaisin. Sukelsin pimeyteen ja noustessani pintaan näin ylläni koko avaruuden tähtineen. Päästin jonkun pelokkaan ihailevan äänen, en enää muista minkä.
Ikinä en ole tuntenut itseäni niin pieneksi kuin kelluessani siinä vailla rihmankiertämää. Huolet valuivat veteen, ne tuntuivat niin mitättömiltä.
Ihana pikku tarina, kesä rules!
Todellakin!
Komppaan edellisiä kommentoijia: blogisi on mielestäni täydellinen yhdistelmä ah aina niin kauniita kuvia, sekä taidolla & tunteella kirjoitettua tekstiä. Olen monet kerrat ihastellut erityisesti tapaasi kirjoittaa….siinä on vain se jokin, taito jonka kanssa synnytään tai sitten ei – jos kirjottaisit kirjan, se olisi varmaan pakko lukea yhdeltä istumalta :)
Osanottoni suru-uutisiinne.
Hei, kiitos kommentista, niin kivaa kuulla että tykkäätte. Ehkäpä vielä kirjoitankin!
Tässä postauksessa (kuten kaikissa aiemmissakin on ollut) on jälleen kerran niin kauniita kuvia. Osaat myös kirjoittaa niin mahtavasti, että tekstejäsi on aina ilo lukea.
Otan osaa suruun, voimia.
Kiitos kauniista sanoistasi!
Ihania kuvia, samoin teksti – melkein kuin olisin itsekin ollut viikonloppureissulla. Suru-uutinen?
Kiitos kaunis! Tiedän tunteen, lempiblogien matkajuttuja luettuaan on sellainen olo kuin olisi itse ollut mukana.
Ihanat kuvat Stella.
Kiitos, kiva kuulla että tykkäät.
En osaa päättää kummasta tykkään enemmän: sun ottamista kuvista vai kirjoittamasta tekstistä! Nääh.. Mä tykkään susta Stella. Sä oot ihana <3
Ooh, haha, kiitos kaunis!
Uuuh, mikä ihana neuletakki!!! Kerro lisää…
Hei Fia, neuletakki on Samujin tämän syksyn mallistosta. Ihana, kyllä!